Mitä jää jäljelle – esteettisiä ajatuksia tekoälystä

Estetiikan ja teknologian yhdistäminen on kiinnostanut minua jo pitkään. Erinäisiä teknisiä menetelmiä on mielestäni hedelmällistä törmäyttää ihmisyyden ja ihmisen toiminnan teorioiden kanssa. Tämän kirjoituksen tavoite on pohtia tekoälyn yhteyttä ihmisenä olemiseen. Tarkastelen tekstien, ideoiden ja käsitysten tuottamista tekoälyn avulla estetiikan näkökulmasta.

Olemme kehittäneet tekoälyn tekemään puolestamme jotain, mihin tavallisesti kuluu paljon aikaa ja joka on työlästä. On huomattu, että olemassa olevaa materiaalia tekoälyavusteisesti yhdistelemällä voimme tuottaa tekstejä, kuvia ja yhteenvetoja nopeammin kuin mihin luontaisesti pystyisimme. Usean kerran olen kuullut, miten opiskelija on tehnyt kotitehtäviä ja työnhakija on ratkonut työhaastattelun tehtävää älyavusteisesti omaa älyttömyyttään osoittaen. Tulokset ja ehdotukset on laitettu omana tekstinä ja ratkaisuna kuvitellen, että vastaanottajat eivät huomaa. Lisäksi olen kuullut esitelmöijän kertovan, miten on kysynyt asiaansa tekoälyltä ja vedonnut avustajaansa lähteenä. Ehkä itse samalla tavalla asian ymmärtäen, vaikkakin tulokset sellaisenaan lainaten. On selvää, että tällaiseen materiaalin ja näkemysten tuottamiseen sisältyy lukuisia ongelmia. Yksi ilmeisin on, että oma ymmärryksemme ei pysy mukana eli ulkoistamme vastuun tuottamastamme sisällöstä.  

Jos tosiaan älytyökalut voivat tehdä paljon puolestamme on myös pohdittava, mitä jää ihmiselle. Viime vuoden aikana tekoäly on tullut esimerkiksi toimihenkilöinä toimivien tietotyöläisten arkielämään nopealla tahdilla, vaikkakin sitä on jo osattu odottaa. Samalla muutos keskustelussa aiheesta on ollut ilmeinen. Omassa kuplassani ei juurikaan enää puhuta siitä, miten koneet tulevat viemään työmme. Keskustelu tästä näkökulmasta tuntuu vanhanaikaiselta. Ennemminkin etsitään keinoja, missä kohdin uudet työkalut helpottavat työtämme ja päivien rutiineja. Työelämän hurjassa menossa ihminen tarvitsee oikoteitä pärjätäkseen. Ylen aamun Jälkidigissä Lassi Kurkijärvi totesi, että internetin tuleminen oli iso asia, mutta tekoäly olisi vielä suurempi (2023). Aika näyttää, miten tulee olemaan.

Kuva: Tanja Parkkonen – Pohtia ikä kaikki, 2024. Kartonkigrafiikka & chine collé. 16 cm x 19 cm.

Kirjoittaessani pohdin omaa rooliani prosessissa. Kirjoitan tämän blogin ihan itse, kuten aina ennenkin. Haluan keskittyä ja haastaa itseäni, ymmärtää jotain oleellista esittämästäni kysymyksestä. Voisin toki syöttää kysymyksen työkaluun ja ihastella, miten hieno vastauksesta tuli. Voisi olla niinkin, että tekstistä tulisi jopa parempi kuin itse kirjottaen. Mutta silloin ei tapahtuisi kahta asiaa: en keskittyisi pohtimaan aiheen merkitystä enkä oppisi. Käytännössä tulostaisin maailmaan tekstiä, jonka uskon tai haluan uskoa vastaavan kysymykseen, mikä on ihmisen tehtävä tekoälyn rinnalla. On myös mahdollista, että en olisi osannut esittää kysymystäni oikein. Vastaus olisi tällöin sen mukainen – jotain sinne päin.

