Juuri julkaistu hallitusohjelma on karseaa luettavaa kesälomansa aloittaneille korkeakoulujen henkilökunnalle, tutkijoille ja eri oppilaistosten opettajille. Säästöt kohdistuvat systemaattisesti siihen, mikä tähän saakka on ollut Suomen selkäranka: koulutukseen ja tutkimukseen.
Nuorten tulevaisuus vaikeutuu kun ammattikorkeakoulujärjestelmästä lähtee 51 miljoonaa ja oppisopimuskoulutuksesta 21 miljoonaa. Yliopistot menettävät 27 miljoonaa, lisäksi Aalto yliopiston ja ja muiden yliopistojen lisärahoitus otetaan pois. Suomen Akatemialta lähtee 28,6 miljoonaa. Lisäksi vielä leikataan opetusministeröstä 10 miljoonaa ja valtion taidemuseolta otetaan 19, 5 miljoonaa pois.
En vastusta sitä että suurituloisten verotusta nostetaan ja pääomatulot pannaan kovemmalle verolle, mutta en pidä hyvänä kehitystä jossa leikataan siitä mikä on parasta tässä maassa. Tämä on todella tyhmää poliitiikkaa.
Eli nyt rokotetaan johdonmukaisesti niitä, jotka tähän asti ovat ponnistelleet pitääkseen yllä ja kehittääkseen tietojaan ja taitojaan, joilla yhteiskunta samalla kehittyy ja uudistuu. Eri alojen tutkijat ja korkeakoulujen opetushenkilökunta, joihin isku pahiten kohdistuu, ovat poliittisesti sen verran hajanainen ryhmä, ettei heidän taholtaan tulevaa protestia tarvitse pelätä. Joukkoon kuuluu vihreää ja punaista väkeä, mutta miten on sinisen laita?
Yliopistomaailman kannalta on järkyttävää silmäillä yllä olevia lukuja. 300 miljoonaa pois opetusministerön hallinnon alalta. Siinä poliitikkoryhmässä joka päätökset hiljaisuudessa ja omassa piirissään teki, ei taida olla kovinkaan montaa tohtorin tutkinnon suorittanutta henkilöä, joka ymmärtäisi tieteen ja korkeakoulutuksen tilasta. Ymmärrys ei näköjään riittänyt myöskään siihen että tulevaisuutta on rakennettava yhä enemmän tiedon ja osaamisen varaan. Mitään muuta vakuutusta tulevan varalle ei ole kuin tietoon ja osaamiseen perustuva.
Kulttuurin osalta Valtion taidemuseoiden lähes 20 miljoonan leikkaus ei anna odottaa mitään hyvää. Ajatushautomo Demoksen Tommi Laitio kirjoitti blogissaan jo samansuuntaisista leikkauksista Hollannissa. Varsinkin kokeellinen, uutta edustava taide on menettänyt ja vain perinteiset suuret instituutiot ovat saaneet valtion tukea. Kulttuurin mastodontit menestyvät mutta kaikki uudet alut ja ideat ovat vaarassa kuihtua kirjoittaa Tommi Laitio. Onko Suomessa edessä sama kehitys?
Keväällä täällä naureskeltiin perussuomalaisten kuttuurilinjauksille, joissa postmoderni taide kyseenlaistettiin. Kulttuurikonservatiivien taholta tämä oli ovela strategia siinä mielessä että se hajotti kulttuuriväen rivit, mutta mitään kunnon vastareaktiotia ei syntynyt. Hyökkäykseen ei voitu vastata sillä sillä ei ollut mitään todellista kohdetta. Postmoderni on mennyt ohi jo kauan sitten, asiallisesti siitä ei ole kukaan puhunut 10 vuoteen enää mitään. Postmoderni käväisi täällä 80-luvun lopulla nopeasti mutta häipyi sitten. Nuoremman polven opiskelijat eivät ole kuulleetkaan koko asiasta, kun olen siitä kurssillani joskus maininnut.
Sivistyneessä maailmassa se ei ole ollut kenenkään päänsärky eikä mikään issue. Kyseessä oli kulttuurikonservatiivien taholta tyypillinen strawman- eli olkiukko-hyökkäys: rakennetaan naurettavan näköinen, mutta olematon vastustaja jota sitten ammutaan näyttävästi, jotta saadaan aikaan kunnon poliittinen show. Aika monet provosoituivat perussuomalaisten olkiukosta. Nyt ei kuitenkaan voida persuja syyttää jos rahat lähtevät opetusministeriöltä, Akatemialta ja tutkimukselta ylipäätänsä.
Linkki: