I
Viitisen vuotta sitten aloin tarkkailla lintuja. Se vain tapahtui; en mitenkään erityisesti päättänyt ryhtyä selvittämään lajeja tai niiden nimiä, mutta ajoittain löysin itseni selailemasta lintukirjaa ja kuuntelemasta ääninäytteitä. Yhtäkkiä huomasin tunnistavani peipon laulun, sitten mustarastaan, sitten kirjosiepon. Korvani avautuivat ja herkistyivät uudelle äänimaailmalle vähitellen.
Liikutuin joitakin päiviä sitten tavattomasti, kun huomasin rantasipin palanneen kevään muuttomatkaltaan. Se pesii joka kesä samassa kohtaa lahdelmaa. Aluksi, ennen kuin tiesin lajin nimen, kutsuin sitä paniikkilinnuksi, sillä lentäessään lähellä vedenpintaa se laulaa nopeasti piipittäen, hätääntyneesti. Seurailen sen päivittäisiä, hermostuneita touhuja mielenkiinnolla – ja koen samaistuvani siihen.
II
Taiteilija Jenny Odell kirjoittaa esikoisteoksessaan How to Do Nothing: Resisting the Attention Economy lintujen tarkkailun merkityksestä ja kertoo muun muassa korppien ja yöhaikaroiden merkityksestä omaan elämäänsä. Odell toteaa, että havainnointi edellyttää tietystä intentionaalisuudesta luopumista: on vain odotettava, päästettävä irti tilanteesta ja sen hallinnasta. Samalla lintujen tunnistaminen vaatii kuitenkin tietoista läsnäoloa fyysisessä tilassa: aistit on pidettävä avoimina.
”Ei-minkään” tekemisen (to do nothing) merkityksiä kartoittavassa teoksessaan Odell syventyy erilaisten tapausesimerkkien valossa kestävän kommunikaation ja toiminnan ulottuvuuksiin – ja toteaa heti teoksen alussa, ettei suinkaan tarkastele toimettomuutta tai tekemättömyyttä. Odell näkee ”ei-minkään” erityisesti huomion ja huomioimisen näkökulmasta, kapitalismin kehikossa ja diskurssissa – toisin sanoen kaikkena, jonka yhteiskuntajärjestys näkee hyödyttömänä, tarpeettomana, tuottamattomana tai toissijaisena – ja pyrkii osoittamaan sen arvon. Oikeastaan Odell tutkiikin sitä, kuinka voisimme toimia kestävällä tavalla. Tehokkuus tai tuottavuus ovat merkityksettömiä tai vähintäänkin toissijaisia arvoja Odellille.
Erityisen paljon Odell keskittyy tarkastelemaan hoivan ja huolenpidon/ylläpidon (care and maintenance) teemoja, mutta ei niinkään ihmisten välillä vaan pikemminkin asioiden ja paikkojen kontekstissa. Odell kuvaa itselleen tärkeää ruusutarhaa ja kysyy, mikä on esteettisen elämyksen edellytys. Millaista huolenpitoa ja huomiota paikan muotoutuminen on vaatinut?
III
Luonnon ja varsinkin metsän elävien näkökulma on yksi merkittävistä teemoista Anni Kytömäen romaaneissa. Kussakin Kytömäen teoksessa – Kultarinnassa, Kivitaskussa ja Margaritassa – on tyypillisesti ihmisiä, jotka pyrkivät hyötymään luonnosta ja hyväksikäyttävät sitä edistyksen ja tehokkuuden nimissä, sekä ihmisiä, jotka näkevät luonnon riiston nurjan puolen ja surevat sitä. Tässä sijaitsee teosten jännite. Kytömäen teoksissa on myös aina henkilöitä, jotka kiinnittävät huomiota sellaiseen, joka jää tehokkuusajattelun ja järjen ihmisiltä havaitsematta. Esimerkiksi Kultarinnassa merkitykselliseen ja ratkaisevaan osaan nousee ormio, vaatimattoman näköinen harvinainen vesisaniainen, joka kasvaa Suomessa vain Kukkia-järven ympäristössä ja läheisyydessä.
Sekä Anni Kytömäki että Jenny Odell rakentavat teoksissaan merkityksiä sellaisiin konteksteihin, jossa yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa tilanteessa vähäpätöiseksi mielletty asia voikin muuttua elämänmuuttavaksi voimaksi. Kun myös kielemme rakentuu ajatukselle tehokkuuden mielekkyydestä, vaatii merkityksettömän merkityksellistäminen kirjoittajalta paljon.
IV
Kapitalismi pohjaa ajatukseen siitä, että kaiken voi monetisoida – jopa huomiomme. Siksi Jenny Odell keskittyy How to Do Nothing -teoksessaan käsittelemään huomiotaloutta ja sen vaikutusta arkielämäämme. Facebook, Google ja muut teknologiajätit hyötyvät taloudellisesti siitä, että vietämme alustoilla aikaa kuuliaisesti – ja on hyvä muistaa, että se on niiden olemassaolon lähtökohta.
Yksi keskeinen huomiotalouden lainalaisuuksista on, että se häivyttää kontekstin: tärkeää on vain koukuttava tunnereaktio, olkoonkin että se hämärtää nyanssit tai laajemmat yhteydet, asettaa meidät kilpailemaan toistemme kanssa, pirstoo keskittymiskykymme – ja tuntuu imevän kaiken vapaa-aikamme. Siksi Odell kohdistaa tarkastelunsa siihen, kuinka voisimme opetella jälleen hahmottamaan kontekstimme, sekä digitaalisessa että fyysisessä todellisuudessa ja niiden yhteenkietoutumissa. Teoksessa tutkitaankin paikallisen verkostoitumisen mahdollisuuksia vaihtoehtoisilla digitaalisilla alustoilla, jotka eivät perustu huomion riistoon.
V
Tänään havainnoitua:
kuikka tiltaltti talitiainen laulurastas peippo joutsen sinitiainen selkälokki käpytikka telkkä västäräkki kaulushaikara
Luonto soljuu vuodenaikansa selkeydessä, tässä hetkessä, rauhoittavan tietoisena oman tekemisensä tarkoituksesta.
Tätä tekstiä kirjoittaessa rantasipi istuu rantakivellä ja laulaa.
Laura hautsalo