27. 9. 2005 Silvia Hosseini
Saara Ekströmin Grotesque & Arabesque -näyttelyn (Amos Andersonin taidemuseo 19.8. – 25.9.) tematiikka rakentuu pitkälti oppositioparien varaan. Ekström tutkii teoksissaan esteettisen ja vastenmielisen, luonnollisen ja organisoidun sekä elävän ja elottoman välisiä suhteita. Tutkija-taiteilija lähestyy aiheitaan tieteentekijän intensiteetillä ja tarkkuudella. Esim. Ekströmin videoteokset ovat ikään kuin empiirisiä kokeita, jotka taiteilija keinotekoisesti manipuloimalla: hidastamalla, kääntämällä ylösalaisin jne., saa muuntumaan kiinnostaviksi taideteoksiksi.
Yksi keskeinen teema näyttelyssä tuntuu olevan organisoimattoman luonnon ja ihmisen toiminnan välinen diskurssi. Orgaaninen aines valtaa itselleen tilaa pyöreillä levyillä, joilla bakteeri- ja homekasvustot leviävät arvaamattomiin suuntiin. Pvc-muovista leikattu arabeski ottaa tilansa seinällä, mutta kontrolloituna ja muuttumattomana. Koristekuvioissa näkyy kertautuvuus, peilikuvat ja symmetria; luonnon kertautuvuus on epäsymmetristä. Ekströmin taide ottaa kantaa ihmisen mahdollisuuksiin kopioida luontoa esteettisessä tarkoituksessa. Onko tuo yritys aina tuomittu olemaan vain varjo alkuperäisestä, aina jollain tavalla yksiulotteinen?
Esteettisen ja vastenmielisen teema näkyy erityisesti taideteosten orgaanisissa materiaaleissa. Hidastetuissa videokuvissa maito, kerma tai veri sekoittuvat hiljalleen veteen ja muodostavat kaunista liikettä ja muotoja, jotka tuntuvat kertaavan luonnossa esiintyviä ilmiöitä, pilvien liikettä tai tähtisumua. Vastenmielinen materiaali kuten veri, näyttääkin kauniilta. Toisaalta myös kaunis voi muuttua vastenmieliseksi: posliiniruukkuihin tehdyt maalaukset paljastavat vasta läheltä katsottuna groteskit aiheensa, kuten sisäelimet.
Muutos ja aika ovat näyttelyn keskeisimpiä teemoja. Ruukussa olevissa kasveissa ajan vaikutukset näkyvät näyttelyn aikana: toiset alkavat kukoistaa, toiset ehkä kuihtuvat. Posliiniruukkuun tehty maalaus kestää ajan vaikutuksen paremmin, mutta on yhtälailla eloton kuin kuihtunut kasvi.
Ekström lähestyy taiteessa kuluneiksi asti käytettyjä kukka- ja pääkallomotiiveja uudella tavalla. Ehkä kiinnostavimpia näyttelyn töitä ovatkin röntgenkuvat ihmisistä ja kasveista. Näissä kuvissa elävät olennot näyttäytyvät kuolleina rankoina; samaan tilaan tehdyt arabeskit taas pyrkivät muodollaan jäljittelemään elämää, vaikka materiaali on elotonta muovia. Taideteoksissa oleminen jäsentyy ajan ja liikkeen välisessä diskurssissa. Liike ja muutos liittyvät elämään ja elämää seuraa kuolema: pysähtyneet kuvat, joissa luuranko pitelee kukkaa. Aikaan liittyy myös luonnollinen kiertokulku, sen symbolina on tomografiakuvassa itsensä ympäri pyörivä, hauras kalla.
Röntgenkuvat käsittelevät niin ikään esteettinen – vastenmielinen -teemaa. Näyttelyn bakteeri- ja homekasvustot herättävät inhoreaktion, mutta groteskimpi on kuitenkin se tapa, jolla ihminen lääketieteellisten keinojen avulla tunkeutuu elävän objektin pinnan alle, manipuloi sitä. Ihmisestä riippumaton luonto, orgaaninen materiaali ottaa ja valtaa tilansa tiedostamattaan. Ekströmin taide puhuu orgaanisen puolesta: luonto on esteettinen vastenmielisenäkin koska se noudattaa omaa profetiaansa: olla, kuolla ja olla taas.
Kirjoittaja osallistuu Nykytaiteen tutkimus ja kritiikki- kurssille Helsingin yliopistossa