10.12.2013 Saara Hacklin
Suomen Kulttuurirahasto julkaisi joulukuun alussa tutkimuksen siitä, millaisesta taiteesta suomalaiset ovat vaikuttuneimpia. Tulokset tuskin yllättivät ketään. Kyselyyn vastanneiden mukaan 15–74-vuotiaiden mukaan vaikuttavimpia taiteilijoita olivat mm. Jean Sibelius, Tove Jansson, Väinö Linna ja Eino Leino. Vastaavasti uudempi taide, kuten esimerkiksi nykytaiteilija Eija-Liisa Ahtila, ei kyselyssä päihittänyt klassikoita.
Taidelehti ArtReview julkaisi vuosittaisen ”Power 100” listansa marraskuun numerossaan. Lista kokoaa yhteen taidemaailman vaikutusvaltaisia. ”Power 100” herätti taattuun tapaan reaktioita taidemaailmassa. Ketkä ikivaikuttajat ovat edelleen listalla ja kenen mahti on liudentunut? Tämän listan kärjessä oli monelle suomalaiselle tuntematon nimi, Al-Mayassa, sheikki Hamadin tytär on taiderahoittaja, joka hankkii taidetta noin 1 miljardilla dollarilla vuosittain. Seuraavilla sijoilla olivat galleristit David Zwirner ja Iwan Wirth.
Millä perusteella?
Miten tällaisia listauksia pitäisi lukea? Hyvin inhimillinen tapa reagoida erilaisiin listoihin on miettiä, keitä itse tuntee. Hallitsenko vaikuttavat taiteilijat tai tunnistanko kansainvälisen taidemaailman pelurit? Kun listaa vertaa omaan kokemukseensa, on helppoa myös laajentaa pohdinta siihen, huomioiko lista oikeita asioita. Mikä näkökulma on kenties unohtunut listan tekijöiltä ja miksi?
Kiinnostavia ja vaikutusvaltaisia taidemaailman toimijoita listatessaan ArtReview’n uusin ”Power 100” ei sisältänyt juuri kriitikoita. Suomen Kulttuurirahaston vaikuttavien taiteilijoiden listasta voi heti nähdä muutamia puutteita: siellä ei ole elokuvaohjaajia tai arkkitehteja.
Mistä nämä poissaolot kertovat? Onko kyse objektiivisesta asiantilasta, jonka lista on tuonut esiin, kuten ArtReview’n tapauksessa siis siitä, että kriitikoilla ei ole valtaa. Toinen vaihtoehto on, että listassa ja sen puutteissa on kyse tulkinnasta. Tästä näkökulmasta pitäisi miettiä, mitä ArtReview haluaa viestiä sillä, ettei juuri huomioi esimerkiksi kriitikoita? Usein selitykset myös kietoutuvat toisiinsa. Suomen Kulttuurirahaston kohdalla kyse oli siitä, että tutkimus oli rajattu sana, kuva- ja säveltaiteisiin. Ratkaisu on ikään kuin mittaustekninen. ”Listalta puuttuu paljon merkittäviä taiteilijoita. Ensisijaisena tarkoituksena ei ollutkaan laittaa taiteilijoita paremmuusjärjestykseen vaan selvittää, miten hyvin suomalaiset tuntevat eri taidemuotoja eri ajoilta ja mitä he näistä ajattelevat,” SKR:n yliasiamies Antti Arjava kommentoi. Jos kuitenkin itse edustaa listan ”unohtamaa” taidemuotoa, voi tuo rajaus tuntua arvovalinnalta.
Mitä varten?
Koska kaikenlaiset luettelot parhaista tai vaikutusvaltaisista taiteessa ovat vailla viimekätistä todistetta – ei ole olemassa sekuntikelloa, jolla ”vallan” tai ”vaikuttavuuden” voisi kiistatta kaivaa esiin –, luettelon mahdollisen oikeellisuuden voikin asettaa myös syrjään ja pohtia sitä, miksi lista ylipäätään on tehty.
ArtReview on perustettu 1949, mutta epäilemättä julkaisun tunnettuuteen vaikuttaa ”Power 100”, jota lehti on julkaissut vuodesta 2002 lähtien. Vaikka ArtReview’n lista huomioi eri tekijöitä, se ei vain puhtaasti ”mittaa” asiantilaa, vaan vaikuttaa myös koko ajan kohteeseensa. Kokoamalla listan taidemaailman vaikutusvaltaisista lehti rakentaa omaa ja listalla olevien vaikutusvaltaansa. Lista myös synnyttää todellisuutta tuomalla yhteen eri toimijoita. Joku voisi sen perusteella kuvitella, että olisi olemassa yksi yhteinen kansainvälinen taidemaailma.
Luettelo synnyttää keskustelua ja samalla tuo vaikutusvaltaa. Suomessa ArtReview’n kaltaista listausta on ehdottanut kriitikko Heikki Kastemaa. Hän halusi pohtia kotimaisen taidekentän vallankäyttöä ja julkaisi Kulttuurinavigaattori-blogissaan oman ehdotuksensa Suomen taidemaailman viidestäkymmenestä vaikutusvaltaisimmasta.
