18.11.2011 Irmeli Hautamäki
Minna Kangasmaa, Queen Anne’s Lace 2011
Minna Kangasmaan näyttely Galleria Sculptorissa Helsingissä on yksi tyylikkäimmistä mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Galleriatilassa on muutama ryhmä metallista valmistettuja kasveja, jotka muistuttavat koiranputkea. Tarkkaan katsottuna veistosten punaiset metallikukinnot on virkattu ohuesta kuparilangasta. Seinällä lukee isoilla kirjaimilla teksti ’Original copy’, mikä saa kokonaisuuden vaikuttamaan kalliilta ja hienostuneelta. Juuri tällaista eleganssia kosmetiikan ja muodin maailmassa tavoitellaan.
Eleganssi ja esteettisyys jota taiteessa nykyään harvoin näkee, on perusteltu tässä näyttelyssä luonnon ja luonnon tutkimuksen avulla. Luonnossahan vallitsee hyvinkin säännönmukainen harmoninen järjestys, josta kasvit ovat esimerkkinä. Kangasmaa näyttely viittaakin Linnén luokittelujärjestelmään, jossa kasvit jaettiin lajeihin laskennallisella menetelmällä. Mutta samalla näyttelyn otsikko Systema naturae panee miettimään, onko luonnon järjestys luonnon omaa vai ihmisen siihen projisoimaa? Jos joku muu kuin Linné olisi systematisoinut kasvit näkisimmekö ne ihan toisella tavalla?
Käy ilmi että samalla koiranputkimaisella kasvilla onkin kaksi nimeä ’Daucus carota’ ja ’Kuningatar Annen pitsi’. Daucus carota on systematisoiva nimi mutta ’Kuningatar Annen pitsi’ (Queen Anne’s Lace) liittyy toisenlaiseen nimeämisen käytäntöön. Jälkimmäinen tulee tunnetusta pitsimallista, joka jäljittelee kyseistä kasvia. Käsityömalli on saanut aiheensa kasvista, mutta samalla kasvi tunnetaan nimellä Kuningatar Annen pitsi.
Alkuperäisen ja kopion teemaa ajatellen on aiheellista kysyä, kumpi on ollut ensin, koristeellinen kasvi vai kasvissa koristeellista pitsimäisyyttä nähnyt ihminen ja taiteilija?
Yleensä ajatellaan että luonto on alkuperäinen kauneuden lähde ja ihminen vain jäljittelee ja kopioi sitä taiteessaan tai dekoraatioissaan. Mutta eikö asia ole aivan päin vastoin Queen Anne’s Lacessa? Ensin on täytynyt olla ihminen, joka on nähnyt kauneutta luonnossa ja antanut kasville tuon dekoratiivisuutta kuvaavan nimen käsityömallien mukaan. Luonto tai kasvit itsessään eivät ole kauniita tai rumia. Nimi Daucus carota ei toisaalta kerro kauneudesta.
Näyttely panee miettimään kopion ja alkuperäisen suhdetta monella tavoin. Kun katselee kuparista virkattuja kukkia ja ajattelee niiden alkuperäistä vastinetta luonnossa, niin voi todeta, että oikeastaan luonto kopioi itseään. Sama kukinto, samanlainen kuvio toistuu luonnossa lukemattomina identtisinä versioina. Näin ei ole taiteessa, sillä eivätkö nämä kupariset kukat ole aivan originaaleja esineitä?
Minna Kangasmaa, Original Copy, 2011
Alkuperäisen ja kopion suhteesta saadaan vielä lisämerkityksiä valokuvan ja sen kopioiden suhteen. Yhteen näyttelyn teokseen on asetettu korkea pino painettuja valokuvaprinttejä esillä olevasta veistosinstallaatiosta. Kyseessä on eräänlainen näyttelyjuliste, jollaisia nykyään näkee paljon ja joita katsoja yleensä saa ottaa mukaansa. Tässä näyttelyssä ainakaan minä en rohjennut ruveta rullaamaan julistetta mukaani.
