Nuppu Koivisto 11.2.2011
Merja Nieminen ja James Andean: Re:****Sitruuna ja meduusa, Galleria AARNI 9.2.-27.2.2011
Espoolainen Galleria AARNI on tuonut kevättalveensa tilateoksen, joka herättelee kysymyksenasetteluillaan kokijan horroksesta. Tämä kuvataiteilija Merja Niemisen ja säveltäjä James Andeanin poikkitaiteellinen yhteisprojekti ei kaihda törmäyskursseja tai uudenlaisia assosiaatioita. Erityisen voimakkaana teemana esille nousee silti luonnon ja tekniikan monipolvinen suhde.
Re:****Sitruuna ja meduusa -installaatiossa katsojan aisteja kiehtoo ensinnä sen kyky välittää useiden tunnetilojen kirjo näennäisen yksinkertaisin keinoin. Pienehkö galleriatila tuntuu yllättävän täydeltä, kun sen kahdelle seinälle heijastetaan tiettyihin parametreihin nojaava kolmiulotteinen tietokoneanimaatio, johon lisätään eri etäisyyksillä ja korkeuksilla leikittelevä äänimaisema. Sekä kuvaa että musiikkia ohjailee täysin sattumanvaraisesti tekninen koneisto: värit, muodot ja kuulokokemukset siis vaihtelevat loputtomasti, eikä yksikään elementti ole toisista riippumaton. Paradoksaalista kyllä, animaatio ja ääni vaikuttavat elävän eräänlaisessa keinotekoiselta kasvualustalta versovassa symbioosissa.
Niemisen ja Andeanin installaatiosta muodostuukin eräänlainen mikrokosmos, jossa samat osaset muodostavat kaleidoskooppimaisesti aina vain uusia rakennelmia, hahmoja ja mielikuvia. Vaikutelma on siksi yllättävän orgaaninen: kokija pääsee ikään kuin osallistumaan teoksen tilassa tapahtuvaan päättymättömään muuttumisen leikkiin. Teosta voisikin verrata pienen mittakaavan evoluutioon, jossa yhdenlainen geenipohja permutoi loputtomasti tietyissä olosuhteissa. Tätä tunnetta tukevat myös teoksen nimen ohella sen luomat konkreettiset mielleyhtymät sekä kuulo- että näköaistin kautta. Ensinnäkin animaation neutraalihko värimaailma sekä ajoittain eläimistä tai puista muistuttava muotojen liike vaikuttavat avartavan koko teoksessa avautuvaa ympäristöä. Toisaalta musiikin vaihtelevuus ja sen toistamat häipyvät tai lähestyvät motiivit muistuttavat melkoisesti lintujen kutsuhuutoja tai muita luonnonääniä.
Juuri tässä keinotekoisuuden ja luonnollisuuden yhteensulautumassa piilee kenties koko installaation ydinajatus. Miten koneellisin ja sattumanvaraisin keinoin aikaansaatu taidekokemus voi tuntua niin luontevalta ja elävältä tai muodostaa niin koherentin kokonaisuuden? Näyttelytekstin osuvin sanoin teos kysyykin, ”ollaanko singulariteetissa vain moninaisuudessa, rihmastossa”. Tässä hengessä installaatio tulee tarkastelleeksi laajemminkin tapaa, jolla suhtaudumme meitä ympäröivään todellisuuteen. Onko se vain sattumien summa vai seurausta tietyistä muuttumattomista laeista – vaiko molempia?
Re:****Sitruuna ja meduusa -teos hyödyntää tässä teknologian keinoin luodussa orgaanisuudessaan laajasti myös tilankäytön mahdollisuuksia. Animaation kolmiulotteisuus syventää luonnollisesti katsojan käsitystä teoksen ulottuvuuksista sekä häivyttää huoneen rajautuneisuuden tuntua. Samalla jatkuva kuvakulman ja perspektiivin vaihtelu – jota molemmilla seinillä tapahtuu eri aikoihin – pitää kokijan hahmotuskykyä jatkuvasti valppaana. Installaatio kutsuu näin näyttelyvieraan ikään kuin retkelle kohti tuntematonta maisemaa, jossa eteen saattaa sattua mitä vain. Myös teoksen äänimaailma tuo tätä kokonaisvaltaisuutta kiinnostavasti esille: läheltä ja kaukaa kuulluista sävelistä muodostuu omanlaisensa yhtenäinen resonanssitila.
Kokija saa suuren roolin jatkuvasti elävän ja vaihtelevan installaation herättelemien merkitysten muodostamisessa. Musiikin termein tätä aktiivista taidekokemusta voisi verrata kenties fuugan tai variaatiosarjan kuunteluun: olennaiset ja toistuvat rakenneosaset on itse havaittava herkästi nopean muuntelun lomasta. Koska teoksella ei myöskään ole varsinaista ajallista alkua tai loppua, joutuu kokija sekä astumaan sen maailmaan että poistumaan siitä tavallaan kesken kaiken. Jäljelle jää lopulta jännittävä tunne siitä, että teos jatkaa itsenäisesti omaa elämäänsä satunnaisuuden ja määrättyjen ennakkoehtojen ristipaineessa silloinkin, kun kukaan ei ole sitä katsomassa tai kuulemassa.