Teksti: Sini Mononen 16.8.2016
Kuvat: Anna Autio / Forum Box
Anna Hyrkkäsen (s. 1979) ja Tiina Pyykkisen (s. 1983) yhteisnäyttely Mindset on tutkimus kommunikaatiosta, masennuksesta, yksinäisyydestä ja kuolemasta. Mindset koostuu pääasiassa Hyrkkäsen teoksista, joiden rinnalle on sijoitettu joitakin Pyykkisen töitä. Hallitsevana värinä on musta. Mustan eri sävyt ovat tuttuja jo Hyrkkäsen aikaisemmista töistä, Pyykkiseltäkin on totuttu näkemään tummanpuhuvia maalauksia.
Mindset-näyttelyn tiedote johdattaa kuoleman pariin: Hyrkkänen ja Pyykkinen ovat valinneet näyttelyn motoksi otteen W. G. Sebaldin Saturnuksen renkaat -romaanista (1995). Tekstikatkelmassa kerrotaan traditiosta, jonka mukaan ihmisen kuoltua peilit tulee peittää mustalla kankaalla, jotta sielu ei ruumiista poistuessaan harhaudu tuttuja maisemia nähdessään polultaan. Motto virittää Mindsetin heideggerlaiseen tunnelmaan, jossa elämä on olemista kohti kuolemaa, tasapainottelua oman itsen ja jokapäiväisen maailman välillä. Jokapäiväisyys ilmenee jutteluna. Näyttelyssä juttelu ei kuitenkaan takaa yhteyttä muihin ihmisiin. Itsestä lähtöisin oleva puhe on maailman tulkitsemisen sävyttämää; katselukulma ja ympäröivän maailman kokemus on jokaisen kohdalla eri. 
Anna Hyrkkänen,
sarjasta Mirrors of introspection (Ro4),
2016. Akryyli.
Anna Hyrkkäsen Dialog – Strategie von unten –installaatiossa (2016) kaksi tuolia on asetettu vastakkain pöydän ääreen. Keskellä pöytää, tyhjien istuinten välissä, on Rorschachin musteläiskä. Rorschachin läiskä on klassinen symboli, joka kuvaa eri persoonallisuuksien tekemiä erilaisia tulkintoja samasta aiheesta. Vastakkaisilta puolilta pöytää tehdyt tulkinnat vaihtelevat, vaikka tulkittavana oleva kuvio on molemmilta puolilta katsottuna yhtenäinen. Kommunikoinnin vaikeus vie keskustelun osapuolia syvemmälle ja syvemmälle omaan maailmaansa. Musteläiskät toistuvat Hyrkkäsen Mirrors of introspection –sarjassa (2016), jonka voisi ajatella toimivan näyttelyn halki kulkevana punaisena lankana. Sarjan mustat läiskät roikkuvat tummina peileinä gallerian seinillä. Omaan maailmaan sulkeutuminen, kommunikaation ohentuminen ja mustaan mielensisäisyyteen viittaaminen vajoaa Hyrkkäsen taiteessa aina masennukseen asti. Night and Day (Blue mode) –installaatio (2016) on sulkenut raskaalla rullaverholla ikkunan maailmaan. Mustat verhot hohtavat sinistä bluesia.
Tiina Pyykkinen, yksityiskohta teoksesta
Silence has long shadows, 2015-2016.
Puu, lastulevy, akryyli, alkydi,
huonekalut, led-paneelit, alumiini.
Masennuksen ja mielen sisäisyyteen lukkiutumisen teema seuraa Forum Boxin parvelle, jossa tilaa hallitsee Pyykkisen Silence has long shadows –installaatio (2015–2016). Teoksessa on suljettu mustia huonekaluja kirkkaan kuution sisään. Katsoja voi astua häikäisevän asetelman keskelle valkoista valoa hohtavaan huoneeseen. Tilassa oleskellessa ympäristön kliinisyys häkellyttää. Tuntuu kuin olisin itse tahrana maisemassa. Myös huonekalut ovat peittyneet kovaan, kiiltävään pimeyteen. Kukka-asetelma, koristepöytä ja talonpoikaissänky tuntuvat kantavan mukanaan ylisukupolvista traumataakkaa, puhumattomuuden ahdistavaa perintöä. Huonekalujen pitkään historiaan viittaavat muodot ovat tukahduttava lapsuuden paikka, joka on sitonut siitä irti pyristelevän tiukasti itseensä. Ylisukupolvinen traumatyö on teoksissa kesken. Musta väri imee ahdistavan maailmankokemuksen tiukasti sisäänsä ja liimautuu kaiken peittävänä koko elämänpiiriin.
Mindset on kokonaisuutena kiitettävän yhtenäinen. Vaikka mielensisäisyys ja viittaukset 1900-luvun subjektia ja kokemusta käsitteleviin filosofisiin suuntauksiin ovat nykytaiteessa usein toistettuja teemoja, korkeatasoiset ja taidokkaasti toteutetut teokset jaksavat pitää mielenkiintoa yllä. Ylipäätään Hyrkkäsen ja Pyykkisen yhteisnäyttely on osoitus siitä, että subjektiivisuus ja sisäinen maailma ei ole uusmateriaalisuuteen, yhteiskuntakritiikkiin ja poliittisuuteen kurottavassa nykytaiteessa ylitetty aihe.
Jonkin aikaa galleriassa kierrellessä voi kokea olevansa tyhjällä näyttämöllä, kuin esittämässä osaa tuntemattomassa näytelmässä. Esityksenkaltaisuus tekee katsojasta näyttelyn subjektin, käsikirjoittamattoman teatterin roolihahmon. Hyrkkäsen installaatio, An impression – the more distance, the better the visibility (2016), on kahden seinän rajaama huone, jossa klassiset subjektin merkit ovat eri väristen valojen ristiheijastuksessa. Kengät, tyhjä sänky ja vaatemytty odottavat eläjäänsä. Huoneen reunalla pyörii valaistu karttapallo, toisaalla kuhiseva elämä ja alati kulkeva aika. Tyhjä maisema muuttuu installaatiota kiertäessä. Pian voi huomata, kuinka oma varjo heittää tummia kenttiä teoksen ylle. Minä pimennän oman näkymäni ja yhteyteni maailmaan.
Anna Hyrkkänen,
An Impression – the more distance the better the visibility,
2016. Tilateos.
Kirjallisuutta:
Heidegger, Martin (1926/2000) Oleminen ja aika Suom. Reijo Kupiainen. Tampere: Osuuskunta Vastapaino.
Sebald, W. G. (1995/2010) Saturnuksen renkaat. Pyhiinvaellus Englannissa Suom. Oili Suominen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Anna Hyrkkänen & Tiina Pyykkinen
Mindset
Galleria Forum Box
28.8.2016 asti