Petra Nykänen 11.12.2012
Köyhyys on ajankohtainen aihe ympäri maailman. Neljänneksen maailman ihmisistä on laskettu elävän köyhyysrajan alapuolella. Kun rakennetaan näyttely köyhyydestä, tuntuisi järjenvastaiselta laittaa se esille arvorakennukseen, teokset arvokehyksiin puettuina. Museoille vaihtoehtoinen näyttelyfoorumi on internet, joka on kaikille ilmainen ja yhtä lailla kaikkien saatavilla – ainakin teoriassa. Verkkonäyttelyllä on mahdollisuus tavoittaa myös se osa kansasta, jolle kynnys mennä museoon on liian suuri. Verkon potentiaali virtuaalisena museona onkin tunnistettu, ja verkkonäyttelyt ovat yleistyneet viime aikoina. Myös Suomessa jotkin museot jo hyödyntävät verkon tarjoamia mahdollisuuksia. Helsingin kaupunginmuseo on tässä edelläkävijä, sillä sen internet-sivuilla on ollut verkkonäyttelyitä jo vuodesta 1996 saakka. Tänä vuonna museo on ollut mukana tuottamassa yhteiskunnallisesti kantaaottavaa Explore Poverty -verkkonäyttelyä, joka käsittelee köyhyyttä eri maissa, eri aikakausina. Näyttely on kansainvälisen museoyhteistyön aikaansaannos. Helsingin kaupunginmuseon lisäksi siinä ovat mukana Musée d’Histoire de la Ville de Luxembourg, Minnesota Historical Society sekä DASA Arbeitswelt Ausstellnung. Näyttelyn ulkoasusta ja teknisestä toteutuksesta on vastannut Köln International School of Design.
Explore Poverty esittää kymmenen köyhyyteen liittyvää kysymystä, jotka tarjoavat näyttelykävijälle mahdollisuuden omaan pohdintaan ja mielipiteenmuodostukseen. Kysymykset koskevat lähinnä köyhien ihmisten elintapoja ja elinolosuhteita. Näyttelyn avauskysymys on onnistuneesti laadittu: Näetkö köyhyyttä ympärilläsi? Teema on puhutteleva. Kuvat näyttävät, kuinka köyhyys usein sulautuu huomaamattakin osaksi arkipäivää. Suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna kiinnostavin on teeman alaotsikko ”Hakaniemen tori köyhien ja vähäosaisten näyttämönä”. Osion kuvat ovat luonnollisesti pysäyttäviä, koska kyseessä on oma kotimaa. Kuvat saavat minut miettimään, kuinka moni joillekin ihmisille niin jokapäiväinen asia on jäänyt minulta huomaamatta, vaikka asiat tapahtuvat miltei naapurissani. Tuntuu myös hieman oudolta, että kaikki ihmiset, missäpäin maailmaa tahansa, voivat nyt nähdä saman kuin minä internetin välityksellä, esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomat Artsin ja Juden jakamassa viinapullon Hakaniemen torin kivetyksellä asunnottomien yönä.
Näyttely tarkastelee köyhyyttä laaja-alaisesti. Avauskysymyksen lisäksi näyttelyn esiin ottamista teemoista eniten ajatuksia herättävät kysymykset siitä, onko kaikilla köyhillä yhtä suuri oikeus apuun, ja onko hyvinvoinnille muita mittareita kuin raha. Kaikki kysymykset ovat mielenkiintoisia, mutta ne eivät kuitenkaan muodosta mielestäni loogista järjestystä. Kokonaisuus on tämän vuoksi hieman kaoottinen. Kaipaisin teemojen välille jonkinlaisen sujuvan jatkumon. Viimeinen kysymys kuuluu: Mitä köyhät voisivat syödä? Päätös ei ole näyttelylle ytimekäs. Kysymys olisi sopinut paremmin johonkin toiseen väliin, kun taas yhdeksäs kysymys köyhyydestä eroon pääsemisestä olisi ollut syytä säästää viimeiseksi.
