Irmeli Hautamäki
Jyväskylän keskustan korttelit on rakennettu täyteen uusia shopping centereitä, eikä kaupungista Helsingin tarjontaan verrattuna puutu muuta kuin jotkut kalliit Louis Vuittonin kaltaiset erikoisliikkeet. Suurin puute Helsinkiin verrattuna on yksityisten taidegallerioiden vähäisyys. Joku aika sitten jyväskyläläiset taiteilijat kuitenkin panivat pystyyn Äkkigalleria hankkeen. Se tarkoittaa nomadista galleriaa, joka siirtyy paikasta toiseen aina sen mukaan missä on vapaana tyhjiä liikehuoneistoja.
Liikehuoneistojen vuokrat ovat kalliit Jyväskylässäkin, joten on ymmärrettävää, etteivät taiteilijat uskalla sitoutua maksamaan kalliita vuokria. Äkkigalleriaa ei ole tarkoituskaan pitää auki aina, vaan järjestää vain muutamia näyttelyitä vuodessa. Galleria pyrkii elävöittämään kaupunkia ja saamaan aikaan hieman säpinää sen kuvataide-elämään.
Jyväskylä on väestöltään nuori, hyvin nuori (!) kaupunki ja siihen nähden sen kuvataide on ollut melko varovaista. Gallerian valvojan mukaan kaupungista puuttuu toistaiseksi sellainen kulttuuri, että gallerioista ostettaisiin taidetta. Ammattimaisia hyviä tekijöitä kaupungissa on, mutta yleisöä on kasvatettava nykytaiteen kohtaamiseen.
Äkkigallerian konseptiin kuuluu, että näyttely on avoinna vain muutaman päivän. Näin ne, joita asia kiinnostaa, todella käyvät katsomassa näyttelyn. Juuri päättynyttä Nomadisen gallerian näyttelyä oli käynyt katsomassa viimeisenä aukiolopäivänä yli kaksi sataa henkilöä. Se on kohtuullisen hyvä tulos viiden päivän näyttelylle. Sinä aikana kun itse vierailin siellä, ovi kävi monta kertaa. Monen viikon pituinen aukioloaika ei takaa suurempaa kävijämäärää, sillä ihmisillä on tapana vetkutella menemisiensä kanssa kunnes se on liian myöhäistä. Viime viikolla kävin Helsingissä aika monessa galleriassa ja panin merkille, ettei niihin monen montaa kävijää ollut päivän mittaan eksynyt.
Äkkigallerian perustaja on Kanadasta Suomeen muuttanut taiteilija Anna Ruth. Tämänkertaisen näyttelyn teemana oli ” Ihmiseläin – missä ihminen ja luonto kohtaavat”. Mukana olivat paikalliset Jussi Heikkilä, Aino Kajaniemi ja Pekka Suomäki sekä Terhi Heino, Helena Junttila, John Philip Mäkinen, Tiitus Petäjäniemi sekä kanadalainen Josh Van Dyke. Varsinkin nuoren Tiitus Petäjäniemen graffitihenkiset maalaukset entisen eläinkaupan kellarissa toimivat hyvin.
Avajaiset tuastalla Tiitus Petäjäniemen
töitä
Anna Ruthilla on taas oma ympäristön ja luonnon tilaa kommentoiva näyttely Pyörre taiteilijaseuran omassa pikkuruisessa galleria Beckerissä, jossa toimii myös taidelainaamo. Kantaaottava näyttely oli ajoitettu hyvin ajatellen Kööpenhaminan ilmastokokousta, sillä Ruth halusi kiinnittää huomiota muovijätteen lisääntymiseen luonnossa ja erityisesti Tyynessä valtameressä. Meressä sanotaan kelluvan jo monta kertaa Suomen kokoisen muovijätelautan.
Anna RuthNäyttelyn idea oli yksinkertainen ja tehokas: Ruth oli peittänyt teoksensa osittain pakkausmuovilla. Tuli halu repiä ärsyttävä muovikalvo pois kaloja ja muita meren eläviä kuvaavien akvarelliteosten päältä. Ruth oli rakentanut myös valtavan muovisen meduusan läpinäkyvistä kertakäyttöpakkauksista. Näyttely oli oivaltava ja vakuuttava, varsinkin kun Ruth kertoi esitteessä, että hän on käyttänyt jo viisi vuotta samoja muovikasseja roskapusseina. Tällainen konstailematon pragmaattisuus toimii, jäljitelkää sitä vapaasti, please.
Äkkigallerian tapainen hanke näyttäisi toimivan hyvin Jyväskylän kokoisessa 130 000 asukkaan kaupungissa, missä se saa riittävästi väkeä liikkeelle. En tiedä, voisiko tällainen konsepti toimia pääkaupungissa? Ongelma ei ole niinkään siinä, että tarjontaa on runsaasti, vaan siinä, että helsinkiläisiä on melko vaikea saada liikkeelle ja innostumaan mistään yhteishankkeesta.
Anna Ruthin näyttely Pyörre avoinna 12.12. 2009 – 6.1.2010 Galleria Beckerissä Seminaarinkatu 28.