13.12.2009 Irmeli Hautamäki
Monika Fagerholmin uusin romaani Säihkenäyttämö (Teos) on itsenäinen jatko-osa vuonna 2005 ilmestyneelle Amerikkalaiselle tytölle. Kirjan henkilöt ovat osittain samoja kuin edellisessä romaanissa. Nyt he ovat aikuistuneet, mutta edelleen vuosikymmenien takaiset tapahtumat ovat läsnä romaanin maailmassa myös uusien henkilöiden elämässä. Ihmisten mieliä hallitsee vielä 60-luvun lopulla Seudulla lyhyen aikaa eläneen Eddie de Wiren salaperäinen ja selvittämättä jäänyt kuolema.
Säihkenäyttämössä sitä pohtii Maj-Gun Maalamaa, jonka ajatuksia alkaa hallita pakkomielteeksi asti tarinaan liittyvä poika, Bengt. Tarinan mukaan Bengt oli nähty tapahtumien aikaan metsässä ja uskotaan, että hän murhasi amerikkalaisen tytön rakkauden tähden. Maj-Gun kiinnittyy tähän tarinaan. Maj-Gunin mielen näyttämöllä Poika metsässä tarina edustaa puhdasta rakkautta ja nuoruuden ehdottomuutta.
Romaani on hyvin tumma, sen toistuvaa aikaa ja maisemaa on lokakuun loppu, vanha ränsistynyt venevaja, missä amerikkalainen tyttökin vuosikymmeniä sitten asusti. Sataa lunta, on pimeää. Missään ei ole ketään, ympärillä on metsää ja asumattomia taloja. Hyvin suomalaista. Tai sitten ollaan Bule –lammella, Seudun pahamaineisessa kolkassa, jossa Eddie de Wire sai surmansa. Tai metsässä jossakin Keski-Suomessa, jonne Suzette Packlén, Maj-Gunin ystävätär on joutunut, karannut tai eksynyt.
Romaanissa harhaillaan paljon, pimeissä metsissä, hautausmailla, puistokäytävillä, mutta vieläkin enemmän muistin ja mielen maisemissa, minne samat selittämättömät tapahtumat aina vievät. Tietyt sanat ja fraasit, joita romaanissa toistetaan, ikään kuin kutsuvat nämä tapahtumat esiin ja kerrontaan tulee loitsumainen vaikutelma.
Mieli kiertää kehää samalla tavoin kuin autot kiertävät kehää kunnankeskustan torilla, jossa Suzette Packlén seisoo kuin Syötti elämälle. Maj-Gun katselee häntä ikuisesti torin kioskista, kateellisena, pannen merkille aina saman pinnallisen asian: kuinka Modonna on vaikuttanut muotiin.
Romaanin kerronta on kokeellista, se ei noudata normaalin kerronnan logiikkaa. Samalla kirjan tapahtumat ovat kuitenkin varsin tavallisia, kipeitä ja karuja kohtauksia teini-ikäisten ja nuorten aikuisten elämästä. Romaanin henkilöt ovat nuoria tai lapsia, jotka elämä on jollakin tavalla sysännyt syrjään. Aikuiset eivät ole olleet läsnä. Tämä on hyvinkin totta nykymaailmassa. Kirjan henkilöt puuhaavat arkisissa kuvioissa siivousalalla, kioskin myyjänä, moottorien korjaajana. He ovat paljon huonommassa asemassa kuin mitä he ansaitsisivat. Ja jotkut heistä ovat kuolleet oman käden kautta.
Omituinen ja synkeä paikka on Seudun Serkkutaloksi kutsuttu huusholli, jossa monet kirjan nuorista asustavat. Kaikki eivät ole sukua keskenään eivätkä sukua myöskään Serkkumammalle, joka on tullut toiselta pikkakunnalta hoitamaan heitä. Serkkutalo on jonkinlainen nykyajan uusperhe, ehkä sijaiskoti, jossa ihmissuhteet ovat löyhät. Serkkumamma on pitänyt näennäisesti huolen kaikesta, keittö kiiltää puhtaana, mutta sijaisäiti ei ole puuttunut mihinkään. Ja Serkkumammalla on ollut suosikki, Doris, joka tekee taas muut hoidokit mustasukkaisiksi.
Ihmeellistä ja poikkeuksellista Säihkenäyttämön karussa maailmassa on vain ja ainoastaan tapa, jolla kaikki on kerrottu. Monet tapahtumat sijoittuvat henkilöiden mielen sisään. Talvipuutarha on yksi romaanin luoma kuvitteellinen paikka, lasten keksimä mielikuvitusleikki. Orvoksi jääneet lapset ovat paennet Talvipuutarhaan karua Seutua, jonne heidät on heitetty. Tässä on runoutta. Erikoista on kerronnan kyky loihtia esiin tai kutsua esiin mielentiloja ja tunnelmia pelkkien sanojen ja fraasien avulla ilman yksityiskohtaista kuvausta.
