Kuten on monesti ollut esillä, vuoden nuoren taiteilijan titteli on haastava: alle 35-vuotiaan pitäisi saada substanssia riittämään kahteen laajaan museonäyttelyyn. Jotkut onnistuvat tässä paremmin, toiset huonommin. J.A. Juvanin näyttely Tampereen taidemuseossa (jota en valitettavasti nähnyt) oli laajempi ja sisälsi enemmän valokuvaa verrattuna Turun Ars Novan näyttelyyn, joka painottuu enemmän installaatioon, ja jonka teokset ovat kaikki peräisin kuluvalta vuodelta.
Alkupuolella näyttelyä hallitsevat sanat, jotka kiroavat toksisen maskuliinisuuden ja patriarkaatin alimpaan helvettiin. Heti sisäänastuessa näyttelyn nimiteoksen One man shown ääniraita sylkee vihaisia sanoja näyttelykävijän ylle. Se johdattelee valokuvan Nosebleed äärelle, jossa huulipuna on levinnyt taiteilijan kasvoilla yli rajojensa ja sekoittuu punaiseen nenäverenvuotoon alleviivaten sanomaa vallitsevasta miehen mallista poikkeavien kärsimyksestä. Videolla Flaming miehen huulipunarajaukset ovat kunnossa, hän heiluttaa viuhkaa ja katsoo uhmakkaasti katsojaan samalla kun alla kulkee tekstinauhana traumaattinen lapsuudentarina sopimattomuudesta patriarkaatin asettamiin normeihin. Videoteoksessa Plain sanoja on käytetty säästeliäämmin ja tehokkaammin: tekstinauha ”straight and narrow” kulkee hitaasti neljän videoscreenin poikki tuoden ilmi heteronormatiivisuuteen liittyvää ahtautta.
Nimi One man show viittaa toisaalta myös esiintymiseen ja viihteeseen. J.A. Juvani on toiminut muun ohella drag-artistina. Näyttely onkin itse asiassa parhaimmillaan kierroksen lopulla revitellessään kunnolla ja mennessään viihteellisyyden puolelle, mikä muodostaa ristiriitaisen vaikutelman rinnastuessaan alkupuolen vakavuuteen. Juvani pistää seksuaalisuutta ja sukupuolta käsittelevissä teoksissaan likoon koko kehonsa. Loppupuolen installaatioteosten Butch Fantasy, Striptease ja POV fetisistinen suhtautuminen neonkeltaisiin työmaa-asusteisiin hykerryttää. Eroottinen jännite saa lisäpontta käymisestään koomisuuden rajapinnalla. Boy with a pearl earring viittaa taidehistoriasta tunnettuun teokseen. ”Yllättävä” mielleyhtymä saa myhäilemään, mutta vaikutus on lähinnä viihteellinen, missä ei sinänsä ole mitään pahaa. Sama värimaailma, arvokas sininen ja helmiäisenvalkoinen toistuvat vastapäisessä valokuvassa Navy Blue & Semen, jossa näkyy paidalle roiskunutta spermaa. Teosten rinnastus näyttäisi kutsuvan ajattelemaan jotain enemmän, mutta mitä? En kykene vastaamaan kutsuun.
Näyttelyn jättämä vaikutelma on hämmentävä. Useiden teosten tosikkomainen informatiivisuus sai välillä ihmettelemään, kuljenko taidenäyttelyssä vai tiedotustilaisuudessa. Seksuaali- ja sukupuoli-identiteetteihin liittyviä vaikeita rajankäyntejä vähättelemättä sanoman perille saattamiseen olisi toimivampiakin keinoja. Mikäli tarkoitus on pyrkiä rajojen ravisteluun ja hätkähdyttämiseen, sekään ei oikein tuota tulosta: huulipunaa käyttävä parrakas mies ei jotenkin vain enää ole uutinen.
Samankaltaisia teemoja työssään aiemmin käsitellyt sekä myös yhteistyötä J.A. Juvanin kanssa tehnyt Camille Auer vaikuttaa viimeisimmässä, sekä Galleria Rajatilassa että nyt B-Galleriassa esillä olleessa näyttelyssään päässeen pelkän queer-tematiikan yli ja tuolle puolen: näyttely on nimenomaan taiteellisesti palkitseva. Tämä ei tarkoita, etteikö esillä olevaan teokseen liittyisi myös identiteettipoliittisia teemoja, mutta esteettinen toimivuus saa myös sanoman vaikuttamaan tehokkaammin. Teoksessa Kietoutuminen taiteilija ei tule esiin vain transsukupuolisuuden edustajana, eikä edes pelkkänä ihmisenä, vaan aistivana ja tuntevana olentona suhteessa toisiin aistiviin ja tunteviin olentoihin ja ympäröivään maailmaan.
Hämärässä näyttelytilassa on videotykki sekä kaksi peiliä, joiden kautta videokuva heijastuu eri puolille huonetta. Toisella puolella on muovipressun peittämään seinämään upotettu pieni videonäyttö, jolla sama video näkyy hieman eri vaiheessa. Videolla esiintyvät tanssija Vasla Willberg sekä Lulu-koira, jotka aluksi leikkivät toistensa kanssa talvisessa maisemassa, esikaupunkialueella sijaitsevalla lumipälvisellä kukkulalla. Joissain kuvissa koira näkyy yksinään peuhaamassa oksankarahkan kanssa ja tutkimassa ympäröivää kaupunkiluontoa. Videon loppupuolella tanssija liikehtii yksin, taipuu, kieriskelee, muodostaa suhdetta ympäristöönsä.
Heijastusten kautta kuvat sekoittuvat, koira, tanssija ja maisema sulautuvat yhdeksi, häilyvärajaiseksi kokonaisuudeksi; koira uppoaa tanssijaan, tanssija koiraan. Voimallista vaikutusta tehostaa modulaarisyntetisaattorin tilaan tuottama tasaisesti rutiseva, hypnoottinen äänimatto. Taiteilijan sanojen mukaan teos tutkii kohtaamisen fenomenologiaa. Siinä on pyritty intersubjektiivisen tilan luomiseen, jossa toinen ei näyttäydy kohteena vaan subjektina, samankaltaisena kokijana, näkijänä ja toimijana kuin itse. ”Kuka ajattelit olevasi kun tajusit ettet ole kuka ajattelit olevasi?” kysyy seinälle kirjoitettu teksti. Teoksessa ei ole lainkaan selvää, kuka kietoutuu ja mihin, eikä tarvitsekaan olla.
Myös B-gallerian projektitilassa oleva Henna Tyrväisen näyttely Odottamaton (7.–18.11.) on palkitsevaa katsottavaa. Syanotypioiden maisema- ja kasvikuvat saavat suhtautumaan marraskuiseen usvaisuuteen uudella tavalla, sattumalta löydettynä kauneutena. Toisin sanoen suosittelen B-galleriaan suuntaamista juuri nyt.
***
Teksti: Pirkko Holmberg
Artikkelikuva: J.A. Juvani: MEMORY FOAM
Vuoden nuori taiteilija 2018: J.A. Juvani, Ars Nova, Turku 14.9.–2.12.2018 Camille Auer: Kietoutuminen, B-Galleria, Turku 24.10.–18.11.2018