15.4.2010 Sini Mononen
M. C. Escher – Mahdottomia maailmoja Amos Anderssonin museossa 31.5.2010 asti
Portaita ylös ja alas
Hollantilainen Maurits Cornelis Escher tunnetaan matemaattisesta grafiikastaan, eräänlaisista silmänkääntötempuista, joissa hän kuvaa tieteellisen tarkasti ja ankaraa logiikkaa seuraten mahdottomia maailmoja. Fysiikan lait kääntyvät päälaelleen Escherin teoksissa, joissa kupera ja kovera sulautuvat yhteen, kulkija kulkee portaita yhtä aikaa ylös ja alas ja shakkilauta muuntautuu aste asteelta italialaiseksi pikkukaupungiksi käyden ensin läpi muodonmuutoksen liskosta, hyönteiseen, kalaan ja edelleen lintuun ennen asettumistaan talorykelmäksi idyllisen vuoren rinteelle.
Amos Andersonin museossa on näytteillä toukokuun loppuun asti Escherin tuotannosta yhteensä 60 puupiirrosta ja -kaiverrusta, litografiaa ja mezzotintoa. Erillisessä työpajassa on mahdollista tutkia oman tekemisen kautta Escherin maailmaa sekä tutustua kuuluisaan Amesin huoneeseen, jossa kävijä muuttuu perspektiiviharhan kautta pieneksi tai jättimäisen suureksi vain ottamalla muutaman askeleen kaltevalla lattiapinnalla.
M. C. Escherin vaiheista
M. C. Escher (1898-1972) syntyi hollantilaisessa Leeuwardenin pikkukaupungissa vuonna 1898. Haarlemissa arkkitehtuuria opiskellut Escher ei tuntunut löytävän paikkaansa Alankomaissa. Tunne maailman kaoottisuudesta ja merkityksettömyydestä vaivasi häntä. Levottomuus sai helpotusta Italiassa, jonne Escher asettui 1920-luvun alkupuolella. Escher löysi Italiasta itselleen pian myös puolison. Nuoripari muutti Roomaan, jossa he viihtyivät aina vuoteen 1935 asti.
Escherin teokset voidaan jakaa kausiin sen mukaan missä hän on kulloinkin asunut. Italian vuosien aikana Escher löysi kutsumuksena ja kehitti teknistä osaamistaan. Italiasta lähdön jälkeen perhe asettui Sveitsin ja Belgian kautta Alankomaihin, jossa Escher vietti elämänsä viimeiset vuodet. Ensimmäiset Hollannin vuodet juurruttivat Escheriin loputtoman janon logiikan ymmärtämisestä, jonka problematiikkaa hän pohti kiivaasti koko elämänsä. Noilta vuosilta häneen vaikutti myös syvästi Samuel Jessurun de Messquitan opetukset Haarlemin School af Architecture and Decorative Artsissa.
Maailmaan heitetyt
Escherin teoksissa on kautta linjan läsnä dualistinen luonne. Taiteilija tasapainoilee tekniikan ja idean ilmaisun kanssa. Escherille tekniikka tarkoittaa sekä materiaalin täydellistä hallintaa että matemaattisen idean teknistä toteutusta. Etenkin Italian vuosina syntyi paljon teoksia, joissa subjekti oli toissijainen ja tekniikka nousi sitä tärkeämmäksi. Escher rinnasti tuon kautensa teokset sormiharjoituksiin. Niissä subjekti on osa kokonaisuutta, eräänlaista organismia, joka hengittää yhtenäisenä osiensa summana.
Ankara tekninen harjoittelu mahdollisti myöhemmän jakson ideoiden toteutuksen. Italiasta lähdön jälkeen Escher ammensi entistä vähemmän ympäristöstään. Siinä missä Italian vuosien töissä on nähtävissä italialaisen arkkitehtuurin vaikutusta, myöhemmät työt kuvaavat taiteilijan sisäistä maailmaa. Kuvista on mahdotonta päätellä, mikä on niin sanottua unikuvaa ja mikä on totta. Escherin maailmojen mahdottomuus ei rajoitu vain mahdottomiin kaavoihin. Yhtä merkittävää on niiden ilmaisema idea maailmasta.
Ajan poliittinen ilmapiiri, populaarikulttuurin nousu ja tabujen murentuminen ahdistivat Escheriä. Hän koki, että vanhojen kaavojen mukana murenee lopullisesti myös vanha arvomaailma. Kuviensa kautta hän pystyi pakenemaan maailmoihin, joissa saattoi uppoutua logiikan problematiikkaan. Yksilön osuus näissä maailmoissa on olla olemassa suhteessa itseensä, mutta ennen muuta suhteessa ympäristöönsä. Escherin kuvaamat hahmot ovat olosuhteidensa vankeja. Niillä on oma tahto, jota ne pyrkivät toteuttamaan. Kuitenkin niiden asema maailman järjestyksessä on fatalistisesti määritelty niiden tahdosta riippumatta. Kuvien hahmot ovat hämmennyksen tai autuaan tietämättömyyden vallassa, eivätkä ymmärrä osuuttaan maailman kaikkeuden järjestyksessä.
