Teksti: Maaria Niemi 15.4.2015
Kuvat: Amos Andersonin taidemuseo / Xu Bing, Yang Youliang, Ah Xiang
Kiinalaisen taiteen monimuotoisuutta on yhtä vaikea hahmottaa konkreettisesti kuin ymmärtää maan laajuutta matkustamatta paikan päällä. Silti on mahdollista yrittää pureutua maan syvään traditioon erityisesti kulttuurin ja taiteen näkökulmasta, sillä nykytaide pohjautuu kerrostumiin ja menneen kunnioitukseen. Erityisesti tussimaalaus on kalligrafiaan sitoutuneena merkinnyt muutakin kuin taidetta kuvataiteellisessa merkityksessä – se on kommunikaatiota visuaalisessa muodossa. Samoin posliini materiaalina mielletään kiinalaiseksi ja sen jalostaminen taiteen palvelukseen pohjautuu myös sen funktionaalisuuteen. Mutta kaikkein klassisimman ja peräti stereotyyppisen kiinalaisuuden päivittäminen nykyaikaan tapahtuu modernissa ajassa, jopa kaukana kulttuurivallankumouksen radikaalista muutoksesta – ja yhä itsenäistyvänä.
Nordiska akvarellmuseetin kokoama näyttely, joka nyt nähdään Amos Andersonin taidemuseossa, esittelee 11 kansainvälisesti suuntautunutta kiinalaista nykytaiteilijaa, joiden yhteisenä nimittäjänä voi nähdä juuri kiinnittymisen traditioon, mutta sen päivittämisen nykyhetkeen.
Xu Bing: The Character of Characters (2012)
Xu Bingin (s. 1955) 4-kanavainen videoteos The Character of Characters (2012) tekee vaikutuksen. Vain harva videoteos vangitsee katsojan kuten tämä liikkuvan kuvan ja piirtämisen yhdistävä animaatio. Sen rytmi ja liike on yhtäältä riittävän nopea säilyttämään mielenkiintoa ja toisaalta tarpeeksi hidastempoinen, että katsoja ehtii havaita piirtämisen rikkautta ja detaljien paljoutta. Character of Characters kuvaa nimensä mukaisesti merkkien merkityksiä, mutta sanan ja merkkien laajassa merkityksessä. Ne kasvavat ja liikkuvat, modernisoituvat ja ruuhkautuvat. Vaikka Xu Bing lähtee liikkeelle vain yksinkertaisesta horisontaalisesta viivasta, kasvaa ja kietoutuu teos poeettiseksi kuvaukseksi kiinalaisesta kielestä ja kollektiivisesta kulttuurista. Merkit ovat kirjaimellisesti animoituja ja semioottisesti ladattuja sekä idän kulttuurin omilla merkityssisällöillä että länsimaisittain avautuvilla tarkoituksilla. Taiteilija hallitsee globaalin kuvakielen, johon ei ole vaikeaa löytää sisääntuloa: vartin kestävä looppaus säilyttää otteen ja on rakennettu visuaalisesti niin taidokkaasti, etteivät sitä häiritse usein videoteoksia piinaavat ongelmat, jotka usein liittyvät liikkuvan kuvan tempoon ja kestoon. Xu Bing on myös esimerkki maan taiteen kansainvälistymisestä: hän syntyi Sichuanin provinssisa Chongquinissa ja lähti stipendiaattina 1990 luvulla Yhdysvaltoihin, missä hän työskenteli viidentoista vuoden ajan. Nykyisin taiteilija asuu ja työskentelee Pekingissä.
Yang Yongliang: Phantom Hsimenting (2012)
Näyttelyn painotus maiseman kuvaukseen löytää tasapainon menneen ja nykyisen välillä. Klassinen tussipiirustus vaihtuu lintuperspektiivimäiseen näkökulmaan Qiu Zhijien (s. 1969) teoksissa. Urbanisoituminen ja maan talouskasvu visualisoituvat kuviksi. Nuori Yang Youliang (s. 1980) puolestaan syntetisoi klassisen vuoristomaiseman ja kaupungistumisen saumattomasti liikkuvaksi kuvaksi. Luonnonmaiseman romanttinen jylhyys on ikään kuin kunnioitettu tausta, johon rakentaa uutta ja liittää modernin maailman tuomat dystopiat saasteineen ja liikenneruuhkineen. Vähiten uutta ja kiinnostavaa katsottavaa tarjoavat Wucius Wongin (s. 1936) maisemat. Myös Wang Donglingin (s. 1945) performatiivinen osuus jää vaisuksi, mikä yksinkertaisesti johtuu kiinan kielen lukutaidottomuudestani. Silti nimenomaan performatiivinen nykytaide, esimerkiksi Zhang Huanin työskentely, joka oli yksi osa 2014 kulttuuripääkaupunkiohjelmaa Ruotsissa, kykeni suoraan vaikutukseen ilman kulttuurillisia ja kielellisiä kuiluja. Visuaalisuus toimii tai on toimimatta kielellisyydestä riippumatta.
Ah Xian: Bust 19
Kolmiulotteista posliiniveistoksia toteuttava Ah Xian (s. 1960) käyttää muotokuvan perinteestä tuttua rintamuotokuvaa lähtökohtanaan. Maiseman eräänlainen tatuoiminen figuurien posliinimaiseen ihoon vie buddhamaisesti suljettujen silmien meditatiiviseen tunnelmaan. Maisema kaulassa, kalliojyrkänne olkapäässä, kukkiva kirsikkapuu solisluiden ympärillä on esteettisesti miellyttävä tapa luoda uusia maisemamaalauksia. Kuvan kolmiulotteisuus syntyy itse objektista, jonka materiaali puolestaan kunnioittaa maan syvää kulttuuriperinnettä.
Mikä mielikuva jää kiinalaisesta nykytaiteesta tämän näyttelyn perusteella? Maan nykytaide on paljon muutakin kuin Ai WeiWeitä ja hyvin suuria ihmisoikeudellisia kysymyksiä. Nykytaiteilijuuteen liittyy kiinalaisittain myös suuri velka menneelle ja sen näkyvä, ilmeinen klassisen perinteen kunnioitus. Nykyilmaisu tulee rakentaa entisen perustuksen päälle. Kiinalaisessa nykytaiteessa ilmaisuun voidaan lisätä ajankohtaisuutta ja nykyaikaistaa sitä sekä sisällöllisesti että materiaaleissa – mutta maan tavan mukaan kaikkein perinteisin aines säilyy mukana.Voi leikitellä myös ajatuksella, miltä suomalainen nykytaide näyttäisi, jos meilläkin olisi holmbergiläinen maisemamaalaus uusimpien virtausten pohjana tai jos haloslainen lumipeite taustoittaisi suomalaisuuden juuria, joihin lisätä ajankuvaa.
Kiinan muuttuvat maisemat – kiinalainen tussimaalaus tänään (Ah Xian, Li Huayi, Li Jin, Qui Zhijie, Samson Young, Wang Dongling, Wucius Wong, Xu Bing, Yang Jiechang, Yang Yongliang, Yuan Jai)
Amos Andersonin taidemuseossa 27.2.–11.5.2015
Yrjönkatu 27, 00100 Helsinki
Ma, ti ja to 10–18, ke 10–20, la-su 11–17