Mistä tulet taidegrafiikka…

Tiina Kivinen: Viileän veden neito 2012, mezzotinto, kuivaneula, carborundum

Tanja Parkkonen

Tiina Kivinen – grafiikkaa 31.10.–25.11. Galleria Bronda

…mihin oletkaan menossa? Taidegrafiikan tekniikan, vai pitäisikö sanoa tekniikkaryppään, synty sijoittuu toistotekniikoiden alkuvaiheisiin, kun taiteilijoiden maalauksia toistettiin erilaisin menetelmin. Etsauksen, akvatintan tai mezzotinton menetelmin tehtiin käyttöesineitä tai vain harjoiteltiin mestarien kädenjälkeä. Samalla monistettavuus, toistaminen ja jakaminen muodostuivat sanoiksi, joita käytettiin lähinnä halventavassa mielessä. Myöhemmin ihmeteltiin, ollako vai eikö olla todellista taidetta. Todellinen taideteoshan ei voi olla jäljennös. Tänään on kuitenkin toisin, sillä taidegrafiikka on ponnistanut omaan elämään varjoistaan. Se on jakanut valokuvan kanssa karun polun päivänvaloon.

Walter Benjamin löytää taiteen määritelmän toistettavuuden kehyksessä. Hän nimittää sitä auraksi. Teoksen aura ja oleminen tässä ja nyt muodostavat ennakkoedellytyksen aitouden käsitteelle. Taideteoksen ainutkertaisuus on perustunut maagiseen tai uskonnolliseen rituaaliin, mistä se löytää ensimmäisen käyttöarvonsa. Rituaalisen kytkennän voi usein tunnistaa maallistuneena vielä tänäkin päivänä. Mielenkiintoista kuitenkin on, miten tekninen uusinnettavuus vapauttaa taiteen rituaaleista. Yleistäen voidaan sanoa, että uusintamistekniikka irrottaa jäljennöksen perinneyhteydestään. Jäljennöksiä monistamalla alkuperäisteoksen ainutkertainen olemassaolo muutetaan kopioiden suurpainokseksi. Tänä päivänä erityisen mielenkiintoiseksi toistettavuuden tekee se, että usein uusinnettu taideteos on uusinnettavaksi tarkoitettukin. Tilanteessa, jossa rituaalista aitouskriteeriä ei enää voi soveltaa taiteelliseen tuotantoon, kokee myös taiteen koko funktio muutoksen. (Benjamin 1936, 142–147.)

Taidegrafiikka johtaa taideajattelua pidemmälle kohti taiteen rajoja. 1930-luvulla Benjamin ei tiennyt nykyisistä toistotekniikoista vielä mitään. Hän näki elokuvan ja valokuvan voiman vasta aluillaan. Menetelmät sinänsä olivat lasten kengissä tämän päivän mahdollisuuksiin verrattuna. Esimerkiksi sosiaalisen median tai lukuisien televisiokanavien kautta välittyvä tietovirta tavoittaa katsojamääriä, joista 1900-luvun alkupuolella ei vielä edes uneksittu.

Taidegrafiikan tekniikoissa näemme omalla tavallaan, miten perinteinen uusintamistekniikka on löytänyt uuden tässä ja nyt -olemisen, eli oman erityisen auran. Uusintatekniikan jalostavan paineen ansiosta grafiikalta katkesivat liitokset vanhoihin rituaaleihin. Se löysi uuden elämän taiteena samalla, kun tietovirrat ja nykyaikaiset painomenetelmät syrjäyttivät tehokkaampana sen uusintamistehtävän. Grafiikalle taidelajina ei näissä mittelöissä käynyt lainkaan huonosti. Sille jäi jäljelle valoisa tulevaisuus jalostuneena ja vahvana.

Tiina Kivisen tekniikoita ovat etenkin mezzotinto ja kuivaneula. Tätä näyttelyä katsoessa ei voi mieltää teoksia osana uusinnettavuuden perinnettä. Rituaalisuus teoksissa on muuntunut pitkiin ja vaivalloisiin työvaiheisiin. Kivisen työt ovat prosessi pienen ihmisen kokemuksia. Niiden pohjavire on positiivinen ja elämänmyönteinen. Ne kertovat, miten tavallinen elämä on arvokas ja ihana. Kivinen hakee aiheensa ihmisen eletystä elämästä.Tiina Kivinen: Missä olet vastakaiku II 2012 mezzotinto, kuivaneula, akvatinta

Toisen tärkeän aihealueen muodostaa luonto. Ihmisen elämä on osa suurempaa kokonaisuutta, luonnon kiertokulkua. Taidegrafiikan riuhtaistua itsensä irti kulttirituaaleista se sai tilaisuuden toteuttaa itseään uusin prosessein. Tekniikan taidokkuus, monimutkaisuus, lämpö ja kauneus voidaan liittää vaivattomasti ihmisen kokoisiin aiheisiin. Kivisen teokset todistavat tämän omalla olemuksellaan.

Teoksien aura on ilmeinen Kivisen töissä. Työt ovat läsnä tässä ja nyt. Ne ovat löytäneet olemassaolon ihmisyydestä. Meidän on helppo löytää aiheista liittymiä omaan elämään. Teokset ovat käsityötä ja uniikkeja vedos vedokselta. Kivisen töiden erinomaisuus piilee aiheiden, tekniikan ja perinteen sopusoinnussa. Kivinen on onnistunut löytämään taidegrafiikan auran ja perimmäisen voiman.

Lähde:
Benjamin, Walter 1936: ”Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella”. Suom. Markku Koski. Teoksessa Markku Koski, Keijo Rahkonen & Esa Sironen (toim.): Messiaanisen sirpaleita. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.