Internet feministisenä utopiana – Blaue Frau: 35 Jag och några skådespelare

Teksti: Irene Dimitropoulos 4.4.2018
Kuvat: Liina Aalto-Setälä

1. The prevailing world order is poisonous. Capitalism and the patriarchy have not only poisoned the earth and the bodies which wander upon it, they have poisoned the very essence of the people. The world-AFK is occupied. On the Internet, there is room for another order which, unlike the current one, is based on equality, respect and lust.

Näin kuuluu Blaue Fraun ja työryhmän uusimman teoksen 35 Jag och några skådespelare ensimmäinen oppi, jonka löydän heti käsiohjelman alusta. Helmikuisena iltana Lilla Teaterniin on alkanut kerääntyä ihmisiä: he ovat tulleet yksin, kahdestaan ja isommissa ryhmissä ja osa heistä on – kuten minä – noudattanut illan pukukoodia ja on pukeutunut valkoiseen yläosaan ja mustaan alaosaan. Käsiohjelmaan on koottu yhteensä kymmenen oppia, joita meidän on illan aikana tarkoitus sisäistää työpajoissa ja yksittäisten harjoitusten avulla.

Performanssia odotellessani minulle annetaan täytettäväksi lomake. Tarkoitus on saada illan aikana omannäköisensä koulutus: Are you completely sure of who you are? Are you sure? Have you ever considered the world as unjust? Have you ever been unhappily in love? Who do you think other people see in you? Täytän lomakettani ja mietin, voinko olla mistään varma, kun vilkas joukko näyttelijättäriä astuu värikkäästi kimaltelevissa puvuissa odotustilaan. Yo-Annana esittäytyvä näyttelijätär syö iloisesti sipsejä ja esittää karismaattisin ilmein illan ja työpajojen säännöt. Työpajat ja illan kokonaisuus on rytmitetty tarkasti yksityiskohtia myöten ja seitsemän näyttelijättären on tarkoitus johdattaa meidät oman ammattinsa saloihin. He auttavat meitä luomaan online-persoonamme ja kutsuvat 35 Jag och några skådespelare -teosta koulutusohjelmaksi, jonka aikana voimme oppia kokemaan internetin paikkana, jossa pystymme olemaan vapaita ja ottamaan vastuun itsestämme ja toisista.

Rituaalinomaisesti näyttelijättäret pukevat meidät heti alkuun oppilaiksi ja ympärilleni kiedotaan punainen nauha. Työpajoissa on tarkoitus liikkua ryhmissä, joihin osallistujat jaetaan lomakevastauksien perusteella. Jään odottamaan ryhmäni kanssa treenien alkua, kun teatterisavun saattamana seuraamme astuu vieraileva näyttelijätär. Hän kertoo olleensa kahden ja puolentuhannen teatterihistorian vuoden ajan pelkästään arvostelun kohteena. Hän kutsuu meidät toteuttamaan katseen tasa-arvoa sen sijaan, että asettaisimme vaatimuksia hänen keholleen. Tänä iltana meillä on mahdollisuus toimia yhdessä ja kokea näyttämö alustana yhteiselle toiminnalle.


9. To express one’s own lust is to expose oneself and risk rejection by those who do not share the same passions. Expressing your lust is to dare winning yourself in someone. Not expressing it is to risk loosing yourself to someone else’s desire.

