Anne-Karin Furunes Crystals Galerie Anhavassa 6.4.2014 asti.
Sini Mononen
Seinälle on ripustettu kuva. Se näyttää mustavalkoiselta valokuvalta naisesta. Täyteläiset huulet, tummat silmät. Hiukset on kammattu kauniisti, osa niistä lennähtää pois paikoiltaan. Kuva katsoo minuun kaukaa. Tämän täytyy olla arkistokuva. Virallinen kuva, passikuva ehkä. Kun otan askeleen sivulle, kuva liikahtaa. Valo naisen pään ympärillä häivähtää äkkiä uudella tavalla, silmät ovat edelleen tummat. Näenkö hiuskiehkuran vielä?
Haluan nähdä lähempää, kuinka kasvot kaareutuvat, asu laskostuu.
Läheltä katsottuna näen kuitenkin vain mustaa. Siveltimen vetoja ei ole, ei valokuvaa. Pelkkä pimeä kangas täynnä erikokoisia reikiä. Mistä kuva tulee ja mihin se katoaa?
Freedom Fighters XV (2014)
Norjan kansainvälisesti ehkä tunnetuin taiteilija Anne-Karin Furunes (s. 1961) ei ole ripustanut töitään ensimmäistä kertaa Galerie Anhavaan. Furunesin teoksia on nähty Anhavassa vuonna 2006 sekä Anhavan studiotilassa vuonna 2008. Hänen töitään löytyy Suomessa muun muassa Kiasman ja Saastamoisen säätiön kokoelmista. Furunesin teoksessa toistuvat muotokuvat ihmisen puhuttelevista yksityiskohdista syliin taivutetuista käsistä herkkiin ja voimakkaisiin kasvoihin. Furunesin tekniikkana on perforointi, joka tarkoittaa lävistämistä, reikien tekemistä. Reiät toimivat valokuvan pikseleiden tavoin. Akryylillä yksiväriseksi maalatulle kankaalle piirtyy kuva eri kokoisten reikien avulla. Pienemmät reiät päästävät valoa vain vähän läpi ja mustaavat mallin silmät tummiksi. Suuremmat valaisevat hipiän ja dekolteen. Reikien käyttö valtavilla kankailla on taianomaista. Komposition hallinta on ankaran erehtymätöntä. Sen tuloksena syntyvä kuva väreilee kuin heijastus veden pinnalla. Mitään ei ole liikaa, liioin mitään ei puutu.
Anhavassa on nähtävillä kymmenen teosta, yhdeksän niistä on Freedom Fighters –sarjasta (2014), yksi on otsikoitu nimellä Illuminated Moments, I, (2012). Useimmat on perforoitu kankaalle, neljässä materiaalina on paperi. Valinta jättää mallien nimet teossarjan otsikon taakse piiloon, korostaa yhtäältä unohdusta. Toisaalta se tuo kuvatun henkilön paljaana omana itsenään katsojan eteen. Sarjan otsikointi vihjaa, että kyseessä ovat yhteiskunnan rohkeat yksilöt, vapaustaistelijat.
Freedom Fighters IV, (2014)
Furunesin kuvaamat mallit ovat vaihdelleet vuosien saatossa. Furunes aloitti perforointi-kokeilunsa perhealbumista. Hän tutki kuvia, lävisti niitä ja katsoi kuinka valo tulvi kasvojen läpi. Myöhemmin kokeilut siirtyivät arkistokuviin. Furunes valitsi mallinsa sorretuista ja unohdetuista. Norjan arkistoista löytyi toisen maailmansodan aikana Norjaan ajautuneita saksalaisia sotilaita. Suomessa Furunes käsitteli punaisten naistaistelijoiden kuvia. Suomen sisällissodassa vuonna 1918 taistelleet nuoret muistuttivat monin tavoin saksalaisia sotilaita. Silmät puhuvat paljon. Silmien takaa nouseva kärsimys puhuttelee erityisesti Furunesin muotokuvissa Norjan juutalaisista ja homoseksuaaleista. Toisen maailmansodan aikana etnisten ja rodullisten puhdistusten aikana ihmiset kyyditettiin keskitysleirille. Heitä joita ei tapettu, pakkosterilisoitiin. Jokainen kyyditetty ja sterilisoitu kuvattiin ja kuvat talletettiin arkistoihin. Mallin haavoittuvuus on lävistetty muotokuvissa voimakkaasti väkivallan ja sodan traumalla.
Furunes on perforoinut uransa aikana myös muotokuvia, jotka on arkistoista löytyneiden tarinoiden perusteella uudelleenlavastettu. Elävä malli tuo jo kuolleen ja unohdetun kohti tätä päivää. Tekniikan kautta kuvatut kohtalot ovat kuitenkin jossakin tavoittamattomissa. Mitä lähemmäs niitä astut, sitä varmemmin ne katoavat.
Juuri tässä onkin perforointi-tekniikan puhuttelevuus. Kankaalle piirtyvät kulttuurimme toiset katoavat mitä lähempää niitä yrittää katsoa. Kuvan voi nähdä vain ottamalla askeleen taaksepäin ja katsomalla kuvattua henkilöä vastaan. Historiasta ja omasta ajastamme löytyy aina uusia virallisen tarinan ulkopuolelle jääviä. Tunnustettujen toisten takana ovat unohdetut toiset, he joilta historia ja nykypäivä on sulkenut silmänsä kokonaan. Naissotilaat, seksuaalivähemmistöt ja keskitysleirien vangit leijuvat kauhistuttavina ja kauniina haamuina Furunesin kankailla.
Vaikka perforointi itsessään on väkivaltainen tapahtuma – lävistys ja kipu kietoutuvat toisiinsa sitkeästi – lopputuloksessa on jotain armollista. Kuva ei näy ilman kankaan läpi tulvivaa valoa. Anhavassa kasvot heräävät henkiin vasten gallerian valkoista seinää. Perforoitujen muotokuvien kautta tarinat tulevat pimeydestä näkyviksi. Vain täydellinen unohdun on täysin musta. Muisto elää kankailla valosta.
Näyttelyn otsikko Crystals puhuttelee monella tasolla. Kristalli on linssin materiaali, katseen läpi päästävä elementti. Kristalliksikin kutsuttu vuorikide on luonnossa symmetrinen, se kirkastaa ajatuksen. Siinä ei ole mitään hämärää tai utuista.
Illuminated Moments I (2012)
Mustalle kankaalle ilmestyessään kasvot kiteyttävät kohtalonsa. Ne toteavat kirkkaasti: Historia on väkivaltainen, paljastettava.
Furunesin herkät, pehmeät ja poeettisetkin muotokuvat ovat siksi myös poliittisia. Niiden selkeä ja ehdoton valinta on takoa totuus esiin. Lävistys lävistykseltä, jokaisen valoa läpi päästävän aukon tarkkaan harkiten, ne muotoilevat esiin kuvan väkivallasta.
Kirjoittaja on väkivallan representaatioita taiteessa tutkiva kirjoittaja.
Lähteet:
Jaukkuri, Maaretta & Haapala, Leevi, 2010, Anne-Karin Furunes. Dialogue with Light. Helsinki: Parvs Publishing & Galerie Anhava.