Planningtorock Kuudes aisti –festivaalilla 28.7.2012
Sini Mononen
Janine Rostronin nenässä on kyömy. Se on selvästi havaittava, suuri möykky siinä, missä nenänvarsi taipuu tavallisesti kohti silmien väliä, sulautuen lopulta otsaksi. Kyömy on ylempänä, kuin tavallinen nenäkyömy. Janine Rostron kiinnittää sen silmiensä väliin esiintyessään lavahahmonaan Planningtorockina. Sillä syntyy Planningtorockin rumuus. Hiuksia silmillään roikuttava hahmo, joka piilottaa naisen vartalonsa säkkimäisten vaatteiden alle. Käsiään heiluttaen, musta lippalakki päässä, Planningtorock laulaa androgyynillä miesnaisen äänellä.
Planningtorock esiintyi Kuudes aisti –festivaalin toisena päivänä, Kuudes linja –ravintolassa, yhdeltä yöllä. Lavalla hänet nähtiin yhdessä DJ:nsä kanssa. Lavan takaosaan viritetyille kolmelle screenille heijastettiin videotaidetta: Kyömynenä tanssimassa auton konepellillä naamio poskiensa, silmiensä ja otsansa peittona, Kyömynenä pitelemässä nuorta tyttölapsen näköistä ihmistä (kyömy hänelläkin) käsivarsillaan, kyömynenä splitscreenillä, kyömynenä heijastuksina, kyömynenä kaleidoskoopissa.
Nenä on Planningtorockin naamio, kuten panssari MF Doomilla, tai aurinkolasit Lady Gagalla. Toisin kuin Doomin hiphopin anonymiteettiä vahvistava sarjakuvallinen supersankarinaamio tai Gagan seksikkään anarkistiset aurinkolasit, kyömy tekee Planningtorockista ruman.
Indiemusiikin queer-ikoni Morrissey laulaa The Smithsin kappaleella Ask: Shyness is nice / but shyness can stop you / from doing all the thing is life / you’d like to. Avoimen provokatiivinen, samalla konservatiivinen homo Morrissey tunnustaa yleisölleen ujoutensa tekokainosti, ja toteuttaa seksuaalisuuttaan musiikkinsa jatkona, lava-aktissaan, julkiskuvassaan ja oletettavasti myös yksityiselämässään. Ainakin niin hän vihjaa omaelämänkerrallisella imagollaan.
Planningtorockin sensaatio löytyy toisaalta. Korostettu ja itse luotu rumuus nostavat esiin hämmennyksen piilotetusta seksuaalisuudesta. Tunne sekoittuu populaarimusiikin kulttuuriperinnön luomiin perinteisiin seksuaalisuuden merkkeihin. Jo nimellään Planningtorock viittaa aikomuksesta asettua rockin perinteeseen, sen kaanonin jatkeeksi. Tuosta kaanonista löytyy lukemattomia viitteitä heteroseksuaalisuudesta, miehen ja naisen välisestä suhteesta, vakiintuneista hetero-sukupuolirooleista. Musiikillisesti Planningtorok on kuitenkin lähempänä elektroa, homoerotiikkaa, undergroundia, sivullisuutta.
Korostettu rumuus ja piilotettu seksuaalisuus luo ristiriidan. Herää kysymys: mitä korostetaan? Ja kenelle?
Planningtorockin keikka Kuudennella linjalla muistutti Eve Kosofsky Sedgwickin ajatuksista häpeästä seksuaalisen identiteetin osana.
Siinä missä osalla maailman toisista on kulttuurinen verkosto, jossa he voivat jakaa ulkopuolisuuden kokemusta keskenään, Rostron asettuu vaikeammin määriteltävälle toiseuden maalle. Tuolla seksuaalisuuden hämärässä olevat erottuvat oletetusta ”normaalista” outouden ja häpeän kautta.
Häpeä syntyy tarkkailijan kokemuksessa. Kuten Sedgwick asian muotoilee: häpeä ei ole katumusta omista teoista, vaan häpeää siitä mitä on. Häpeä ei myöskään synny ilman ympäristöä, muiden tuntemaa myötähäpeää. Se ei synny ilman kokemusta, että on jotain mitä ei pitäisi olla.
