Jaakko Uoti 19.3.2015
Kuva: Pro Artibus
Tomorrow was Magnificent on Joakim Puseniuksen ja Matti Harjun ensimmäinen yhteistyöteos ja yhteinen näyttely. Sinnen näyttelytilan täyttää kaksikon videoteos, joka koostuu useasta muutaman minuutin episodista. Teoksessa kauniisti kuvatut jaksot taltioivat hetkiä tutuissa arkisissa miljöissä. Katsojan eteen levittäytyy erilaisia kohtauksia muun muassa uima-altaan reunalla ja veden pinnalla, metsissä, kaupungissa tai puoliabstraktissa maisemassa.
Kuviin on vangittu ohimenevän hetken henki. Ihmiset ovat monesti kuitenkin tilanteissa hieman sivussa, kellumassa ajan virrassa tai kuin läpikulkumatkalla jonnekin. Teoksen nimi, tomorrow was magnificent, nyrjäyttää ajan ja paikan sijoiltaan epäloogisiin jatkumoihin. Vai pitäisikö sanoa oikeille paikoilleen takaisin inhimillisen subjektiivisen tunteiden, muistamisen ja väärinmuistamisen maailmaan? Samalla tavalla myös teoksen arkiset ja päällepäin kovin tavalliset tapahtumat saavat ympärilleen mystisyyden auran ja ovat enemmän kuvia inhimillisestä havainnosta ja muistamisesta kuin objektiivisen kameran tallentamia.
Tirkistelevä ja ajatteleva kamera
Teoksessa kamera havainnoi, jopa salakuuntelee ja tirkistelee tilanteita. Moneen otteeseen se hiljalleen, kuin huomaamatta, lähenee kuvassa olevaa kohdetta. Vähitellen lähestyvä kamera kiinnittää katsojan huomion aluksi mitättömiin yksityiskohtiin, jotka ajan kuluessa alkavat vaikuttaa kiinnostavilta. Teoksen meditatiivinen ote rauhoittaa katsojaa, mutta myös outoonnuttaa tutut tilanteet ihmettelyn hetkiksi. Yhtenä teoksen teemana tuntuu olevan pienen ja yksityiskohdan fokusoiminen, katsominen ohi, ja sinne mihin normaalisti ei kiinnitä huomiota – pisaraan, heijastukseen, autojen valokeilojen sattumalta valaisemaan viipaleeseen pimeää metsää, veden ja ilman liikkeeseen.
Liikkuva kuva levittäytyy katsojalle 3,42:1 –suhteen kuvana, joka muistuttaa elokuvateatterin valkokangasformaatista, mutta on kuin superlaajakuva, joka antaa silmälle tilaa vaeltaa teoksen laakeissa maisemissa. Hitaat otokset ovat välillä kuin eläviä tauluja.
Teoksessa havainto kiinnittyy pieneen, taustalla olevaan ja yksityiskohtiin. Vaikka siinä ei ole osoittelevaa narratiivia, katsoja kuitenkin alkaa pohtia sinänsä toisistaan irrallisten maagisten tapahtumien yhteyttä toisiinsa. Kameran luoma hetki, tapaaminen tai liike muuttuu merkitykselliseksi, ja katsoja alkaa lukea tapahtumaa ja tapahtumien suhdetta toisiinsa. Teoksessa katse tai kamera muuttaa kuolleen eläväksi, banaalin ihmeelliseksi ja merkittäväksi. Vapautuneesti hengittävä liikkuva kuva ja paikoin haptisilla havainnoilla pelaavat jaksot ovat myös hemmottelua näköaistille.
Rikkinäinen havainto ja muisto
Teoksen aloittaa punaiseksi värjäytyvä kuvapinta. Vähitellen värikenttä alkaa värisemään ja vilkkumaan silmissä. Sykkivä väri virittää silmät katsomaan ja kiinnittämään huomiota havainnon todelliseen paikkaan. Samalla tavalla kun vierekkäin olevia vastavärejä keskenään olevaa värikenttää katsoessa värit alkavat särisemään silmissä, katsoja kiinnittää huomiota omiin aistielimiinsä. Koska teos muuten rauhallista ja realistista väripalettia toistava teoksen kuvamaailma, luonnoton punainen testikuva virittää silmän kuin toiselle taajuudelle ja saa näin tulkitsemaan myös kaikkea teoksen “tavallista” kuin visuaalisen havainnon ihmeenä.
Videoteos tuo hieman mieleen taiteilijapari IC-98:n hitaasti muotoutuvat digitaaliset maisemat, joita katsoessa voi uppoutua tuhon toisaalta fotorealistiseen ja samalla keinotekoiseen maailmaan. Videon äänimaailma, matalataajuinen ambient-humina, luo monitulkintaisiin kuviin elokuvallisen ambienssin. Uhkaava, paikoin lähestyvä ja etääntyvä ääni on tällaisenaan tärkeä osa teosta, mutta irrallinen kuvista.
Vaikka matalana humiseva ambient-äänimaailma on aikamoista nykyvideotaiteen peruskauraa, tässä teoksessa sen voi katsoa tuovan kuvien katsomiseen myös lisäarvoa. Äänimaailman luoma efekti itsessään liikauttaa myös kuvat irti niiden esittämästä todellisuudesta. Kuvien ulkopuolinen ääni osaltaan alleviivaa sinänsä vaivattomilta vaikuttavien ja kuin itsestään tapahtuvien arkisten kohtausten keinotekoisuutta ja lavastettua luonnetta. Toisaalta matalataajuinen ja hiljalleen muuntautuva ääni auttaa kuvamaailmaan sukeltamisessa ja tekee kokemuksesta ehkä vielä hieman upottavamman.
Matti Harju & Joakim Pusenius: Tomorrow was Magnificent
SINNE
29.3. asti