Sini Mononen 28.6.2018
Kaivokset, kuilut, jätevesitunnelit ja luolat ovat maiseman marginaalia. Kuvataiteilija Jussi Kivi on harrastanut marginaalisten ja maanalaisten paikkojen kartoittamista 1970-luvulta lähtien. Hän on kirjoittanut retkistään aikaisemmin myös kaksi kirjaa. Vuonna 2004 ilmestynyt Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas (2004) yhdistää taidehistorian harrastuneisuutta eräretkeilyyn. Parin vuoden takainen Hämäräperäisiä tutkimusmatkoja (2016) liittyy kiinteästi tällä hetkellä HAMissa esillä olevaan Kiven yksityisnäyttelyyn Syvällä – Deep Down Under.
Laajassa näyttelyssä on esillä monipuolisesti piirustuksia ja valokuvia. Kokonaisuuden täydentää pimeähuone, jossa katsoja pääsee tarkastelemaan sysimustasta vähitellen esiin piirtyvää maisemaa. Näyttely rakentaa erityisesti tämän teoksen kautta siltaa menneen ja nykyisyyden välille. Pimeässä huoneessa museovieras pääsee kokeilemaan, millaiselta maiseman havainnointi ja siinä liikkuminen on voinut tuntua aikana ennen sähkövaloa, ja millainen tulevaisuus voisi toisaalta olla jälkifossiilisessa maailmassa, jossa ihmisen tuottamat valonlähteet eivät valaise maisemaa.
Caspar David Friedrich:
Kallioriutta meren rannalla, 1824
Kiven maisemakuvaukset ovat paljosta velkaa romantiikalle ja sen perinnölle. Hämäräperäisiä tutkimusmatkoja -kirjassa hän viittaa Caspar David Friedrichin (1774–1840) teoksiin. Friedrich tunnetaan ylevän kuvauksen lisäksi erityisesti fantastisten maisemien tulkitsijana. Kivi nostaa kirjassaan esiin Kallioriutta meren rannalla -maalauksen vuodelta 1824. Teosta voi ajatella eräänlaisena yökuvana taiteilijan samana vuonna valmistuneesta maisemakuvauksesta Jäämeri (myös Toivon haaksirikko). Maalaus heijastaa ihmisen voimattomuutta ja pienuutta luonnon edessä. Kallioriutta meren rannalla muistuttaa hahmoltaan Jäämeren pakkautunutta jäätä. Yhtä hyvin teoksessa voisi nähdä kallioisen maiseman tai vaikkapa linnoituksen — juuri pimeyden kuvauksen kautta Friedrichin kuvaama maisema liukuu kohti fantasiaa.
Jussi Kivi:
Odottamaton yläilmakehän ilmiö polttonestesäiliöiden raunioilla
(22 asteen halo), 2014
Samankaltainen öisen valon luoma fantastisuuden tuntu on läsnä myös Syvällä-näyttelyn teoksissa. Outo hämärän tilan valo on vangittu valokuvissa Odottamaton yläilmakehän ilmiö polttonestesäiliöiden raunioilla (22 asteen halo) (2014) sekä Eestissä sijaitsevan Rummun vankilan mailla otetuissa valokuvissa, joissa kuunkajo lainehtii jo suljetun louhoksen läheisyydessä sijainneessa veden valtaamassa neuvostovankilassa. Satumaisuuden tuntua lisäävät näyttelyn tekstikatkelmat, joista voi lukea viittauksia muun muassa seikkailukirjallisuuden klassikoista, kuten Jules Vernen kirjasta Matka maan keskipisteeseen (1864). Sarjassa Maanalaisia Negatiiveja (2016), Kivi kuvaa Vernen luonnehtimaa omituista valoa, joka revontulien lailla valaisee valtavan luolan: mustavalkoiset valokuvat muistuttavat erehdyttävästi J. R. Tolkienin kirjojen kuvitusta. Sarjan teosten nimet, kuten Vuoristomaisema kääpiöiden tonttuluolaksi kutsutusta jättiläismäisestä maanalaisesta louhoksesta tai Näkymä alaviistoon kuilumaisesta maan pinnalle asti ulottuvasta louhoksesta heijastavat Kiven tapaa yhdistää teoksissaan satumaisuutta tutkimuksellisuuteen ja löytöretkikirjallisuuteen.
Jussi Kivi:
Sarja valokuvia vedenalaisesta vankilasta,
Rummu, Eesti, 2017
Kiven todellisista paikoista esiin loihtima fantastisuus korostuu aivan erityisesti näyttelyn lyijykynäpiirroksissa. Rajaa todellisen ja mielikuvituksellisen välillä hämärtävät muun muassa taiteilijan valinnat jättää ajoittamatta joitakin töitään. Sortuman pohjoisreunaa, tutkielma romahtaneelta alueelta (s.a.) vaikuttaa retkiltä löydetyltä karttapiirrokselta. Mukana on myös fantasiakirjallisuudesta ammentavia karttoja tutuista maisemista. Tällaisia ovat muun muassa maanalaista Helsinkiä kuvaavat piirrokset, joissa kartoitetaan tuomiokirkon alaisia tunneleita ja yöpaikkoja.
HAMin kokonaisuudesta saa eniten irti, jos jaksaa paneutua myös Kiven kirjalliseen tuotantoon. Hämäräperäisiä tutkimusmatkoja avaa ikkunan taiteilijan taidehistoriallisiin ja muihin kirjallisiin havaintoihin. Teosta voi pitää myös erinomaisena oppaana yöllisille tutkimusmatkoille kaupungin laitamille ja hylättyihin tiloihin.
Jussi Kivi
Syvällä – Deep Down Under
Helsingin taidemuseo HAM
29.7. asti