Usein ihmisen luovuuden ja tietoisuuden katsotaan erottavan meidät koneista. Uskomme osaavamme enemmän luovuuden ja ymmärtämisen alueilla, eikä mikään kone koskaan tule meitä näissä ohittamaan. Ihmisellä on kyky keskittyä sekä löytää yhteyksiä ja merkityksiä. Keskittyä niin, että ulkopuolinen maailma hiljenee omien ajatuksien tieltä. Mielestäni ei ole mitään ihanampaa kuin päästä omien ajatusteni virtaan kiinnostavan kirjan tai puhujan avulla. Yksi ajatus johtaa toiseen ja jälkeen päin koen, että olen saavuttanut jotain merkityksellistä, peräti oppinut uutta.

Nykytekniikka on kuitenkin vetänyt mattoa myös ihmisen luovuuden erityisyyden alta. Näin siis, jos luovuuden yhdeksi ilmenemismuodoksi määritellään uusien yhdistelmien löytäminen. Nykyään on näyttöä siitä, että tekoälyllä voi löytää yhteyksiä, joita ei olisi itse osannut keksiä. Tässä kohdin mieleeni tulee rakas harrastukseni taidegrafiikka, missä tekniikka on tekijänsä aisapari. Koskaan ei voi olla varma, miten hapotus onnistuu, pitääkö pohjustus ja kohdistuvatko painolaatat, kuten ajattelin. Tulos on aina jotain sinne päin, jos sitä vertaan alkuperäiseen suunnitelmaani. Jokusen kerran tulos on ollut myös parempi kuin olin osannut unelmoidakaan. Tekniikka löytää yhtymäkohtia, joita en osannut etsiä. Oma luovuuteni suodattuu tekniikan kautta ja sattumalle on annettava mahdollisuus. Silti vedos on minun tekemäni. Tekniikan apu ja ihmisen tavoite muodostavat kokonaisuuden eli teoksen.

Kuuntelin syksyllä Esa Saarista Ylen Puoli seitsemän lähetyksessä. Hän otti esille eron tiedon siirtämisen ja luennon tapahtumisen välillä. Hänen luennoillensa ei niinkään tulla kuulemaan tietoa, vaan käymään omaa sisäistä pohdintaa ja keskustelua Saarisen fasilitoimana. Oma pohdinta auttaa sisäistämään jotain, mitä pelkkä tiedon listaaminen ei saa aikaiseksi. (Saarinen 2023.) Myös Kalle Puolakka esittää John Deweyn filosofiaa tulkiten keskustelun käymisen ja vuorovaikutuksen tapojen vaikuttavan siihen, syntyykö keskustelusta esteettinen kokemus. On eroa siinä, keskustelemmeko (making conversation) vain, vai käymmekö keskustelua (having a conversation). Jos keskustelijoiden vuorovaikutuksessa ei ole suuntaa ja aitoa keskittymistä, ei esteettistä kokemusta muodostu. Kun keskitymme aidosti yhteiseen vuorovaikutukseen, keskustelu alkaa elämään omaa elämäänsä ja vie siihen osallistujia eteenpäin. (Puolakka 2017, 5.)

Yuriko Saito teoksessaan Aesthetics of Care pohtii Martin Heideggerin ajatusten kautta työkalun roolia tekemisessä. Esimerkiksi kannu on eloton ja ihminen elollisena olentona kaataa sisältöä kannuun ja kannusta ulos. Kun työkalu toimii kuten pitääkin, siitä tulee ihmisen jatke. Huolehtiminen on ihmisen tehtävä suhteessa työkaluihinsa. Huolehtiminen ei tarkoita vain sitä, ettemme riko työkalujamme, vaan myös ylläpidämme niitä. (Saito 2022, 130, 135, 145.) Tekoälyä työkaluna voisi verrata kannuun, josta kaadetaan ja jonka sisälle laitetaan materiaalia, mikä tekoälyn tapauksessa tarkoittaa vaikkapa tekstiä, merkityksiä, kuvien aihioita ja ääntä. Työkalua käyttävän on huolehdittava, että sisältö on oikea ja sen arvot noudattavat haluttua. Kannu on työkalu, jonka oikeanlaisuus ja toimivuus on varmistettava ennen työhön ryhtymistä.