Näyttelyn visuaalinen ilme on onnistunut. Explore Poverty -sivuston sommittelu on moderni ja tyylikäs. Kuvien asettelu tuo mieleeni maailman kartan, joka on varsin positiivinen assosiaatio aiheen kannalta. Harmaa tausta on aiheeseen nähden oikea valinta. Näyttely yhdistelee onnistuneesti kuvaa ja tekstiä. Teemojen informaatioruudut ovat hyvin kattavia. Kokonaisuuden voi käydä läpi neljällä eri kielellä, englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja suomeksi. Näyttelyssä, kuten verkkonäyttelyissä yleensäkin, jonkinlainen rakennetta selittävä manuaali voisi olla tarpeellinen. Sellaisen puuttuessa näyttelyssä alkuun pääseminen vie jonkin verran aikaa. Vaikka näyttely on teknisesti melko kehittynyt, ei internetin multimediaalisia ominaisuuksia ole kuitenkaan hyödynnetty siinä maksimaalisesti. Äänet ja videokuva olisivat monipuolistaneet näyttelykokemusta. Miinus on myös turhan ärhäkkä kursori, jonka vuoksi teemasta toiseen eteneminen ei ole sujuvaa.
Explore Poverty -näyttelyssä on erinomaisesti hyödynnetty Internetin tarjoamaa mahdollisuutta kansainväliseen museoyhteistyöhön. Ei ole ilmiselvää, miksi näyttelyn ovat rakentaneet museot juuri Suomesta, Saksasta, Luxemburgista ja Yhdysvalloista. Kyseessä ei ole universaali otos, koska mukana ei ole museoita läheskään kaikilta mantereilta. Aihetta ei ole myöskään rajattu pelkkään Eurooppaan. Mukana olevien museoiden välillä kuitenkin on punainen lanka: Nyt mukana ovat museot maailmaa johtavasta taloudellisesta suurvallasta Yhdysvalloista, Euroopan talousmahdista sekä kahdesta pienestä mutta varakkaasta hyvinvointivaltiosta. Näin ollen museoiden yhdistelmä onkin varsin kiinnostava ja yllättävä. Se osoittaa, ettei köyhyys ole ongelma vain kehitysmaissa.
Verkko pyrkii edistämään uutta siinä missä museot pyrkivät säilyttämään vanhaa. Kahden ristikkäisen perinteen yhdistäminen on haasteellista, mutta onnistuessaan yhdistelmä pystyy tuottamaan täysin uudenlaisia näyttelyelämyksiä. Verkko ei tietenkään voi korvata museoita näyttelyiden järjestäjänä. Lienee sanomattakin selvää, ettei Mona Lisa internetissä aikaansaa samanlaista kokemusta kuin aito Mona Lisa Louvressa, vaikka vaivattomampaa vierailu internetiin totta kai on. Tiettyjä aiheita verkko tukee, ja näistä hyvä esimerkki on juuri köyhyys. Tällä kertaa Suomesta ovat maailmalle näytillä maamme huono-osaiset, mutta Suomen kaltaiselle pienelle ja pohjoiselle valtiolle ajan ja paikan rajat rikkova verkko tarjoaa myös loistavan väylän esimerkiksi nuorten taiteilijoiden markkinointiin ulkomaille.
Itse jäin pohtimaan sitä, missä lopulta kulkee verkkonäyttelyn ja tavallisen web-sivun raja? Voisiko verkkonäyttely erottautua muista sivustoista joillakin konkreettisemmilla museomaisilla toiminnoilla kuten virtuaalisella sisäänpääsymaksulla tai audio-opastuksilla? Google Art Project on jo osoittanut, kuinka lähelle autenttista museovierailua internetissä voidaan päästä. Uskon, että verkkonäyttelyt tulevat jatkossa jalostumaan entistäkin monipuolisemmiksi multimediaalisiksi kokonaisuuksiksi saavuttaen näin yhä suurempia kansainvälisiä yleisöjä.
Explore Poverty -näyttely on nähtävissä osoitteessa explore-poverty.org
Kirjoittaja on taidehistorian ja journalistiikan opiskelija Jyväskylän yliopistosta.