Hetkien kimallus
Vaikka romaanin teemoja ovat rakkaus ja kuolema, keskeistä osaa siinä näyttelee myös aika. Yhä uudestaan toistuva vanha tarina salaperäisestä Amerikkalaisesta tytöstä ja kaikki siihen liittyvä edustaa ikuisen paluun kehämäistä aikaa. Kehämäistä primitiivistä aikaa korostaa myös Tobias, eläkkeellä oleva opettaja, joka edustaa romaanin maailmassa sivistystä ja valistusta. Tobias yrittää huonolla menestyksellä kasvattaa ruusuja kasvihuoneessa. Seudun primitiivisyys ottaa voiton Tobiaksen valistuneesta ajattelusta. Silti Tobias on ainoa, joka välittää nuorista.
Kerronta liikkuu edestakaisin loputtomien takautumien ja paluiden kautta. Tässä ajassa tapahtumilla ei ole alkua eikä loppua, ei syytä eikä seurausta. Maj-Gun Maalamaa elää tätä aikaa, hän on kaiken keskipisteessä, eikä missään, pienessä kioskissaan pikkukaupungin keskustorilla.
Maj-Gun on liimannut kassakoneeseensa tarran: Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Tämä kuvastaa aina samana toistuvan epätoivoa. Maj-Gunin Repliikkikirja, valmiiksi harjoitellut lauseet, joilla hän hätkähdyttää kioskin asiakkaita kuvaa valetietoisuutta, paikalleen jämähtänyttä mieltä. Repliikkikirjasta tulevat nasevat naistenlehtien viisaudet, psykologiset testit, näennäisviisaus, niksinurkat. Starling darling pusuvalmiina illan iloihin.
Ikuisen paluun aika on arkista tiedonvälityksen virtuaalista aikaa. Sitä siivittävät otsikot kuten Suzette ja rakkaus, Elämä on risteilyä, Kaksintaistelu auringossa, tarinat, joita Maj-Gun kertoo Suzettelle. Se on täynnä sisällyksetöntä lörpötystä ja se myy.
Mutta Säihkenäyttämöllä on myös toisenlaista aikaa, itse asiassa Säihkenäyttämö on synonyymi mielentilalle tai otolliselle hetkelle, jolloin elämä vaikuttaa säteilevältä ja erityisen merkitykselliseltä. Se ei ole kuvitelmaa, vaan nykyisyyttä.
Se on ihmeellistä paratiisin aikaa, ajattomuutta, jonka Maj-Gun kokee kirjan käännekohdan psykoottisten vaiheiden jälkeen. Tällöin kerronnassa on pelottavaa voimaa, mutta sen jälkeen myös hellyyttä, ja mikäli ymmärrän, armoa ja jopa suloutta. Tarina kulkee vapautuneena ja merkityksellisenä. Tobias ilmaantuu mukaan kertomukseen tässä vaiheessa. Lukija ymmärtää, että Maj-Gun tulee lähtemään pois ahtaasta vankilastaan.
Säihkenäyttämön erikoisuutta on myös, että sen henkilöt muuttuvat. Maj-Gun kokee muutoksen, entä Suzette? Mikä tai kuka Suzette oikeastaan on? Romaanissa Maj-Gun kysyy toistuvasti: Millainen nimi Suzette on? Suzette on kuin suklaavanukkaan brandi tai halvan kioskiromaanin Suzette ja rakkaus -nimi.
Suzette on Maj-Gunin kateuden kohde. Aluksi hän vaikuttaa kunnon tytöltä, toisin kuin Maj-Gun. Suzette on kaunis tanssilattian kuningatar. Romaanin kuluessa mielikuvat henkilöistä muuttuvat, mikä on paljon kiinnostavampaa kuin romaanin taustana oleva kertomus Amerikkalaisesta tytöstä.
Lopussa Amerikkalaisen tytön tarina ratkeaa. Romaanin ironiaa on, että todellisuus on tietenkin aivan toisenlainen kuin on luultu ja kerrottu. Syiden ja seurausten vyyhti on yllättävä, se on hyvin todellinen, mutta ei ollenkaan sellainen kuin romaanin henkilöt ovat uskoneet.
Säihkenäyttämö ei silti ole mikään salapoliisitarina tai murhatarina. Tytön kuolema edustaa pikemminkin kaiken tummaa pohjaväriä, synkkää ja ahdasta maisemaa, johon jotkut jäävät ja palaavat aina, mutta josta toiset riistäytyvät irti lopullisesti.
Monika Fagerholm: Säihkenäyttämö – On Neidolla punapaula kun tanssihin käy. Suomentanut Liisa Ryömä Kustannusosakeyhtiö Teos. Alkuteos Glitterscenen, Söderströms Co 2009.