24.11.2004 Jenni Peisa
Helppojen ratkaisujen tavoitteleminen nousee Tahraton mieli-elokuvan keskeiseksi teemaksi. Voiko vippaskonstin avulla saavuttaa jotakin, minkä eteen pitää työskennellä?
Vuonna 2004 valmistunut Tahraton mieli – Eternal Sunshine of the Spotless Mind on jo kolmas käsikirjoittaja Charlie Kaufmanin työ, joka on päässyt levitykseen ja saanut huomiota Suomessa. Aikaisemmat Being John Malkovich ja Adaptation leikkivät mielen ja elokuvan rakenteilla. Niin tekee Tahraton mielikin.
Elokuvan ohjaaja Michel Gondry on Suomessa vähemmän tunnettu, mutta näyttelijäkaarti puolestaan kaikkea muuta, pääosissa Jim Carrey ja Kate Winslett ja mukana myös Kirsten Dunst, Mark Ruffalo, Elijah Wood ja Tom Wilkinson. Taitavat näyttelijät saavat pienessä piirissä pyörivän elokuvan toimimaan ja uskomme todella päässeemme lähemmäs ihmismielen sopukoita.
Elokuvan alussa kohtaamme Joelin (Jim Carrey) matkalla töihin niin kuin joka päivä, mutta tänä päivänä jokin tuntuu olevan pielessä; Joelin auto on kolaroitu, hänen päätään särkee ja muutenkin olo on outo. Juna-asemalla hänelle tuleekin pakottava tarve karata päivän rutiineista ja hypätä Montoukiin menevään junaan, jossa hän sattumalta tutustuu yhtä sekaisin olevaan Clementineen (Kate Winslet).
Tämän tapaamisen jälkeen palaammekin tarinan aikaisempiin vaiheisiin. Joel on eräänä päivänä joutunut huomaamaan, että hänen pitkäaikainen tyttöystävänsä Clementine on myrskyisän suhteen jälkeen pyyhkinyt Joelin kokonaan muististaan uuden psykologisen prosessin avulla. Tämän kuohuttamana Joel päättää itsekin tehdä saman.
Muistoja poistamaan saapuu Joelin kotiin ryhmä, joka Joelin nukkuessa häivyttää yksi kerrallaan jokaisen suhteeseen liittyvän muiston sähköisten aivokarttojen ym. avulla. Prosessin lähtiessä käyntiin Joel alkaa työstää muistojaan, ja poistajat taas valmistautuvat viettämään pitkän yön Joelin luona. Nuoret prosessin hoitajat Stan, Patrick ja Mary (Mark Ruffalo, Elijah Wood ja Kirsten Dunst), ottavat rennommin ja olutpullotkin aukaistaan. Joel päätyy syvälle mielensä koukeroihin, ja kohdatessaan Clementinen mielessään yhä uudestaan tajuaa, ettei halua tämän häviävän.
Joelin ruvetessa taistelemaan prosessia vastaan, nuoret ovat pistäneet hulinaksi. Stan on poistunut huolehtimaan Clementinestä, jonka on aikaisemmin huijannut tyttöystäväkseen. Mary ja Patrick puolestaan pelehtivät keskenään ja polttelevat pilveä, kunnes huomaavat, ettei Joelilla ole kaikki kunnossa.
Joelin yrittäessä piilottaa Clementine muistoihin, joihin tämä ei kuulu, kutsutaan paikalle prosessin kehittäjä tohtori Mierzwiak. Hän saakin palautettua Joelin takaisin prosessiin, mutta tässä yhteydessä myös hänen ja Maryn välinen suhde nousee esiin. Tohtorin ja nuoren Maryn suhde on poistettu Maryn mielestä tämän jatkaessa kuitenkin työskentelyä tohtorin kanssa.
Prosessin läpikäyneenä Marystä tuntuu, että häntä on huijattu. Hänen muistonsa on poistettu, eikä hän jälkikäteen ole tietenkään tietoinen tästä. Joelin herätessä ei hänkään tiedä mitään yön tapahtumista ja prosessista. Hän vain lähtee töihin niin kuin joka päivä, vaikka tänään jokin onkin toisin.
Kohdatessaan Montoukin junassa Clementinen, hän tuntee heidän välisensä yhteyden ja he viettävät loppupäivän yhdessä. Palatessaan kaupunkiin heitä odottaa kuitenkin yllätys. Huijauksesta suuttunut Mary on toimittanut kaikille potilaille näiden kansiot, ja myös Joel ja Clementine joutuvat kuuntelemaan nauhalta mitä sanottavaa heillä on ollut toisistaan.
Kuullessaan toistensa sanomat kauheudet, kuten myös ihanuudet ja suhteen palatessa muistoihin, joutuvat Joel ja Klementine kohtaamaan totuuden ja arvioimaan tilannetta uudelleen. Voivatko he kaikesta huolimatta rakastaa toisiaan?
Elokuva tuo monella tasolla esiin kysymyksiä ihmissuhteista ja valinnoista. Tohtori Mierzwiakin kehittämä prosessi antaa näennäisesti mahdollisuuden muuttaa menneisyyttä, valita uudestaan. Koettuja kokemuksia ei kuitenkaan voi poistaa eikä menneisyyttä muuttaa, sitä voi vain pakoilla. Tohtori on itsekin yrittänyt päästä eroon huonosta valinnasta, suhteestaan Maryyn, mutta suhde ei häviä mihinkään: Mary rakastaa häntä yhä, nyt vain tietämättä miksi ja tohtori itsekin haluaa pitää tämän lähellään. Maryltä vain on kielletty oikeus tiedostaa muistonsa.
Joel ja Clementine puolestaan kohtaamaavat ongelmansa ja myös onnensa. Heidän vahvaa yhteyttään ei voi noin vain unohtaa. Helppoja ratkaisuja ei ole. Helppojen ratkaisujen tavoitteleminen nouseekin elokuvan teemaksi. Voiko vippaskonstin avulla saavuttaa jotakin, minkä eteen pitää työskennellä?
Elokuva esittelee tapahtumat ja teemansa mukaansatempaavan rakenteen kautta. Tarina avautuu vähitellen, vihjeitä tiputellaan tarinan edetessä mestarillisesti. Näyttelijätyökin on todella onnistunutta, henkilöiden aikaisemman käytöksen ymmärtää uudessa valossa asioiden edetessä. Värimaailmaltaan ja kuvaukseltaan elokuva on taianomainen ja silti todentuntuinen kuvaus mielen maailman ja todellisuuden välillä liikkumisesta. Kokonaisuudessaan elokuva on nautittavaa ja ajatuksia herättävää katsottavaa.
Kirjoittaja osallistui syksyllä 04 Helsingin yliopistossa Taiteiden tutkimuksen laitoksessa pidetylle Kritiikin halu-kurssille.