Teksti: Tuomas Tiainen
Kuvat: Tommi Musturi
Musturi: Otzi – Viidakon kuningas (Huuda Huuda, 2014)
Tiroli, n. 3 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua: Vuorilla vaeltanut 46-vuotias mies kuolee. Ruumis jäätyy ja ajan mittaan muumioituu kuivassa ilmanalassa.
Tiroli, 1991: Hiihtoretkellä ollut nürnbergiläispariskunta löytää jäätiköltä muumioitunen ruumiin. Lumeen hautautuneeksi laskettelijaksi luultu vainaja irrotetaan jäästä hakkujen avulla ja toimitetaan Innsbruckiin tutkittavaksi. Huomattavasti oletettua vanhemmaksi todettu muumio nimetään Ötztalin vuorijonon mukaan Ötziksi. Muumio on arkeologinen supersensaatio.
Vihreä lanka, 2011–14: Ötzi herää henkiin ja saapuu Suomeen au pairiksi. Vierailusta kertova sarjakuva ilmestyy Vihreä lanka -lehdessä.
Huuda Huuda, 2014: Vihreässä langassa ilmestyneitä strippejä kokoava Ötzi – Viidakon kuningas julkaistaan.
Musturi: ote teoksesta Ötzi – Viidakon kuningas (2014)
Värikylläisistä sarjakuvistaan tunnetun Tommi Musturin (s. 1975) tuorein teos kokoaa Vihreä lanka -lehdessä vuosina 2011–14 ilmestyneitä poliittisia sarjakuvastrippejä. Musturi ei ole ennenkään kaihtanut kannanottoa, mutta nyt hän tekee sen aiempaa suoremmin. Ötzi – Viidakon kuningas (Huuda Huuda, 2014) on uusi, mielenkiintoinen luku tunnustetun tekijän uralla.
Sarjan alkuastelma on tuttu tilannekomedioista. Henkiin herännyt Ötzi saapuu au pairiksi suomalaisperheeseen, kokijaksi vieraaseen ympäristöön. Väkinäinen lähtöasetelma unohtuu sangen pian, ja muumiosta sukeutuu palavasuinen maailmamme kommentaattori. Pontevasti epäkohtia osoitteleva Ötzi ei arkaile sanoa ääneen, miten maa makaa.
Musturi: ote teoksesta Ötzi – Viidakon kuningas (2014)
Tirolilaisen tabula rasansa suulla Musturi kommentoi asioiden tolaa suorasukaisesti osoittaen. Purtavaksi valittuja epäkohtia riittää turvakotien sulkemisesta franchise-taidemuseoihin ja susifobiasta hallintarekisteröintiin. Stripin punchline, jos sellainen ylipäätään on, ei aina naurata. Niin voimattomaksi tekeviä käsitellyt asiat usein ovat. Siksi niitä onkin syytä kohdella vahvimmin asein.
Musturilla on väkevä sanomisen tarve. Sanoma on usein verhottu symboliikkaan, värjätty räikein sävyin tai vaiettu hissuksiin. Nyt näkyy ja kuuluu. Ötzi on tekijän aiempia teoksia tiukemmin kiinni ympäröivässä yhteiskunnassa. Sarjassa on Musturille ominaista hallittua symboleilla pelaamista, mutta esimerkiksi Toivon kirjoihin (Like 2007–11, Huuda Huuda 2013) tai Samuelin matkassa –mykkäsarjakuvaan (Huuda Huuda, 2009) verrattuna se on äänekäs, suorastaan rääväsuinen. Kuolleista nostettu jäämuumio antaa tekijälleen luvan olla suorasukaisempi kuin aiemmin, ja sitä mahdollisuutta Musturi toden totta käyttää.