Kastemaa sai heti niskaansa kriitikko Otso Kantokorven (Kastemaan listan sijalla 20. – joka siis noudattaa aakkosjärjestystä). Kantokorpi kyseenalaisti Kastemaan listan blogikirjoituksessaan, jossa kommentoi, ettei rahan vaikutusvalta ole hänen näkökulmastaan yhtä ehdotonta kuin ”Power 100” listauksessa. Kantokorpi myös kysyi, miten tällainen lista voi huomioida vaikkapa kollektiivisen vaikutusvallan – listassa kun vallan on aina henkilöydyttävä johonkin ihmiseen. Samalla kun Kantokorpi näki listan monella tapaa ongelmallisena, oli hänelle myös lukuisia asiaan vihkiytyneitä parannusehdotuksia siitä, miten Kastemaan lista vastaisi paremmin todellisuutta. Koko keskustelu herätti ainakin taidepiireissä valtavasti kiinnostusta ja Kastemaakin pääsi YLE:n Stradaan kommentoimaan listaa.
Keskustelua voi myös generoida itse. ArtReview pyysi ranskalaista kuraattoria Nicolas Bourriaudia (Power 100 -listan sijalla 87.) kommentoimaan listaa. Bourriaud nosti esiin kysymyksen siitä, millaisesta vallasta oikeastaan on kyse, Foucaultin pouvoir vai Deleuzen puissance, aseman tuoma valta vai voima uuden tuottamiseen? Kommentissaan Bourriaud toteaa, miten tämän vuoden lista heijastaa taidemaailman ekosysteemin muutosta. Museonjohtajan, galleristin ja taiteilijan rinnalle on noussut uusia hahmoja: taidemessujen johtajia, kuraattoreja, keräilijöitä… Raha tuntuu olevan entisestään hallitsevammassa roolissa.
Vaikka Bourriaud tulkitsee listaa taidemaailmaa kuvaavana, hän ei kuitenkaan täysin alistu sen piirtämään kuvaan. Kriittisenä kommenttina voi pitää Bourriaudin huomioita siitä, että tällä listalla heikoilla on ajattelijan hahmo. Teoreetikot ja kriitikot eivät ole olleet valtalistauksen näkökulmasta kiinnostavia tänä vuonna. Toinen kohta, jonka Bourriaud nostaa esiin, liittyy taidekoulujen poissaoloon listalta ja siihen, miten nämä tulevaisuudessa voisivat ottaa aktiivisemman roolin. Lainkaan yllättävää ei ole, että Bourriaud siis käyttää puheenvuoronsa analyysiin, jossa nostetaan juuri hänelle itselleen tuttua: Bourriaud on pyrkinyt profiloitumaan nimenomaan teoreetikkona ja hiljattain myös École des Beaux-Arts’n rehtorina.
Kansalaiskeräyksestä gallupiin
Jos taidemaailman vaikuttajat ovatkin melko pienen piirin nippelitietoa, miten sitten pitäisi ymmärtää Suomen Kulttuurirahaston laatimaa vaikuttavien taiteilijoiden listaa? SKR on perustettu 1937 ja sen peruspääoma on kerätty kansalaiskeräyksellä 1938. Kyse ei siis ole alkujaan vain varakkaiden mesenaattien säätiöstä, vaan hankkeesta, joka vetosi kansaan. Suomalaisessa kulttuurikentässä rahastolla on vaikuttava rooli: se yhtä aikaa vaalii suomalaista kulttuuriperinnettä ja synnyttää sitä rahoittamalla lukuisia taiteellisia ja tieteellisiä hankkeita.
Jos siirretään hetkeksi syrjään SKR:n tutkimuksen nimetyt taiteilijat ja heidän sijoituksensa ja kysytään, miksi SKR on halunnut teettää tutkimuksen taiteen vaikuttavuudesta. Koko aihehan – mitä edes tarkoitetaan sillä, että jokin taiteilija on vaikuttava – on äärimmäisen epämääräinen.
Oma tulkintani on, että SKR:n tutkimuksen tarkoituksena on sama kuin ArtReview’n. Näkyvyys. Listan tarkoitus ei ollut niinkään puhua siitä, onko Sibelius vaikuttavampi kuin Ahtila, vaan ylipäätään viestiä yhtäältä kulttuurin merkityksestä kansalaisille ja toisaalta säätiöstä itsestään. Erilaisten listojen tarjoama yksinkertaistettu ”tieto”, brändin tunnettuus -tutkimukset ja sosiaalisen median kampanjat ovat tapa vakuuttaa muut omasta olemassaolostaan.
Kun paineet menestyksen osoittamiseen ovat kovat, lista on kätevä keino kertoa menestyksestä piirien ulkopuolelle. Kukapa ei haluaisi voida sanoa rahoittajalleen, että museollamme on taidemaailman vaikutusvaltaisin johtaja. Ja epäilemättä löytyy päättäjiä, jotka haikailevat kulttuurilaitosten ohjelmistoihin vaikuttavimpia taiteilijoita.
Kulttuurirahaston kyselytutkimusta lukiessa voi kuitenkin miettiä, tuntuuko kaiken hulinan keskellä kotimainen kulttuuri rahoittamisen arvoiselta. Ehkä SKR:n yksinkertainen pääviesti on, että taide edelleen kiinnostaa kansaa, oli sitten valituista taiteilijoista tai heidän järjestyksestään mitä mieltä tahansa?
Kirjoittaja työskentelee parhaillaan SKR:n apurahalla. Myös Kulttuuriyhdistys Mustekala on julkaisemassa lähiaikoina historiansa ensimmäistä pamflettia SKR:n rahoituksella.
Linkit
SKR: ”Tutkimus: Tunnetuimmat taiteilijamme ovat Jean Sibelius, Tove Jansson, Väinö Linna ja Juice Leskinen”
ArtReview: Power 100 2013
Heikki Kastemaa: ”Valta ja taide 2: Suomen taidemaailman 50 vaikutusvaltaisinta”
Otso Kantokorpi: ”Mehiläispesä vs. Forsblom”
Nicolas Bourriaud: ”An Anatomy of Power”