Teksti ja kuvat: Irmeli Hautamäki
Runoperformanssi City Lights -kirjakaupan takapihalla
Kalifornia kärvistelee eteenpäin Trumpin jälkeisissä tunnelmissa. Taloudellinen nousukausi kuitenkin lieventää ilmapiiriä.
Ensimmäinen impressio. Autovuokraamon nainen katsoo ajokorttiani ja kysyy hymyillen: ”Onko tämä syntymäpäivämatkasi?” Sitten hän sanoo, että suomalaisilla on kauniit sukunimet. Moinen ystävällisyys sykähdyttää 14 tunnin lentomatkan jälkeen. Ihmiset ovat täällä samoja kuin aina ennenkin.
Toinen impressio. Avaan päivän lehdet, ja The New York Timesissa kerrotaan, että San Francisco on muuttumassa. Piilaakson väki lähtee nyt pois kaupungista Keskilänteen ja mihin tahansa muualle. Kaupungin sosiaalisesta elämästä on tullut ahdistava kupla, kun kaikki puhuvat samoista asioista kuten ”kuinka he vihaavat Trumpia” tai että he aikovat ”ottaa käyttöön bitcoinin”. Silti kaupungissa on vielä niitäkin, jotka viihtyvät mainiosti. NY Timesin mukaan San Franciscossa on ”monia insinöörejä, joilla on suurempi ego kuin mitä ihmiskunta on koskaan nähnyt”.
Kolmas impressio. Nousukausi näkyy siinä, että rahaa virtaa myös yhteiseen hyvään. Eräs miljardööri on lahjoittanut rahaa San Franciscon kaikille lapsille esikouluikäisistä 5.-luokkalaisiin tiedepuistossa käyntejä varten. Kaikki pääsevät tutkimaan eläimiä ja akvaarioita ilmaiseksi iässä, jolloin luontainen uteliaisuus on suurimmillaan.
San Franciscon business city auton sisältä nähtynä
Viides impressio. San Franciscon kaupunki on joutunut sulkemaan keskustan metroasemien sisäänkäyntejä huumeongelman takia. Pormestariksi pyrkii henkilö, joka haluaa siivota kaupungin jalkakäytäviä kodittomien jätteistä. Sama nainen ehdottaa, että kodittomat työllistetään katujen lakaisijoiksi. Lakaisukoneiden määrä halutaan kaksinkertaistaa.
Kuudes impressio. Vaikka ihmiset ovat epätoivoisia kodittomien kohtalosta, asialle myös tehdään jotain. Eräs sairaala on perustanut hoitopaikkoja kodittomille mielenterveyspotilaille. San Franciscon kaduilla elää n. 40 ihmistä, joiden kärsimys järkyttää jo liikaa muita asukkaita. Heidät ja sotaveteraanit halutaan pelastaa ensimmäisenä.
Seitsemäs impressio. Poliittista painetta vasemmalta. Oaklandin pormestari Libby (Elizabeth) Schaaf sai valtakunnallista huomiota, kun hän asettui vastustaman Trumpin turvapaikkakaupungeille asettamia kieltoja. Pehmeä-ääninen Schaaf, joka vaikuttaa enemmän seurapiirinaiselta kuin poliitikolta, sanoo, että kolmasosa Oaklandin asukkaista on maahanmuuttajia, joten hän kieltäytyy panemasta täytäntöön maahanmuuttajia koskevia kieltoja. Trump solvasi häntä häpeäksi: ”You’re a disgrace”. Tähän Schaaf vastasi hymyillen olevansa ”ylpeä maasta, jossa jokainen voi kritisoida valittuja virkailijoita” ja toivotti Trumpille hyvää naistenpäivää.
Kahdeksas impressio. Katsomassa kuvioluistelija Tonya Hardingista tehtyä elokuvaa I, Tonya, josta Margot Robbie voitti parhaan naispääosan Oscarin. Elokuva kertoo paljastavasti amerikkalaisesta mentaliteetista, sen raivokkaasta tunnustetuksi tulemisen halusta, joka purkautuu usein väkivaltaan. Kun Harding esiintyi Oregonin mestaruuskilpailuissa sähäkällä rock and roll -tyylisellä ohjelmalla, luulin ilman muuta, että hän voittaa. Voitto meni kuitenkin sievälle neidille, jonka esitys oli klassinen ja sovinnainen. Elokuvan rakkaudettomuuden teema toi mieleen Marjo Niemen kirjan Kaikkien menetysten äiti, jonka haluan lukea kun tulen Suomeen.
Kaupunkipyöriä San Franciscossa
Yhdeksäs impressio. Kaupunkipyörät ovat ilmestyneet katukuvaan Berkeleyssä ja ympäristössä. Silti ne seisovat enimmäkseen paikoillaan telineissä. Pyöräily on kovin uusi asia yliopistokaupungissa verrattuna vaikka Jyväskylään tai edes Helsinkiin.
Kymmenes impressio. Maaliskuussa kaikki odottavat Kaliforniassa sadetta. Osavaltion vesivarat ovat tällä hetkellä keskinkertaiset viime vuoden ennätysrunsaiden sateiden johdosta. Takapihan luumupuu alkaa varmaan kukkia piakkoin.