Sini Pelkki: Echo for Two Galleria Hippolytessä 4.–27.3.2011
Saara Hacklin 15.3.2011
Sini Pelkki: Echo For TwoHippolytessä Sini Pelkin (s. 1978) näyttelyssä nähdään kuvia huonetiloista, fragmentteja kehoista, pois kääntyneitä naishahmoja… Näyttelyn nimi, Kaiku kahdelle, resonoi kuvissa: katsoja etsii kuvapareista yhtäläisyyksiä, kohtaa kuvassa jäänteitä edellisestä hetkestä tai löytää aikaisemmin näkemänsä uudelleen toisesta teoksesta.
Pelkin näyttelyssä toisto, heijastuminen ja kopion tematiikka ovat keskeisiä. Näyttelyn nimi kuljettaa ajatukset mytologiaan. Antiikin tarinan mukaan Ekho-nymfi suututti Junon. Ekhon lörpöttelyn ansiosta petollisen Juppiterin syrjähypyt vuorien nymfien kanssa jäivät todistamatta ja rangaistukseksi Juno vaiensi Ekhon. Myöhemmin nymfi rakastui onnettomasti Narkissokseen, mutta oli voimaton. ”Kuinka hän tahtoikaan pojan luokse ja hellien pyytää / hempein suostutteluin tätä! Ei sitä sallinut luonto / hälle, ja hän teki sen mitä saattoi tehdä, ja vartoi / ääniä toistaakseen samat lauseet kaikuna vastaan”, Ovidius kirjoittaa. (1)
Pelkki: Slow, Motion INäyttelyn teosten hahmoista voi löytää jäänteitä Ekhon kohtalosta: valokuvien poiskääntyneet naiset tuntuvat olevan jollain tavalla mykkiä, ikään kuin riippuvaisia ympäristöstään. Jacques Derrida on todennut, miten valokuvalla on kyky tavoittaa henkilön katse. Kuvan erityislaatuisuutta olisi sen kyky näyttää ihmisestä jotain, mitä tämä ei itse voi nähdä: oma näkeminen (2). Kenties tämä katseen puuttuminen synnyttää vaikutelman ”äänettömyydestä”? Ja kuitenkaan Pelkin kuvien naishahmo ei ole vailla ilmaisua, sillä teoksissa keho näyttäytyy eräänlaisena kaikukoppana. Esimerkiksi sohvalla makaavan naisen käsi oli hetki sitten toisessa asennossa, kädestä on kuvassa jäljellä kaiku. Kyseessä on eräänlainen sekä–että -hetki, jossa nyt ja äsken ovat yhtä aikaa mahdollisia. Teoksissa on monella tapaa voimakas tuttuuden tunne. Kuvat muistuttavat eletystä kokemuksesta, ruumiin muistiin kerrostuneista tunteista, tilanteista, toistetuista eleistä, asennoista.
Toisaalta vielä vahvemmin ajatus kaikumisesta tulee esiin teosten toisenlaisessa tuttuudessa. Valokuvien poiskääntynyt nainen yhdistyy paitsi Pelkin aikaisempiin teoksiin, myös muihin varhaisimpiin teoksiin. Jani Ruscica mainitseekin näyttelyn tiedotteessa, miten ”Pelkin työskentely ankkuroituu useiden eri kuva- ja valokuvataiteen traditioiden välimaastoon ja risteämispisteisiin. Muun muassa Marcel Duchamp, Man Ray, Jean Cocteau, Bruce Nauman, Francesca Woodman, Bas Jan Ader ja Tacita Dean ovat kukin omana aikanaan käsitelleet Pelkin tuotannollekin keskeisiä teemoja.” (3) Esimerkiksi Pelkin Echo for two (2010), tuo mieleen sekä vanhojen maalausten kädet, mutta myös mm. Bruce Naumanin teosten kädet, sekä toisaalta kenties vähän yllättäenkin, esimerkiksi Lauri Anttilan varhaisen Pudotuksia – voimien virta (1982) -teoksen, jossa käsi pudottaa kiveä.
Kolmas tapa jäsentää kaikua liittyy välineeseen. Valokuvista koostuvan näyttelyn ainoa video Channel (2011, 2 min 45 s) on heijastettu lattianrajaan. Liikkuvan kuvan teos on itsessään ”liikkumaton”, sillä teos koostuu Pelkille ominaiseen tapaan still-kuvien sarjasta. Tässä katse liikkuu tiiviisti yhden diapositiivin pinnassa.
Pelkki: Channel
Pelkin Channel johdattaa myös ajattelemaan, kuinka diakuvan kaltainen tallennusmuoto on lajissaan uhanalainen – filmin katoavuus on teema, jota esimerkiksi Tacita Dean on teoksissaan käsitellyt. Pelkin käsittelemä teos ”toistaa” omalla tavallaan diaa, ja tietysti jo diaa itsessään voi ajatella kaiuksi, heikentyneeksi signaaliksi menneisyydestä. Alkuperäistä ”viestiä” sumentavat erilaiset jäljet tavalla, johon ei törmää enää digitaalisena aikana. Teos muistuttaa valokuvan riippuvaisuudesta materiaalisesta, siitä, että kuva tarvitsee materian tuen tullakseen nähdyksi. Jos kameran tallentama tilanne onkin eräänlainen kaiku, pelkkä heijastuva kuvajainen eletystä tilanteesta, sitä ei voida tehdä näkyväksi ilman paperia tai projektoria, joka uskollisesti toistaa tuon heijastuksen.
Lähteet
(1) Ovidius: Muodonmuutoksia. Suom. Alpo Ränty, Werner Söderström Oy, 1997, s. 119.
(2) Samaa oman katseen näkemisen mahdottomuutta ovat toki esittäneet muutkin. Derrida: Copy, Archive, Signature. A Conversation on Photography. 2010, s. 31
(3) Pelkki Hippolytessä
Linkit:
Pelkki Kluuvin galleriassa 2009
Sini Pelkin kotisivut