Päivi Takala: Vanitas Series, Galerie Anhava 16.3.–8.4.2012
Teipeillä puhtaille, valkoisella pohjusteella pinnoitetuille kangaskehyksille hahmoteltuja kuvia, jäävuori, puu ja lintu, tuoli pystyssä, tuoli kaatuneena, dinosauruksen irvistävä pää, Vladimir Tatlinin Kolmannen internationaalin muistomerkin profiili. Teipit ovat paikka paikoin irronneet, repsottavat vain vähän kulmistaan tai pitkiltä osin rikkoen kuvan. Mutta kuva on ehjä, koska se on ehyt maalaus. Öljymaalilla kankaalle toteuttamissaan maalauksissa Päivi Takala (s.1970) on toisintanut todellisessa koossa teippien kerrokset ja teippisuikaleiden riippuvat kärjet. Tulos on niin realistinen, että se hämää silmää.
Vanitas Series on seitsemäntoista maalauksen kokonaisuus. Näyttelyssään Takala on halunnut rakentaa perinteisiä taidehistoriallisia aiheita on teipeillä – alun perin joko teknisestä syystä, maalauksen alustamiseksi, tai sitten viehtymyksestä teippiin itseensä ja halusta yrittää tavoittaa sen avulla maalauksen illuusioita. Mikä tahansa alkuperäinen intentio on ollutkaan, maalaukset sisältävät samanaikaisesti yrityksen ja onnistumisen, kuvan ja kuvattomuuden, maailman illuusion ja maalauksen hahmottoman tasopinnan. Katsojana tunsin, että oli mahdollista siirtyä vaivattomasti eri tulkinnoista ja katsomisen tavoista toisiin. Ainoa sitkeä, pysyvä seikka, teipin kuva, kuvat teipillä, ei ole kyseenalaistettavissa.
Maalaus Vanitas Series (Figure) (2011) erottuu muista ja kiteyttää ehkä parhaiten jotakin teosten perusluonteesta. Takala on piirtänyt virheettömän valkoiselle pohjalle mustalla kiiltävällä teipillä moniosaista, osittain kulmikasta muotoa. Teippi on kuitenkin irti ja roikkuu paljolti juuri niiltä vaakasuoraa akselia kulkeneilta osilta, joiden perusteella kuvan ehkä voisi hahmottaa. Teippien alas valahtaminen on vienyt muodolta tunnistettavuuden, ja figuurista on tullut abstrakti. Silti se on figuuri ja silti se on hahmo, sillä realistinen maalaus on tehnyt teippien hajonneesta luonnostelmasta ehjän kuvan, jonkinlaisen illuusion kautta vahvistetun toteamuksen maailmasta. Tämä maalauksen esittävän kuvan väistämättömyys ilmenee jokaisessa näyttelyn työssä.
Jos työt olisi oikeasti tehty teipistä tai jos ne olisivat vain samoja muotoja noudattavia maalauksia, ne eivät olisi järin voimakkaita. Nimi Vanitas Series viittaa asetelmamaalauksen perinteeseen ja tyhjyyden, katoavaisuuden sekä turhamaisuuden teemoihin, joiden kautta jokainen näyttelyn työ käsittelee eri asioita. Kiinnostavaa kyllä, kuoleman ja hajoamisen läsnäolosta huolimatta maalaukset vaikuttavat täysin elinvoimaisilta ja ajattomilta esittävyyden ja maalauksen itsensä takia.
Teksti: Oskari Tolonen
Kirjoittaja on kolmannen vuoden opiskelija Kuvataideakatemian kuvanveiston koulutusohjelmassa.