Mustekalan teemanumerossa Materiaali ja huolellisuus taiteen prosesseissa Sanna Lehtinen ja Panu Savolainen keskustelevat Mustekalan toisen päätoimittajan Alonzo Heinon johdolla rakennetun ympäristön ja rakentamisen materiaalien huolehtimisesta. Rakennetussa fyysisessä maailmassa on päätettävä aika ajoin, mitä säilytetään ja korjataan eli hoivataan. Näiden päätösten tekeminen ei ole aina helppoa. Emme voi tietää, miten tulevaisuudessa esimerkiksi arvot voivat muuttua. Oleellista olisikin tehdä näkyväksi sitä, mitä emme voi tietää. (Mustekala 3/2023.) Samaisessa Mustekalan teemanumerossa Panu Savolainen ja Ville Rohiola jatkavat pohdintaa toisesta näkökulmasta keskustelussaan Materiaali ja aika. Arkeologisten löytöjen kohdalla materiaali on säilynyt ja muuttunut ajan saatossa. Kuitenkin on todennäköistä, että esine ei käytössä omassa ajassaan ollut lainkaan samanlainen. Samoin esineen tarkoitus ei ehkä ole enää tiedossa siinä vaiheessa, kun löytö tehdään omassa ajassamme. (Mustekala 3/2023.)

Arkeologia ja rakennetun ympäristön hoiva ja käsittely herättävät mielenkiintoisia ajatuksia uusien työkalujemme yhteydessä. Tekoälyllä voimme yhdistellä asioita ja ilmiöitä, joiden alkuperäisistä merkityksistä emme välttämättä uudessa kokonaisuudessa enää ole lainkaan tietoisia. Tällaiset tilanteet ainakin tulisi voida tehdä näkyväksi. Tekoälyn kanssa työskentelevän tietotyöläisen on ennakoitava, mitä käsityksistämme ja arvoistamme hoivaamme jatkamaan elämäänsä ja mitkä häivytämme takaisin sedimenttikerroksiin merkityksien kiertokulkuun. Sanoisin, että tekoälyn kohdalla huolehtiminen tarkoittaa, että olemme kriittisiä, mistä lähteistä materiaalia, vastauksia ja sisältöä kysymyksiimme ja pyyntöihimme poimitaan. Kannun sisältö on ihmisten tekemää, ja siksi se voi olla erehdyttävää ja oikeaa samaan aikaan. Huolehtiminen tarkoittaa ihmisyyden ymmärtämistä ja tuloksista vastuun ottamista.

En tietenkään voinut vastustaa kiusausta pyytää yhteenvetoa tekstistäni. ChatGPT 3.5:n vastaus on mielestäni osuva, mutta on myös todettava, että minulla ei ole tietoa, mistä kaikesta se on koottu: ”Tällainen näkökulma auttaa ymmärtämään tekoälyn paikkaa ihmisen toiminnassa ja korostaa tarvetta tietoisuuteen, huolellisuuteen ja vastuullisuuteen sen käytössä. Tekoälyn käytön tulisi olla tiedostettua ja ohjattua, jotta voidaan varmistaa sen eettinen ja tehokas käyttö ihmisten hyödyksi.”

Luovuus yksinkertaisimmillaan on eri elementtien yhdistelyä uudella tavalla. Tähän tekoäly pystyy ehkä jopa paremmin kuin yksittäinen ihminen. Tuloksien ohjaaminen taustojen, arvojen ja merkityksien analysoinnin ja ymmärtämisen kautta jäänee edelleen ihmiselle.

Teksti ja kuva: Tanja Parkkonen

Viitteet

Kurkijärvi, Lassi 2023. Ylen aamu, Jälkidigi 13.12.2023. URL: https://areena.yle.fi/1-67404395.

Lehtinen, Sanna & Savolainen, Panu 2023. Hoiva ja rakennettu ympäristö. URL: https://mustekala.info/teemanumerot/materiaali-ja-huolellisuus-taiteen-prosesseissa/hoiva-ja-rakennettu-ymparisto/

Puolakka, Kalle 2017. The Aesthetics of Conversations. Dewey and Davidson. URL: https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/3afc430e-9c37-4788-b7f1-127fb65a46aa/content

Rohiola, Ville & Savolainen, Panu 2023. Materiaali ja aika. URL: https://mustekala.info/teemanumerot/materiaali-ja-huolellisuus-taiteen-prosesseissa/materiaali-ja-aika/

Saarinen, Esa 2023. Ylen puoli seitsemän 31.10.2023. URL: https://areena.yle.fi/1-64204894.

Saito, Yuriko 2022. Aesthetics of Care. Great Britain: Bloomsbury Academic.