Häpeä on kahtaalla: se on kivulias toiseen kohdistuva ja tämän yksilöivä tunne, johon piiloutuu samalla kokijan hallitsematon yhteys tähän toiseen. Häpeä siitä, että näemme toisessa ihmisessä jotain paljasta, riisuttua ja ”epätäydellistä” ihmisyyttä.
Kun Sedgwick puhuu häpeästä, hän tarkoittaa siis jotain, joka koetaan toisen puolesta. Kokija ei häpeä itseään vaan sitä mitä toinen ei ole.
Häpeästä on hyötyä ja haittaa.
Se voi toimia itsesuojeluna tai säädyllisyyden mittana, haluna rajata pois julkisesta tilasta henkilökohtainen. Se voi myös toimia kiusallisena muistutuksena omasta henkilökohtaisesta, jonka on muovannut osaksi väkivaltaisesti ulkopuolelta annettua identiteettiä. Muistutus tästä piilotetusta tulee, kun toinen paljastaa itsensä.
Kuudennen linjan lavalla nähtiin performanssi: seksuaalisuutensa piilottanut olento, joka korostaen toi julki omaa mahdollista rumuuttaan, ja joka häpeilemättä piilotti kauneutensa.
Rostron kommentoi performanssissaan erityisesti naisen seksuaalisuutta. Naisen seksuaalisuuden monet muodot toimivatkin edelleen hyvänä markkinointikikkana.
Kun Bitney Spears suuteli Madonnaa lähes kymmenen vuotta sitten MTV Music Video Awardseissa, kyseessä oli kohahduttavaksi tarkoitettu tempaus.
Kapinallisuuden alleviivaaminen lesbo- ja homosuhteisiin viittaamalla vahvistaa ”heteronormaalin” oletusta.
Saavumme jälleen häpeän äärelle. Jos ”heteronormaali” laimenee yhdeksi seksuaalisuuden ilmentymiseksi lukemattomien muiden kohdalla, kohahduttaminen on mahdotonta. Kaikki on normaalia. Tällöin häpeää, skandaalia ja ”rohkeaa uskaltamista” ei ole.
Mikä ja mitä Planningtorock siis on? Onko kyseessä rohkea kohahduttaja?
Musiikillisesti Planningtorock on melodista, säkeistömuotoista poppia, jossa on elektron piirteitä. Planningtorock asettuu samaan ”taide-elektron” kaanoniin kuin ruotsalainen The Knife –yhtye. (Yhteistyötä edellä mainitut tekivät pari vuotta sitten Darwin-oopperan, Tomorrow In A Yearin yhteydessä.)
Kokoonpanoon kuuluu DJ ja itse Rostronin Planningtorock-hahmo. Sanoitukset toistavat rakkauden pieniä nyrjähdyksiä: You know I am your man / Come on, I’m not your friend ( kappaleesta I Am Your Man), What happens if? We get close to each other?/ What happens if? /And I get a little hungry (kappaleesta I Wanna Bite Ya’). Vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti.
Jos keikkaa kuuntelee silmät kiinni, viesti on sama kuin lukemattomilla muilla artisteilla. Vapaus, identiteetin löytäminen, itsensä toteuttaminen, muiden samanmielisten joukossa seisominen… tuttuja populaarikulttuurin iskulauseita.
Planningtorock on kuitenkin audiovisuaalinen kokonaisuus, kommentti populaarikulttuurin omia mantroja vastaan. Planningtorock asettaa itsensä häpeän peiliksi yleisön eteen. Näemme seksuaalisuutensa, sukupuolensa, kauneutensa ja identiteettinsä piilottaneen hahmon. Samaan aikaan kuulemme urbaanin pariutumisriitin, seksuaalisuuden manifestin.
Silmät ja korvat vastaanottavat eri viestit.
***
Kosofsky Sedgwick, Eve (2004) Touching Feeling. Affect, Pedagogy, Performativity. Durham & London: Duke University Press.