Sanat Original copy toistuvat printeissäkin ja tarkoitus on miettiä aihetta valokuvan kannalta. On tunnettua, ettei valokuvan tapauksessa voi havaita eroa alkuperäisen ja kopion välillä silloin kun se kopioidaan mekaanisella painomenetelmällä. Lähes metrin korkuinen pino valokuvasta tehtyjä printtejä vaikuttaa jotenkin mielenkiinnottomalta ja jopa halvalta hentojen kukka veistosten rinnalla.
Näyttelyyn sisältyy myös englannin kielinen video joka toistaa yksinkertaisia totuuksia luonnon ja urbaanin sivilisaation suhteesta. Video on tarpeen pysäyttämään kiireisen katsojan näiden hentojen teosten äärelle jotka saavat merkityksensä vain viiveellä, pohdiskelun kautta.
Pekka Luukkola, Growth
Melankolinen mietiskely sopii joulukuiseen tunnelmaan kun luonto on kuolleessa tilassa. Myös Pekka Luukkolan valokuvat galleria Heinossa ovat joulukuun taidetta. Niissäkin on aiheena luonto ja luonnon kokemus pelkistämisen ja selkeyteen pyrkivän visualisoinnin avulla. Valo ja pitkä valotusaika ovat Luukkolan tutkimusten aiheita. Valon voima tulee esille dramaattisesti, kun pimeään maisemaan suunnataan auringon valoa muistuttava valokeila. Nämäkin luonnon kokemukset ovat ihmisen maailmaan ja kulttuuriin sidottuja. Jouluna, kun auringon silmä on sammunut, valoa voi ainakin muistella.
Galleria Huudossa esillä oleva Eric Hynysen Vanitas niminen näyttely liittyy antiikin melankolia -temperamenttia kuvaavaan kuolevaisuuden teemaan. Antiikista aina Renessanssiin asti ihmisluonteet ja ikäkaudet jaettiin neljään luokkaan vuodenaikojen mukaan. Kevät ja kesä eli sangviininen ja koleerinen temperamentti viittasivat nuoruuteen ja elinvoimaan. Syksy ja talvi kuvasivat melankolista ja flegmaattista temperamenttia ja ihmisen elämän loppupäätä. Oppineisuus ja taide liitettiin yleisesti melankoliseen temperamenttiin. 1600 -luvun taiteen suosittu Vanitas aihe liittyi elämän lopulla syntyvään melankoliseen ymmärrykseen kuoleman väistämättömyydestä ja kaiken turhuudesta. Pääkallot ja muut kuolemaan liittyvät symbolit olivat tavallisia 1600-luvun asetelmissa.
Eric Hynynen: Selfportrait (after Solario)
Pääkallot ovat aiheina Eric Hynysen videotekniikalla toteutetuissa tauluissakin mutta vaikutelma on täysin päinvastainen kuin aiheen pohjalta odottaisi. Kalloaihe on värikäs ja elävä, värit vaihtuvat ja muuttuvat pääkalloissa, joista yksi on nimetty LSD -kalloksi. Värien kirkkaus valkoista screeniä vasten tekee lasimaalausmaisen vaikutelman varsinkin kun kalloaihe on piirretty mustalla. Self portrait nimisessä teoksessa on lautaselle asetettu irtileikattu pää. Tässä Andreas Solarion maalauksen mukaan tehdyssä videoteoksessa taiteilija on vaihtanut Johannes Kastajan pään paikalle oman päänsä. Teoksessa irtileikatun pään silmä näyttää välillä avautuvan hetkeksi, jolloin tämäkin teos elää hieman kauhealla tavalla. Toteutus on silti tyylikäs eikä millään tavoin shokeeraava. Loppujen lopuksi Vanitas näyttelyssä, samoin kuin kahdessa muussakin, taide on se joka elää ja jopa kukkii luonnon ollessa kuolleessa tilassa.
Missä tällaista Vanitas taidetta voisi pitää esillä? Ehkä teokset sopisivat hyvin johonkin eksklusiiviseen klubiin, jollaisten sangviinisessa tunnelmassa tietoisuus elämän lyhyydestä saa hetken maistumaan makealta.
Minna Kangasmaan näyttely Systema Naturae Galleria Sculptorissa 8.12.2011 – 1.1.2012
Pekka Luukkola galleria Heinossa 26.11. – 18.12. 2011
Eric Hynynen Galleria Huudossa 7.12. – 23.12. 2011
Eric Hynynen: Memento Mori,2011