10.2.2008 Kia Tallgrén
Maalauksellisia valokuvia ja valokuvauksellisia maalauksia
MUU galleria
Juha Sääsken näyttely Maalauksellisia valokuvia ja valokuvauksellisia maalauksia koostuu suurista suurkuvatulosteista. Sääski käyttää tekniikkaa, jossa hän ensin valokuvaa ja sitten maalaa tai asettelee kollaasimaisesti itse kuvaamaansa materiaalia valokuvan päälle, valokuvatakseen sen uudestaan. Tulos muistuttaa todellakin maalauksellisia valokuvia tai valokuvauksellisia maalauksia.
Sääski mainitsee näyttelyn innoittajaksi lapsuuden kokemukset isän valokuvaharrastuksesta. Silloin tutuksi tulleet teemat laitapuolen kulkijoista ja elämän vähemmän viehättävän puolen kuvaamisesta toistuvat tässä näyttelyssä. Kuvia yhdistävinä elementteinä toimivat rähjäisyys, rikkinäisyys ja värikkyys. Värikylläisyys luo ehkä paikoin jopa huvittavan kontrastin kurjuuden keskelle. Sääski mainitseekin huumorin olevan tärkeä työkalu teoksissaan.
Teokset ottavat selvästi kantaa nyky-yhteiskunnan ongelmakohtiin. Sääski koskettelee kuvissaan niin ihmisen henkilökohtaista loppuun palamista kuin koko kansakuntaa vaivaavaa riittämättömyyden tunnetta. Kuvassa Elämä kuluttaa päätön kakunkoristehääpari seisoo mädäntyneessä talossa, jonka katto on romahtanut alas. Edes yhteinen rakkaus ei voi siis enää suojata ihmistä yhteiskunnan asettamilta paineilta. Ihminen menettää mielenterveytensä ja sen mukana kaiken muunkin tärkeän, kuten katon päänsä päältä, stressin ja riittämättömyyden ahdingossa.
Samanlaista tematiikkaa löytyy kuvista Elämä väsyttää ja Katto-ongelma. Ensimmäisessä humalaisia makaa sekaisin mallinuken kanssa lahonneessa talossa. Muovisen ihmismallin ja todellisen ihmisen kohtaaminen on lopulta johtanut totaaliseen uupumiseen. Yhteiskunnan pakottama malli esimerkkiyksilöstä on suurimmalle osalle täysin saavuttamattomissa ja aiheuttaa vain kestämättömiä paineita. Yleistyvät burn outit ja muut mielenterveysongelmat kuvastuvat toisessa kuvassa, jossa mallinuken nuhruisen pään taustalla on romahtanut katto. Katto-ongelma viittaa yhtä hyvin oman kodin kattoon, yhteiskunnan struktuuriin, kuin yksilön sietokykyynkin, hänen omaan päähänsä. Kuvan taustalla voi vielä nähdä häivähdyksiä menetetystä elämästä: lapsen piirustus, juliste hevosesta ja mahdollisia lukujärjestyksiä ja kauppalistoja.
Sääski ottaa kantaa varsinkin nuoriin kohdistuviin kauneusihanteisiin kuvallaan Identiteettikriisi. Kuvassa violetinsinistä taustaa vasten on alaston räikeänpinkki Barbie-nukke ilman päätä. Erilaisia päitä lojuu nuken jaloissa. Kauimmaisena lojuu valkoinen, luultavasti enkelille kuulunut posliinipää. Nuori harkitsee tarkasti ja kokeilee usein monia eri identiteettejä kehitysprosessissaan. Lapsuuden kiltti-tyttö –imago ei monille enää kelpaa, vaan pitää olla aikuismainen ja erilainen, ollen samalla samanlainen ja siten hyväksyttävä.
Juha Sääski, Identity crisis
Nukke on kaikkien muovistandardien mukainen: laiha, pitkäsäärinen ja rintava. Nuken heittämä varjo on kuitenkin kömpelö ja lihava. Nuoren naisen elämässä ulkonäköpaineet ovatkin kovat ja erilaiset syömishäiriöt ja muut ulkonäköfiksaatiot ovat yleisiä. Näissä tapauksissa oma kehonkuva on vääristynyt kuten nuken varjo. Muovinen käsi ojentaa kuvassa päätä, jossa on ale-tarra. Nykypäivänä identiteetti on kaupan ja sitä voi ostaa esimerkiksi suosimalla erilaisia statussymboleita. Kenestä tahansa voidaan luoda kuka tahansa, kunhan vain hinnasta sovitaan.
Koko näyttelyssä korostuu väsymys ja rappeutuminen. Ihmisille luodaan mahdottomia tavoitteita ja ihanteita, joiden alla lyyhistyy. Sääski tuo tehokkaasti esille elämän kuluttavuuden, mässäilemättä kuitenkaan kurjuudella. Kritiikki on purevaa ja osuvaa. Sääski muistaa myös korostaa elämän absurditeettia ja koomisia puolia. Humalaisella on esimerkiksi kukalliset bokserit. Vaikka elämä voi olla rankkaa, pitää kuitenkin muistaa myös osata nauraa ja olla ottamatta kaikkea kuoleman vakavasti.