”Was ist das?? Muovitettua kaurapuuroa!”, keuhkoaa ronskisti roiskittu pukumuumio teollisesta ruoantuotannosta. Hardcorebändin keulakuvana Ötzi taas räkii Guggenheimista keesi tanassa sen, minkä moni on artikuloinut tarkemmin asetelluin sanoin. Onneksi koko sarja ei ole näiden esimerkkien kaltaista sarjakuvapunkia. Liian taajaan esitettyinä ei purkauksilla olisi tehoa. Viestin kärki on terävä, vaikka strippien ilmiasu vaihtelee.
Musturi: ote teoksesta Ötzi – Viidakon kuningas (2014)
Musturi tunnetaan monitaiturina, joka hallitsee suvereenisti tyylin kuin tyylin. Ötzissä hän irrottelee vailla rajoja käyttäen taiten eri kerrontamuotojen konventioita. Päätös olla sitomatta sarjaa mihinkään tiettyyn tyyliin on toimiva ratkaisu. Kuvallinen kirjo on huikea. Se ulottuu ligne claire -johdannaisesta psykedeliasta rujoilla siveltimenroiskeilla hahmoteltuihin energiapurskeisiin – ja kaikkeen näiden ääripäiden väliltä. Ötziä ei nähdä montaakaan kertaa samalla tavoin toteutettuna. Variointi pitää lukijan hereillä, ja stripeissä riittää tutkimista niin sisällön kuin ilmiasunkin puolesta.
Musturi: ote teoksesta Ötzi – Viidakon kuningas (2014)
Yksi erikoisemmista kokeiluista on pakon sanelema valokuvakollaasi. New Yorkiin matkustanut piirtäjä oli unohtanut tehdä stripin valmiiksi ennen matkaa, joten ratkaisu syntyi niukkuudesta: tehdään Ötzi-naamari, kuvataan sitä kasvojensa edessä pitäviä tuttuja ja tuntemattomia ja lisätään mausteeksi esimerkkejä Yhdysvaltain kieltotauluista.
Sarjakuvaan perehtyneelle tarjotaan kättä läpsäistäväksi. Musturi viittaa pariin otteeseen Winsor McCayn 1900-luvun alun sunnuntaisarjaklassikkoon Pikku Nemo Höyhensaarilla, jossa mielikuvituksellinen seikkailu päättyi aina samalla tavalla päähenkilön herätessä unennäöstä pöhkönä. Tietoteknistyvää yhteiskuntaa puolestaan pohditaan Matti Hagelbergin Läskimooses-sarjakuvan tyyliin.
Musturi: ote teoksesta Ötzi – Viidakon kuningas (2014)
Joskus harvoin teostenvälinen keskustelu sortuu turhan kuluneen kuvaston käyttöön. Dohan ilmastokokous realisoitui Hugo Simbergin Kuoleman puutarhan toisinnoksi. Kuva kalmoista kasvejaan hoitamassa on tuttuakin tutumpi (tekijä itsekin tunnustaa stripin pateettisuuden kommenteissaan). Talvivaaran jylhissä maisemissa Ötzi laahustaa ikonisesta Vietnam-valokuvasta tutussa asennossa. Kirkuva väritys yhdistyy rauhalliseen kompositioon, Sotkamon My Laissa on jännitettä ja tunnelmaa.
Ötzissä on samaa roisia ennakkoluulottomuutta kuin Musturin luonnos- ja taidekirjoissa. Niissä sarjakuvataiteilijasta kuoriutuu epäröimättä syvään päähän hyppäävä kuvaan sukeltaja. Samalla väkevällä intensiteetillä elää jäähän säilötty kivikauden mies oman päiväperhon elämänsä. Ötzistä ei tietenkään ole aamun lehden sarjakuvasivun palsamoiduksi jäänteeksi kulkemaan ikuisesti samaa, yhä vitsittömämmäksi muuttuvaa taivalta. Anarkisti kun on, hän päättää päivänsä tuleen.
Ötzi – Viidakon kuningas
Tommi Musturi
Huuda Huuda
56 s.