Siirryn ryhmäni kanssa ensimmäiseen työpajaan, joka on teatterin parvella. Valo näyttämöltä häikäisee hetken, kunnes näen alas teatteriin, joka on sekalaisten tavaroiden täyttämä. Silmiini osuu muun muassa teltta, joka on pystytetty näyttämölle. Ensisilmäyksellä teatteri näyttää kaatopaikalta. Näen ja kuulen toiset ryhmät alhaalla katsomossa ja näyttämöllä omissa työpajoissaan, kun työpajani opettaja-näyttelijätär kertoo ryhmäni ensimmäisen harjoitteen olevan nimeltään Detox. Laskeudun katsomopenkkien väliin asetetulle joogamatolle, peitän itseni viltillä ja asetan kuulokkeet korvilleni. Rauhoittava ääni alkaa englanniksi puhua minulle. Kuvittelen astuvani suohon, uppoavani ja menettäväni rajani. Koetan olla näkemättä rajojani maailmani ja itseni välillä, olematta toisten määritelmä minusta, koetan päästää irti siitä, mitä toiset ajattelevat ja sanovat minusta, mitä itse sanon. Rauhoittavaan ääneen lausutut sanat jäävät kaikumaan mieleeni. Meditatiivinen harjoite rentouttaa sopivasti aluksi. Noustuani patjalta saan kynttilän käteeni. Se on osa ensimmäistä harjoitetta seuraavaa seremoniaa. Astun ryhmäni kanssa teatteriin ja jokainen meistä asettaa toisten ryhmien seuraamana juhlallisesti yksitellen kynttilän näyttämölle. Katsomme kynttilöitä, päästämme irti ajatuksistamme ja jatkamme seuraavaan harjoitukseen.

7. To be sincere to yourself is to admit that you are in constant transformation. In our internet we are open to accepting the thoughts, opinions and feelings of others – as well as giving ourselves a place to express our own. We are dynamic creatures who have the power to transform ourselves.

Toisessa työpajassa Health opettajamme antaa meille harjoitteen, jota hän kannustaa meitä toistamaan useamman kerran kotonakin. Patriarkaalisessa järjestelmässä keho ja fyysinen toimiminen nähdään suorituksena. Olemme tottuneet arvostelemaan itseämme ja toisia näiden suoritusten pohjalta. Näyttelijättäret ovat erityisesti arvostelun ja patriarkaalisten odotusten kohteina. 35 Jag och några skådespelaren seitsemää näyttelijätär-opettajaa yhdistää näistä vaatimuksista kieltäytyminen. Jotta mekin pystyisimme irtautua toisten katseista, suorittamisen paineesta ja täydellisten mielikuvitelmiemme kahleista asetumme ryhmänä seisomaan pimennettyyn tilaan, jossa jokainen ryhmäläinen kohtaa katsellaan pelkän valkoisen seinän. Diskovalo valottaa pimeyttä ja näen oman varjoni ja tunnen toisten läsnäolon vierelläni. Musiikin alkaessa soimaan opettajamme antaa ohjeita, kuinka voimme vapauttaa kehomme omanlaiseen rytmiin ja liikkeiden virtaan. Asetumme hitaasti kehoomme. Tunnustelen toisten kanssa, mitä se tänään kaipaa. Liikutan aluksi ujosti lantiotani, mutta lopulta myös käteni nousevat ilmaan. Harjoite tuntuu yllättävän luontevalta eikä pakotetulta. Kuulen näyttelijättären sanovan, että olemme tässä kokoonpanossa vain tämän kerran. Kokemus tuntuu vapauttavalta ja intiimiltä, vaikka en näe toisia.


6. We are the creators of the internet. Each ’We’ contains at least one ‘Me’ and one ‘You’. A sincere meeting requires sincere participants. In the creation of the internet, everyone has a responsibility to be true to themselves in order to clearly manifest themselves to each other.

Oman kehoni liikkeen etsimistä ja hyväksymistä seuraa kolmas koulutusosio, jossa opettelen ryhmäni kanssa tekemään some-videon. Minulle some-videoiden maailma on täysin uusi ja astun epämukavuusalueelleni. Helpotun, kun opettajamme johdattaa meidät aluksi some-videoiden omaan kieleen. Katsomme eri videoita, joissa ihmiset pyrkivät tekemään omannäköisiään ja -kuuloisiaan videoita. Internetin yhteisössä oma ääni on sallittua ja kaivattua. Opettajamme lisää, että mitä enemmän uskallamme uskoa omiin virheisiimme, sitä autenttisempia voimme toisille olla videoissamme. Seuraavaksi kokeilemme tehdä omia videoita. Tehtävä kuulostaa aluksi kammottavalta, mutta se on yksinkertainen: esittele itsesi ja kerro aamustasi. Lyhyen esittelyvideon jälkeen siirrymme arvioimaan videoitamme ja esiintymistämme – yksin, eikä missään vaiheessa opettaja tai toiset opiskelijat näe videotani. Ensimmäinen arvioni on murskaava, kun luen jälkikäteen sekavaa käsialaani paperilta: Nervous laugh, what do you actually say there? Häpeä saa minut hetkeksi kiemurtelemaan tuolilla, mutta tunnelma muuttuu, kun opettajamme kehottaa meitä muokkaamaan esiintymistämme seuraavaa videota varten: Nyt sitä, mikä tuntui ensimmäisen videon kohdalla väärältä, tulisi lisätä toisessa videossa tietoisesti. Nauran itselleni, kun luen toisen videon herättämiä tunteita lapultani: Laugh, smile, don’t take yourself too serious, letting go is freedom, accept. Ei tämä niin vakavaa ole, mietin, kun syömme ryhmäni kanssa sipsejä, hiljenemme ja seuraamme toista ryhmää, joka on asettamassa omia kynttilöitään ja ajatuksiaan näyttämölle.


