2.10.2009 Martta Heikkilä
Anssi Kasitonni Kluuvin galleriassa 18.9.–4.10.2009
Animaatioistaan, populaarikulttuuria kommentoivista veistoksistaan ja nyttemmin myös musiikistaan tunnetun Anssi Kasitonnin (s. 1978) kokonaisuuteen kuuluu Kluuvin galleriassa kaksi teosta. Enempää ei tarvita, koska niin tehokkaita ovat näyttelyn video ja veistos.
Itselleni näyttelyn avainteos on Masa – The Greatest Adventure of Escape Ever Told (2009), animaatio vapauteen kaipaavasta marsusta. Myönnän heti, että minun on vaikeaa tarkastella videota taideteoksena, sillä se menee suoraan sydämeen. Turhantärkeät käsitteet voi unohtaa: yleispätevine teemoineen Masa iskee voltteja kuin vasta ladattu AA-paristo.
Lyhytelokuva kertoo tarinan häkkiin vangitun jyrsijän koettelemuksista ja työskentelystä unelmiensa hyväksi. Masa asustaa sellissään turvatuissa oloissa, omistaja tuo ruokaa ja juomaa, mutta tämä ei tyydytä marsua. Sen osana onkin kaksoiselämä: arjen harmaus ja haaveet – ei aina käy niin kuin haaveillaan, kuuliaisuus hoitajalle ja polttava halu paeta kaltereiden takaa. Omistaja nauttii häkissä elelevästä pikku lemmikistään, kun taas vapaudenriisto ajaa marsun epätoivoisiin tekoihin.
Huumorin avulla Kasitonni kuvaa eksistentiaalisia teemoja – vapautta ja vankeutta, todellisuutta ja kuvitelmia, toivoa ja toivottomuutta, elämää ja kuolemaa. Niiden metaforana toimii lemmikkimarsun elämänjano. Masan koko maailma mahtuu jyrsijänselliin, joten myös vapautumispyrkimykset voivat toteutua suppeassa mittakaavassa. Silti pieneläimen mielessä itävät suuret ajatukset. Se haluaa jättää kaiken entisen taakseen. Se kalistelee häkin seiniä ja juomapullon putkea, turhaan. Kukaan ei ymmärrä.
Masa tavoittelee vapautta järkensä avulla. Se pohtii eri vaihtoehtoja ja aloittaa pitkäjänteisen työn. Se kasvattaa kalterien taivutteluun voimaa bodaamalla, kehittää insinöörintaidoillaan virtaa dynamoon liittämiinsä omatekoisiin kojeisiin, työstää metallia, hitsaa häkin pienat poikki ja yrittää paristojen avulla jopa räjäyttää ne. Juuri kun Masan pako on onnistumaisillaan, omistaja saapuu paikalle ja yritys tyrehtyy. Virtalähteenä toimivasta juoksupyörästä syntyy kuin metafora tavallisen ihmisen eskapismille, tämän haaveille täydellisestä vapautumisesta oravanpyörästä ja alati vihreämmästä ruohosta aidan takana. Haihattelun sijaan marsu kuitenkin työskentelee lujasti kuvitelmiensa eteen, ja passiiviset päiväunet muuttuvat todellisuudeksi.
Lopulta Masan vastarinta murtuu. Sen kohtalon sinetöi taide: televisiokuvat Papillon-elokuvasta saavat sen oivaltamaan oman tilansa, ja kun kuvan täydentävät otokset kotkan liidosta ja Easy Riderin moottoripyöräajeluista, marsu luovuttaa ja tipauttaa katkeran kyyneleen. Sen sydän pysähtyy, ja takana on rajoitusten täyttämä elämä – vasta kuolema on meidät vapauttava. Vai miten on? Lopussa nimittäin tapahtuu aristoteelinen peripeteia: Anssi 8000:n ja Maria Stereon garagevaikutteisen musiikin alkaessa soida jo haudan lepoon laskettu Masa syöksähtää mullan alta maan pintaan. Oveluus päihittää sittenkin voiman. Katsoja saa itse päättää, nouseeko multakeosta zombi vai vapauden vihdoin löytänyt ilmielävä marsu. Saa myös ratkaista kantansa isompaan teemaan: perustuuko käsityksemme vapaudesta oikeastaan viihteen epätodellisiin kuviin,
Videon esittämän maailman puuhailuluonne ja läpikotainen omatekoisuus ovat vertaansa vailla. Taitavasti tehdyt rakennelmat, kuvaus ja äänitehosteet yhdistyvät toisiinsa saumattomasti. Onko vapaudenjanoinen, peräänantamaton marsu tekijänsä eräänlainen omakuva kuten ehkä Liitäjät-animaation (2005) itsenäisyyttä kaipaava oravakin? Jyrsijän luonne näyttää tarkoittavan Kasitonnille tavaroiden hamstrausta, pikkueläimen ketteryyttä, keräilyä ja ahertelua. Haikea, mahtavan kekseliäs Masa on huolellista ja kuva kuvalta harkittua työtä.
Yhtäläistä antaumusta osoittaa Kasitonnin näyttelyn toinen teos, aaltopahvista rakennettu kullanvärinen Plymouth. Jos amerikanautoa ei voi tosielämässä saadakaan, pahvisena voi ja vielä luonnollista kokoa. Kasitonni on ollut aiemminkin kiinnostunut autoista ja eritoten Ritari Ässän ihmeauto KITT:istä. Uusin teos, Plymouth-veistos, on kuitenkin Kasitonnin maantieliikkujista ehdottomasti suurin. Autot ilmentävät viivasuoraa pikatietä auringonlaskuun ilman nopeusrajoituksia.
