Sini Mononen 24.1.2013
Rose Lowderin lyhytelokuvia DocPoint-festivaaleilla lauantaina 26.1.2013
BouquetVideota vai elokuvaa, elokuvaa vai videota? Rose Lowderin (s. 1941) taideteokset seilaavat elokuvan ja kuvataiteen marginaalissa. Harvoin nähtäviä töitä pääsee katsomaan valkokankaalta tammikuussa, kun Mika Taanilan ja Sami Van Ingenin DocPoint-festivaalille kuratoima Pakopiste-sarja tuo avantgarde -elokuvan elokuvateatteri Orioniin.
Avantgarde-elokuvan parissa työskentelevän ranskalainen Rose Lowderin työt muistuttavat estetiikaltaan amerikkalaista kokeellista elokuvaa. Helsingissäkin muutama vuosi sitten Avanto-festivaalilla vieraillutta Tony Conradia on kutsuttu Lowderin hengenheimolaiseksi. Conradin ja Lowderin välillä yhtäläisyyden voi löytää esimerkiksi pysähtyneen kuvan tarkkailusta osana liikkuvaa kuvaa. Lowder kokeilee ja venyttää välineen rajoja. Visuaaliset viillot laittavat katsomiskokemuksen koville, mutta palkitsevat jälkeenpäin.
Rose Lowder on tutkinut pysähtyneen ja liikkuvan kuvan suhdetta 1970-luvulta alkaen. Töissään hän väläyttelee sommitelmallisia kuvia räiskyvänä kuvakimppuna. Kuvien väliset leikkaukset ovat siten harvoja, että elokuvallinen liike tuntuu jähmettyneen paikoilleen, mutta kuitenkin niin tiheää, että kuvien yksityiskohtiin on välillä vaikea keskittyä.
Ennen avantgarde-elokuviin keskittymistä kuvanveistäjänä ja elokuvaleikkaajana toiminut Lowder tuo veistoksellisuutta ja tarkkaa leikkausta myös elokuviinsa. Pikkutarkkojen lyhytelokuvien aiheet löytyvät pääasiassa taiteilijan omasta elinympäristöstä, eteläisestä Ranskasta. Värikylläiset kuvat Lowder editoi tiheiksi kimpuiksi, jotka hän on nimennyt otsikon Bouquette alle. Kuvakimppujensa materiaali on kuvattu usein yhden päivän aikana. Tiivisti leikatuissa elokuvissa on tehty toisinaan erilaisia kokeiluja suoraan filmiin: reikiä kuvien marginaaliin, filmin preparointia näkymättömän esiin tuomiseksi. Töiden elokuvallisuus perustuukin erityisesti visuaalisen illuusion luomiseen. Leikkaajan ammattitaito luo liikettä pysähtyneistä kuvista, joissa kuvattujen asioiden koreografia on usein vain pientä väreilyä. Leikkauksen kautta liike puhkeaa tanssiksi.
Elokuvien estetiikka rinnastuu kuvataiteessa impressionismiin ja musiikissa ekspressionismiin. Impressionismista muistuttavat kuvien aiheet: luonto, siinä liikkuvat ihmiset, idylli, parempi maailma. Rivien välistä voi hahmottaa visuaalisia kokonaisuuksia. Ekspressionistista on sen 
Bouquetsijaan Lowderin taito tiivistää suuret linjat pieniksi hetkiksi. Värien käyttö on rytmikästä, se tiivistyy atonaaliseksi klusteriksi ja avautuu jälleen suvannoksi. Lowderin elokuvat tuovat mieleen Aleksandr Skrjabinin 1900-luvun alun väriurut. Uruissa jokaista säveltä vastasi väri, joka oli kirjoitettu nuotteihin. Värikylläisyys on merkittävä osa myös Lowderin töiden ilmaisuvoimaa. Vaikka Bouquet-elokuvat ovat mykkiä, niiden musiikillisuus on lumoavaa. Elokuvat ovatkin oikeastaan elämää täynnä, musiikki syntyy katsojan kokemuksesta.
Lowderin elokuvien informaatiokylläisyys on yhtä aikaa yllättävää ja rauhoittavaa. Ilmaisutapa ja aihe keskustelevat eri tasoilla. Lowder räjäyttää kuvapankkinsa tiiviinä sarjatulena katsojan silmille. Vasta jälkeenpäin syntyy rauha: rauhallinen elämänrytmi, vastaanottava ympäristö ja luonnon runsaus tasaantuvat lämpimäksi muistijäljeksi.
Nyt alkavat yksityiskohdatkin väreillä lempeämmin.
Rose Lowder on DocPoint-festivaalin vieraana lauantaina 26.1.2013 klo 17:00. Näytöksessä nähdään Lowderin elokuvat Les Tournesols (1982) 3′, Bouquet 1 (1995) 1′, Bouquet 2 (1994) 1′, Voiliers et coquelicots (2001) 2′, Bouquets 21 – 30 (2001-2005) 14′, Habitat (2006) 9′, Bouquets 11 – 20 (2005-2009) 14′, Jardin du soleil (2010) 2′, Jardins du Marais (2010) 3′, Rien d’extraordinaire (2010) 2′, Jardin du sel (2011) 17′, Sous le soleil (2011) 4′ ja Sources (2012) 6. Lowder kertoo näytöksen yhteydessä työskentelytavoistaan.