Teksti: Outi Turpeinen 25.9.2014
Kuvat: Arild Berg, kannen kuva Aalto-yliopisto
Taiteen tohtori Arild Bergin (s. 1975) ajankohtainen julkisen tilan taidetta käsittelevä väitöskirja Artistic research in public space. Participation in Material based art. (Aalto-yliopisto 2014) tarkastettiin toukokuussa. Väitöskirja tuo uudenlaisen julkisen taiteen prosessin tarkastelun kohteeksi. Berg esittelee kirjassaan kolme tapausta osallistavan taiteen soveltamisesta pysyvissä julkisen taiteen projekteissa. Bergin tutkimuskohteena ovat olleet norjalainen siunauskappeli, yläkoulu ja psykiatrinen sairaalaosasto, joissa Berg toteutti keraamisia teoksia ja tutki tilan käyttäjien innostamista mukaan taiteellisen prosessiin. Kaikissa näissä julkisen taiteen kohteissa teos on toteutettu yhteistyössä kohderyhmän kanssa: esimerkiksi siunauskappelissa surevien omaisten ja pappien, sekä sairaalassa potilaiden ja terveyden huollon henkilökunnan kanssa.
Julkisen taiteen nousu
Suomessa on viime vuosina herätty julkisen taiteen mahdollisuuksiin yhtäältä taiteilijoiden työllistämisen näkökulmasta, toisaalta paremman arkiympäristön luomisen haaveissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tuki jakautuu eri tahojen kuten taiteilijaseurojen, Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen ja Taiteen edistämiskeskuksen kesken. Tällä pyritään juurruttamaan prosenttitaiteen malli osaksi suomalaista rakentamisen kulttuuria. Sen lisäksi esimerkiksi säätiönä toimivaan Kansallisgalleriaan nykyisin kuuluva Valtion taideteostoimikunta toimii vuosittain noin miljoonan euron budjetilla. (Vertailun vuoksi mainittakoon, että Norjassa vastaava Kunst i Offentlige Rom KORO – Public Art Norway hankkii vuosittain julkista taidetta lähes viidellä miljoonalla eurolla.) Tämän päälle tulevat tietenkin muut julkiset taidehankkeet, kuten eri kunnallisten ja yksityisten rakennuttajien hankkeet. Yksi terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2013 tekemän ohjelman tavoitteista on jokaisen oikeus osallistua kulttuuritoimintaan.
Viimeaikaisista hankkeista esimerkiksi kuvataiteilija Matti Tainion koordinoima Turun T-sairaalan taide toimii kannustavana esimerkkinä muille Suomessa paraikaa rakenteilla oleville sairaalahankkeille. T-sairaalan taide painottuu varsinaissuomalaiseen taiteeseen ja levittäytyy yhtä lailla perinteisesti aulatiloihin kuin kokeilevasti wc-tilojen laatoitukseen.
Berg: Sunrise (2006)
Taiteilijamyytin murtaminen
Osallistava taide haastaa yksin työhuoneessaan puurtavan sankaritaiteilijamyytin. Julkisessa taiteessa taiteilijalta vaaditaan yhteistyökykyjä ja -haluja. Kaikille taiteilijoille tämä ei tietenkään ole hyvä työskentelymalli, mutta erityisesti jo muotoilijoiden koulutus itsessään antaa työkaluja tiimeissä työskentelyyn. Myös Arild Berg on perinteisen muotoilijakoulutuksen kasvatti, joka väitöstutkimuksessaan yhdistää taitavasti muotoilijan, kuvataiteilijan ja tutkijan roolit. Kirjassa on selkeästi eroteltu eri tapaustutkimukset toisistaan ja käyty taiteen prosessia läpi hyvinkin yksityiskohtaisesti. Tutkija-taiteilija Berg tuo avoimesti esille myös ongelmat ja haasteet monialaisen taiteen tekemisessä.
