Teksti: Helena Björk 24.4.2015
Kuva: Leevi Haapala
Katson sun kuvia netissä. En kestä miten kuuma oot! Odotan sulta viestiä, tai jotain. (Sä teet aina töitä.) Eilen päätin, etten odota sulta mitään. Mut en haluu luopuu susta. Pitää kehittää joku projekti, johon voin pyytää sut.
Saara Hannus: Mä haluan sut (2015)
Saara Hannuksen maisterin opinnäyte Kuvataideakatemian Praxis-ohjelmaan oli hänen kuratoimansa Mä haluan sut -ryhmänäyttely entiseen galleria FAFAan, jolla on nykyään sietämätön nimi Exhibition Laboratory Project Space. Laboratoriossa tapahtui seuraavaa: kuraattori oli kutsunut näyttelyyn taiteilijoita, joihin tuntee vetoa. Mihinkään vastaavaan en ole aikaisemmin törmännyt, ja näyttely saikin ajatukseni liikkeelle.
Pohdin näyttelyn asetelmaa, jossa kuraattori ja kaikki taiteilijat ovat naisia. Jos kuraattorina olisi heteromies, tilanne olisi vähän sleazy mutta tuskin vahingoittaisi kuraattorin uraa (vrt. Ilkka Kanerva). Naiskuraattori, joka kutsuisi kuumia miestaiteilijoita näyttelyyn taas uhkaisi saada huonon maineen. Saara Hannuksen projekti on itse asiassa ehkä vapaa patriarkaatin tyypillisistä asetelmista. Keskiössä on halu työn motiivina, ja mahdolliset vallan kysymykset liittyvät kuraattorin ja taiteilijan väliseen suhteeseen.
Näyttelyn mediat vaihtelevat videosta installaatioon. Monet taiteilijoista ovat pohtineet näyttelyn lähtökohtaa, vaikka se ei varsinainen teema olekaan. Se voi näkyä työn nimessä, kuten Anni Puolakan installaatiossa I’m Your Man. Teoksen nimi on peräisin kuraattorin ja taiteilijan välisestä keskustelusta, jota Saara Hannus pohtii myös esillä olevissa muistikirjamerkinnöissään. Emmi Vennan patja arkiesineineen taas tuo mieleen Tracey Eminin omaelämänkerralliset työt. Jesse Darlingin ja Mira Kauton videot yhdessä Jaana Ristolan suuren valokuvan kanssa taas leikittelevät eri tavoin teeman kanssa.
Huomion varastavat kuitenkin Saara Hannuksen neljä muistikirjaa, teoksenomaisesti omalle seinälleen ripustettuina käännöksineen. Niissä on näyttelyn herkullisen tiedotetekstin alkuperä ja myös muuta pohdintaa toisen himoitsemisesta. Henkilökohtaisuus vetää puoleensa, mutta muistikirjoista paljastuu myös pitkäaikainen aiheelle omistautuminen.
Teosten välille ei oikein synny yhteyksiä – ne ovat tilassa jopa etäällä toisistaan – mutta se ei ole tällä kertaa tärkeää. Luenkin Saara Hannuksen näyttelyä käsitteellisenä teoksena ja tekona, joka osuu johonkin olennaiseen. Siksi kai muistikirjat nousevat niin tärkeään rooliin – normaalisti arveluttavina pidettävät motiivit on nostettu projektin pääasioiksi ja kerrankin kaikki on ihanan läpinäkyvää. Mä haluan sut toimii muistuksena siitä inhimillisyydestä, joka on tavalla tai toisella läsnä kaikessa toiminnassa jonka kuvittelemme neutraaliksi.
Samaan aikaan Q-teatterissa Milja Sarkolan näytelmässä Jotain toista pohditaan samaa teemaa. Tiedotteen mukaan näytelmä käsittelee halua: ”Esitys kertoo Naisen suhteesta Miehiin. Ja Naisiin. Ja Ohjaajan suhteesta Näyttelijöihin.” Ehkä Hannuksen ja Sarkolan projektit onnistuvat avaamaan silmiä kulttuurin kentällä tänä keväänä. Palaan yhä uudestaan Donna Harawayn kirjoitukseen Situated Knowledges: The Science Question in Feminism and the Privilege of Partial Perspective vuodelta 1988. Siinä Haraway esittää, ettei ole olemassa neutraalia tutkijaa ja toimijaa, joka voisi ikään kuin tarkastella asioita lintuperspektiivistä. Esseen julkaisusta on tullut kuluneeksi yli neljännesvuosisata ja edelleen elämme maailmassa, jota se ravistelee.
Kaikesta leikkisyydestään huolimatta Saara Hannuksen näyttelyn konsepti on ennen muuta kriittinen. Se yltää ihanteelliseen kriittisyyteen, jossa myös kritiikin esittäjä itse – tässä tapauksessa kuraattori – on tarkastelun kohteena. Saara Hannuksen projekti on pienen mittakaavan näyttely ja maisterin opinnäyte Kuvataideakatemiaan, mutta yhtä hyvin kyseessä voisi olla kokonaisen museon toiminta tai vaikkapa apurahapäätös. Lopputyönä kuratoinnin maisteriohjelmaan näyttely on raikas poikkeus, jonka tekijä asettaa itsensä likoon.
Kirjoittaja on itsenäinen kuraattori ja kuvataideopettaja.
Saara Hannus: Mä haluan sut
Kuvataideakatemia, Exhibition Laboratory Project Space
27.3.–31.3.2015