8. To express love is brave. To receive love is brave. Love gives you the courage to be the one you want to be. In our internet, love is the mortar that holds the co-creators together.

Neljännessä, illan päättävässä työpajassa syvennymme nettikeskustelun saloihin kahden opettajan ohjaamana. Istumme toisen ryhmän kanssa piirissä ja kerromme toisillemme aamiaisestamme. Harjoitteessa pääsemme kokemaan, miltä afk – away from keyboard -palautteen positiivisuus tai rajuus tuntuu, kun vastassa ei ole reagoimassa pelkkä hymiö, vaan ryhmä ihmisiä. Miltä tuntuu, kun toinen hymyilee ja miltä tuntuu, kun toinen ei reagoi, kun online jää yksinäiseksi kokemukseksi. Ryhmässä koemme yhteenkuuluvuuden ja yksinäisyyden tunteet yhdessä. Voimme näin pienin askelin oppia, kuinka nähdä toinen, kuinka osallistua omana itsenä yhteiseen maailmaamme keskustelemalla ja kuinka kunnioittaa toista sellaisena kuin hän on.

Päällimmäiseksi Blaue Fraun teoksesta ja koulutusillasta minulle jää mieleen sen turvallinen ilmapiiri ja lempeä ote, jota voin soveltaa suhteessa itseeni ja toisiin toiminnallani – olemalla läsnä, kuuntelemalla ja vastaamalla. 35 Jag och några skådespelare on avoin ja osallistaa niitä, jotka haluavat osallistua. Tänä iltana ja tässä teatterissa me kaikki olemme osa performanssia enkä pelkää olemasta osa sitä omana itsenäni. 35 Jag och några skådespelare on uuden oppimista ja irti päästämisen vapautta. Olisin voinut jatkaa pitempääkin työpajoissa ja tutustua toisiin työpajoihin, jotka jäivät minulta kokematta. Illan päätteeksi keräännymme kaikki ryhmissämme näyttämölle. Juhlistamme yhdessä valmistumistamme. Osa tanssii, osa puhuu ja osa nauraa. Minä seison ja tarkkailen toisten kanssa muita.

Jos 35 Jag och några skådespelare jäi sinulta Helsingissä kokematta, performanssi on 2018–2019 kiertueella Pohjoismaissa:

20.– 21.3.2018 MAk, Akureyri, Islanti
24.– 25.3.2018 Tjarnarbió, Reykjavik, Islanti
7.– 9.9.2018 Moment:teater, Tukholma, Ruotsi
11.– 13.9.2018 Inkonst, Malmö, Ruotsi

35 Jag och några skådespelare: 16.2.–20.2.2018 Lilla Teatern, Helsinki

Työryhmä: Sonja Ahlfors (Blaue Frau/FIN), Lidia Bäck (FIN), Bergdís Júlía Jóhannsdóttir (IS), Sepideh Khodarahmi (SE), Nina Matthis (SE), Klara Wenner Tångring (SE), Joanna Wingren (Blaue Frau/FIN), Stefan Åkesson (Poste Restante/SE).

Vieraileva näyttelijä Lilla Teaternissa: Pia Runnakko

Tuotanto: Blaue Frau http://blauefrau.com ja Stefan Åkesson, Poste Restante http://poste-restante.se