Soveltavassa taiteessa on aivan oleellista kunnioituksen ilmapiirin ylläpito. Kun valmistellaan julkista taidetta monialaisessa työryhmässä, on selvää, että esille nousee usein myös keskenään eriäviä mielipiteitä. Lopulta taiteellisen vastuun kantaa ammattitaiteilija, eikä tavoitteena tietenkään ole miellyttää kaikkia. Bergin tutkimuksen näkökulmasta eri mielipiteet voi nähdä tiedon ja inspiraation lähteinä. Työryhmässä toimimisessa avoimuus lienee yksi tärkeimmistä kunnioituksen mittareista. Osa ideoista voi nousta esille myös jälkikäteen, kun teokset on jo asennettu paikoilleen, ja niiden kautta voidaan löytää inspiraatiota esimerkiksi uudenlaiseen potilaan kohtaamiseen sairaalassa
Berg: Solitude (2006)
Yksi Bergin tapaustutkimuksista sijoittui psykiatrisen sairaalan osastolle. Siinä taidelaatta sijoitettiin kokeilevasti ja sairaalamiljöissä hyvinkin epätyypillisesti seinäpinnalle lähes lattian rajaan. Tämä herätti henkilökunnan keskuudessa ensireaktiona huolen tadeteoksen rikkoutumisesta, mutta taiteilija päätti ottaa tämän riskin. Myöhemmin tutkija-taiteilija Berg sai kuitenkin kuulla, että keskusteluissa psykiatristen potilaiden ja henkilökunnan kesken sijoittelu avasi uusia tapoja puhua. Eräs potilas esimerkiksi reflektoi teoksen sijoitteluun omia tuntemuksiaan, jossa mielen epäjärjestyksessä oleva ja tavallisesta arjesta syrjään jäänyt ihminen samastui taideteoksen tematiikkaan. Sekä taideteosten abstrakti että esittävä tematiikka herättivät potilaissa tarinoita.
Bergin tutkimusprojektin taiteellisissa osioissa muodostettiin kohteen toimijoiden kanssa taidetyöryhmiä, joilla oli tapaamisia muun muassa taiteilijan studiossa. Ajatuksena oli avata taiteellista prosessia, jotta muiden alojen ihmisille voisi syntyä ymmärrys taiteilijan työprosessista. Keskeistä Bergin lähestymistavassa onkin aidosti vuorovaikutteinen lähestymistapa, jossa pohditaan myös eettisiä kysymyksiä ja suosituksia toimintaan monialaisessa asiantuntijajoukossa. Tutkimus nostaa esille myös materiaalisuuden merkityksen. Keramiikan materiaalisuuden avulla herätellään tunteita, muistoja ja dialogeja eri aistien kautta.
Bergin tutkimuksessa mukana ollut psykiatrisen sairaalan työntekijä kertoo, miten helposti vanhukset avautuivat puhumaan herkistä asioista kosketeltuaan taideobjekteja. Myös kansainvälisen Art in Hospitals -liikkeen ajatuksena on tuoda sairaille ja usein masentuneille potilaille iloa, toivoa ja uusia ajatuksia taiteen avulla. Steriilien seinien sijaan sairaaloihin tuodaan pala ulkomaailmaa taiteen avulla.
Tutkimuksen tarve
Soveltava taide on herättänyt viime aikoina myös kritiikkiä. Esittävän taiteen läänintaiteilija Anniina Aunola on puhunut soveltavan taiteen varjopuolista, joissa varsinkin nykytaide voidaan nähdä hyvinvointitoiminnalle vastakkaisena. Helsingin Sanomien kriitikko Kaisa Viljanen kirjoittaa kolumnissaan (HS 24.5.2014) hyvinvointitaiteesta muoti-ilmiönä. Viljanen peräänkuuluttaa tutkimusta alalle, jolle tällä hetkellä on tarjolla niin kiinnostusta kuin rahoitustakin. Tutkimuksen tarpeeseen Bergin työ antaa tekijän näkökulman, jossa on vahvasti mukana dokumentoinnin ja tieteellisten referenssien osuus.
Kaiken kaikkiaan Bergin kirja on selkeä ja kiinnostava. Sen keskeinen sanoma tiivistyy takakannen tekstissä, jonka mukaan inspiraatio tapahtuu jokaisessa ihmisessä, mutta voi syntyä myös eri ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Suosittelen lämpimästi väitöskirjan lukemista, sillä se tuo käytännönläheisiä ja hyvinkin yksityiskohtaisia näkemyksiä yhteisölliseen tekemiseen eri kohderyhmien kanssa.
Berg: White cloud (2010)
Taiteen tohtori Outi Turpeinen toimii tällä hetkellä muotoilun läänintaiteilijana Taiteen edistämiskeskuksessa Kaakkois-Suomen toimipisteessä ja Ornamon edustajana Valtion taideteostoimikunnassa. Turpeinen on toiminut myös arvioijana, ohjaajana ja tuntiopettajana Aalto-yliopistossa ja Ruotsin Linné-yliopistossa. Turpeinen on visuaalisen alan taiteilija, joka on luennoimisen ja kirjoittamisen lisäksi pitänyt näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1990 lähtien. Turpeinen on taiteilijana ollut mukana muun muassa Arabianrannan ja Vantaan Tikkurilan keskustan taidehankkeissa (2010–2016).
Linkki Arild Bergin väitöskirjaan