Jorma Puranen Gallerie Anhavassa 27.10.2013 saakka
Jukka Järvinen
Jorma Purasen (1951) näyttely rakentuu kolmesta toisiinsa liittyvästä sarjasta Museum Meditations, Rehearsals for a Good Life, Landscapes in Full Colour. Niitä yhdistää lähtökohta, toisten aikaisemmin ottamat valokuvat. Yhdellä lauseella sanoen nämä ovat kuvia kuvista, kuviin tehdyistä korjauksista ja kuvissa tapahtuneista muutoksista. Tätä voisi kenties luonnehtia myös kuvataiteen sisäiseksi ja jopa akateemiseksikin aiheeksi, mutta töiden leikkimielisyys ja kokeilevuus horjuttavat pahasti tätä arviota.
Työt ovat sukua 2011 Sinebrychoffin taidemuseossa esillä olleelle näyttelylle Varjoja ja heijastuksia. Tuolloin Puranen asetti esille valokuvia, jotka oli otettu museon kokoelmiin kuuluvista 1600-1700-luvulla maalatuista muotokuvista. Ne eivät kuitenkaan olleet suoranaisia reproduktioita kameran eteen asetetuista maalauksista, vaan pikemminkin tutkielmia kuvien kiillosta, halkeamista ja heijastumista niiden pinnalla.
Merkittävimmän kokonaisuuden muodostavat Museum meditations -sarjan muotokuvat, joissa taiteilija on tehnyt näkyväksi voimakkaan retusoinnin. Sävyjen käänteisyys, negatiivi, tekee henkilöistä tunnistamattomia tai ainakin vaikeasti tunnistettavia. Kaikkia ei ole voitu tunnistaa, mutta muutaman nimi on tiedossa. Lehdistötiedotteen mukaan kuvissa esiintyy merkittäviä suomalaisia 1940- ja 1950-luvuilta. Kolmen naisen ryhmäkuvassa ovat Metrotytöt, toisaalla poseeraa nuori Doris Laine iltapuvussaan.
2012.jpg)
Museum Meditations 7, Over My Shoulder (2012)
Alkuperäisellä aiheella ei kuitenkaan ole niin väliä, enemmänkin sillä mitä Puranen on saanut aiheesta irti. Jossain kuvassa lyijykynän jälki kiiltää hopeisena, toisaalla musta kuin kasvoihin suoraan raavittu viivoitus peittää kuvatun. Tunnelma on hivenen outo ja kuvatessa heilahtanut henkilö haamumainen.
Valokuvan retusointi oli filmin aikakaudella oma erityinen käsityötaito. Taitava kuvankäsittelijä saattoi silotella ryppyjä ja tarkentaa epätarkkoja yksityiskohtia isosta lasinegatiivista. Valmiiseen vedokseen korjauksia tehtiin neulan terävällä siveltimellä. Mitä vähemmän korjaus näkyi lopullisessa kuvassa sitä arvostettavampaa työn jälki oli. Nyt, digitaalisen kuvantamisen aikakaudella, kuvien muokkaus ja korjaaminen on aiempaa laajempaa ja monimutkaisempaa. Kuvien digitaalisuudesta johtuen tehtyjen muutosten jäljittäminen on myös hivenen hankalampaa. Mitään alkuperäistä kuvaa tai negatiivia kun ei välttämättä ole jäljitettävissä.
Näyttelyyn liittyvässä tekstissä kuvien retusointi liitetään hyvään elämään ja sodan jälkeiseen tulevaisuususkoon. Usko moderniin projektiin ja tietyt elämänarvot voidaan liittää sodan jälkeiseen aikakauteen, mutta miten suorasti ne voidaan liittää valokuvan konventioihin? Kenties kuvien korjaaminen on tapa muokata todellisuutta halutun näköiseksi, piilottaa ei-toivottua ja esittää parempaa. Miten sen sitten erityisesti kuvastaa aikaansa? Sama tarve siistiä ja muokata kuvia on edelleen olemassa, vaikka usko moderniin on mennyt, eikä tulevaisuus tarjoa kovin paljon nykyistä parempaa. Nykyisissä muotokuvissa rypyt piilotetaan ja liikakilot saavat kyytiä aiempaa helpommin. Hampaat valkaistaan ja luomet poistetaan. Yksikään aikakauslehden kansikuva ei esitä henkilöä sellaisenaan.
2013.jpg)
Rehersal For a Good Life, Skiing In Lapland (2013)
Hivenen edellä kuvattua hajanaisempi on yleiskuvista ja arkkitehtuurikuvista rakentuva Rehearsals for a Good Life. Sarja liittyy luontevasti muotokuviin ja täydentää niitä. Mieleenpainuvin on kuva hiihtäjistä, joka tuo vahvasti mieleeni Kekkosen, nahkapohjaiset monot ja hiihtokilpailut. Kuvassa ei kuitenkaan hiihdä Urkki eikä kyseessä taida olla kilpahiihto.
Näyttelyn suurimmaksi pääkuvaksi on nostettu Werner Holmbergin (1830-1860) Aihe Torisevalta -maalauksesta (1859) tehty reproduktio, tai ennemminkin valokuva kovia kokeneesta lasinegatiivista. Sen avulla on tuotettu painokuvia maalauksesta. Negatiiviin on liimattu lappuja ja se lienee lojunut kirjapainossa pidempiä aikoja. Torisevan seurana samassa huoneessa on sarja suojalehden peittämistä painetuista maisemakuvista otettuja kuvia. Nämä Landscapes in Full Colour -sarjan työt jäävät vahvempien varjoon.