Väistämättömyyden ja värin kentät – taistelu tilasta: Ulla Remes G12:ssa

Ulla Remes: Varmaa on vain vaellus Galleria G12:ssa 20.9.–9.10.2011

6.10.2011 Jonna Hyry

Kuopiolainen galleria G12 on toiminut alkuvuodesta 2011 myös Helsingissä. Töölössä entisissä galleria Ulaanin tiloissa Ulla Remes (s. 1970) yhdistää näyttelyssään historiallisen ulottuvuuden nykymaalaukseen ja globaaleihin ulottuvuuksiin. Yhteiskunnallisen kantaaottavuuden ja ekspressiivisen maalaustavan keskinäiset kytkökset ovat mutkikkaat. Ekspressionismin särmät ovat runsaan vuosisadan kuluessa kuitenkin liudentuneet. Uudet mediat ovat omaksuneet nykytaiteen kentällä paalupaikan ajankohtaisten kysymysten käsittelyssä.

Eikö ekspressionismi olekaan pelkkää fasistista ja seksististä eetosta, jonka rakennusaineina ovat väkivalta ja yksilön voimien rajaton ylistys? Yhtä kaikki ekspressionismi saattaa toimia luultua eettisempänä kanavana. Olemassaolon raadollisuus ja ristiriitojen kohtaaminen puhuvat. Taiteilijaa on turha syyllistää aggression lietsomisesta – kuvantekijän maailmakokemus ja katsojan tulkinta ovat eri asioita.

Heijastus

Remes kytkee ekspressiivisen maalauksen yhteiskunnallisuuteen tunnevoimaisessa kerronnassa. Maalausten muotokieli lähenee nonfiguratiivisuutta eikä ikonografiasta löydy suoria aggressiivisia viitteitä. Näyttelyä luonnehtivat ensi vilkaisulta maisemallisuus ja värin keskeisyys.

Näyttelyn muotoratkaisultaan puhtaimpiin toteutuksiin lukeutuu sarja Kansa vaeltaa I–V. Pienehköt, mutta tiheät maalaukset on ladattu äärimmilleen tummasävyistä jännitettä. Maan sävyjen tilallisuus vie ajatukset luolastoihin ja maaperän kylmään kosteuteen. Intensiivisyydessään sarja muodostaa näyttelyn ytimen ja pystyisi pelkällä esteettisyydellään vangitsemaan katsojan näyttelytilaan. Raskainta on kuitenkin teema, ihmiskunnan historiaan kiinteästi liittyvä ja edelleen jatkuva kansainvaellusten problematiikka. Ympäristötuhot pakottavat ihmisvirrat jättämään kotinsa ja etsiytymään uusille alueille.

Maisemia voi tulkita fragmentinomaisina merkintöinä. Aamu on uusi näyttää jylhän vuoristomaisen maiseman täynnä värien runsautta ja täyteläisyyttä. Vaeltajan maisema on joka aamu uusi. Maailmankaikkeus ei miljoonien yksilöiden vastoinkäymisistä pysähdy. Luonnon kiertokulku ja talous sanelevat väistämättä elämisen ehtoja maan päällä. Taistelu resurssien hallintaoikeuksista kirjoitetaan alkavaksi jokaisessa tuhoutuvassa sukupolvessa.

Näyttelykokonaisuudesta ei puutu rytmiä, mutta teosten taso vaihtelee. Parhaimmillaan Remeksellä on taito kuunnella todellisuutta sävyiltään ja materiaalisuudeltaan pulppuilevalla paletilla sortumatta perustelemattomaan värinkäyttöön tai muotokielen silppumaisuuteen. Kontrastisetkin sävyt etsiytyvät ehjiksi kokonaisuuksiksi maalauspinnalle, josta kasvaa kuvallinen kenttä. Muotokieli on rikas ja maalauksen materiaalisuutta hienoimpiin vivahteisiinsa hyödyntävä, kuten teoksissa Merimatka ja Heijastus.

Avoimeksi jää kysymys, mihin Remes pystyy suurempien maalauspohjien kanssa. Välitön, mutta hallittu tekniikka löytää uusia uomia laajemmalla pinnalla, jos intensiteetti säilyy. Yksi taiteilijan korkeimpia yhteiskunnallisia positioita on toimia kollektiivisen omantunnon herättelijänä. Yhtä vakaasti kuin historiankirjoituksen käsi kuljettaa massoja ajan ja tilan shakkilaudalla, on yksilön kertomus katoavainen, mutta vastuu jää. Maapallo on kuitenkin ainoa tuttu planeettakoti universumissa – pitäkäämme elinympäristöstämme huolta. On väsymättä vaellettava vaiheiden lävitse – jospa perillä voisi todeta taistelleensa hyvän taistelun.

Kirjoittaja on kuvataiteilija ja kriitikko, joka opiskelee Helsingin yliopistossa pääaineenaan taidehistoria.

Linkki

G12, Töölöntorinkatu 3, Helsinki

Ulla Remeksen kotisivut

Varmaa on vain vaellus