Yksi taiteilijan kuuluisimmista teoksista Suhteellisuus (1953) esittää kolmea erillistä maailmaa, jotka leikkaavat toisiaan. Kolmen eri painovoiman vaikutuskentässä elävät hahmot eivät voi kommunikoida keskenään elleivät he ole saman painovoiman kentän piirissä. Hämmennyksen problematiikka oli esillä myös Escherin nuoruuden töissä. Suurempien voimien luomaa erottavaa järjestystä kuvaa varhaiskauden teos Baabelin torni (1928). Puupiirroksessa tornin rakennustyö on edennyt pisteeseen, jossa kielet ovat jo eriytyneet toisistaan. Yhteistyö on mahdotonta työmiesten kesken, jotka eivät enää voi kommunikoida toistensa kanssa. Hahmot ovat vaipuneet omiin ajatuksiinsa kykenemättä ymmärtämään mitä niiden ympärillä tapahtuu. Tämä on tyypillistä Escherin kuvaamille subjekteille kautta linjan.
Suhteellisuus
Suhteellisuus ja Baabelin torni ovat vain yksittäisiä esimerkkejä siitä, kuinka Escher pohti samoja perustavanlaatuisia kysymyksiä koko elämänsä ajan. Kysymyksenasettelu on juurtunut hänen mieleensä jo nuoruuden vuosina. Se on ollut niin luonnollinen osa elämän ihmetystä, että taiteilija toteaa näyttelykirjassa: ” [–] niin objektiivisilta ja persoonattomilta kuin useimmat teemani minusta tuntuvat, olen kuitenkin havainnut, että tuskin yhtäkään toista ihmistä koskettaa ympäristömme havaitseminen samalla tavalla kuin minua.” Vaikka Escher viittaa lauseellaan ensisijaisesti kiinnostukseensa matemaattisia kaavoja kohtaan, kertovat Suhteellisuuden ja Baabelin tornin kaltaiset teokset taiteilijan maailmankuvasta. Siinä subjektin rooli on vaikeasti käsitettävissä – Escherin maailmojen hahmot elävät loppumattomassa oravanpyörässä, jonka merkitystä on haastavaa nähdä. Tämä teema tuntuu toistuvan kaikkina aikoina.
Ohi kulkevan hetken kuvaamisen lisäksi Escherin töissä maailman järjestys näyttäytyy myös evoluution kehityksenä. Vaikka teokset ilmaisevat abstrakteja ideoita, ne ovat hyvin konkreettisia esittävässä luonteessaan. Hahmojen tunnistettavuus olikin Escherille tärkeää. Ymmärrettävä yksityiskohta antaa ikään kuin syvyyttä mahdottomalle maailmalle johon se sijoittuu. Mikro- ja makrokosmos ovat teoksissa sovussa toistensa kanssa.
Säännönmukaisuuden kauneus
Escherin herkkyys taiteilijana välittyy vain vaivoin hänen ankarista teoksistaan. Hän itse piti teoksiaan yhtä aikaa sekä kauniina että rumina. Escher onkin mielletty usein enemmän graafikoksi kuin taiteilijaksi. Hän omaksui myös itse tämän roolin. Jos Escherin maailmankuvaan syventyy, voi siitä löytää runsaasti herkkyyttä. Escher koki maailman vahvasti kaoottisena paikkana. Tämä loi hänen elämänsä ylle tumman varjon. Välttääkseen synkkiä mielialojaan, Escher syventyi matemaattisiin kuviinsa, joissa hän pyrki kuvaamaan mahdollisimman tarkasti maailman säännönmukaisuutta – tai sen säännönmukaista mahdottomuutta. Värit olivat tyypillisesti mustaa ja valkoista. Toisinaan mukaan oli otettu jotain kolmatta väriä kuten oranssia, mutta yleisilme oli värimaailmaltaan kuitenkin hyvin pelkistetty.
Escher totesikin, että ”säännönmukaisuutta on helpompi kuvata kuin kaaosta”. Maailman kauneus näyttäytyi hänelle logiikkana ja symmetriana, joka muodostaa eräänlaisen loogisen kokonaisuuden. Tuon kokonaisuuden äärellä yksilö on hämmentynyt. Hän on osa maailmaa, jota on mahdotonta ymmärtää.
Escher, M. C. (1989). M. C. Escher – Grafikka ja piirustukset. M. C. Escherin johdanto ja selitykset.
Baarn: Taschen.