20.1.2009 Saara Hacklin
Markus Rissanen Galleria Heinossa 10.1.–1.2.2009
Markus Rissanen (s. 1973) tunnetaan kirkkaista, geometrisista ja huolitelluista töistä, joissa ei siveltimenjäljillä irrotella. Väripinnat ovat tasaisia, neutraaleja ja tarkkarajaisia. Voisi ajatella, että kaikessa formaalisuudessaan Rissanen sijoittuu kauaksi esimerkiksi Kluuvin galleriassa (3.1–18.1) nähdyn Maiju Salmenkiven paksuista maalikerroksista ja maalauksen materiaalisuudella herkuttelusta. Ehkä kyseessä Rissasen omintakeinen tapa tutkia värejä ja kaksiulotteisen maalauspinnan mahdollisuuksia, koska huomaan Constructed Landscapes -näyttelyssä ajattelevani kysymystä juuri maalauksen ilmaisuvoimasta.
Rakennusohjeita maisemille 08
Näyttelyn nimi, Constructed Landscapes eli tuttavallisemmin rakennetut maisemat, avautuu ensimetreillä: Näyttelytilan ensimmäiset työt, kaksi kookasta maalausta oikealla ja vasemmalla nimeltään Aktivoitunut tyhjä tila, ovat kuin taustoja, tiloja joita jatkossa aletaan työstää. Vasenta seinää edetessä katsoja oppii Rissasen kieliopista, rakennuspalikoista ja kokoamisohjeista. Eri elementtien yhteen tuominen synnyttää maisemia, kuten teosparin Tiivistynyt maisema ja Laajeneva maisema. Ripustuksessa on hauskalla tavalla jotain hyvin pedagogista. Tämä ei ole yllättävää, jos ottaa huomioon, että näyttely on osa Rissanen tohtorinopintoja Kuvataideakatemiassa – hänen aiheensa on ”Rakennetut kuvat. Taiteellinen mielikuvitus ja tieteellinen visualisointi”.
Myös Rissasen aikaisemmissa töissä hallitseva vaikutelma on ollut matemaattisen tai ylipäätään luonnontieteen ilmiöille ominaisen muotokielen luominen tai lainaaminen. Teokset muistuttavat toisinaan teknistä mallipiirtämistä tai erilaisia tietojärjestelmien kaavioita. Teosten hallittu maalauksellinen toteutus asettuu yksiin Rissasen aiheiden kanssa. Aivan kuin taiteilija toteuttaisi millintarkkaa agendaa, johon ilmaisu, turha hötkyily ja oman persoonan mukaan tuominen ei vain sovi. Vaan tämä on tietysti harhaa ja sumuverhoa – maalauksella on aina maalarinsa.
Galleria Heinon näyttelyssä varhaisempia töitä lähellä ovat esimerkiksi kaksi nimetöntä teosta (numerot 2, 3), joiden dynamiikka tuo mieleen yhtäältä erilaisten liikeratojen kuvaamisen, toisaalta kolmiulotteisuuden ja kaksiulotteisuuden välillä leikitteleviä muotoja, jotka eri yhteyksiin siirrettynä voi tulkita esimerkiksi oksiksi. Staattisempia, erilaisia objektien muodon ja värin työstämistä taas löytyi Valaisevasta tiivistymästä. Varhaisemmista töistä tuttua tematiikkaa löytyy myös Psykohypnoottinen objekti teosparista, joissa pallo/t on venynyt ovaaliksi, vai olisiko siinä sittenkin kaksi raidallista kippoa, ellei peräti Batmanin Jokerin hypnoottinen spiraali?
Aktivoitunut tyhjä tila 08
Rissasen teosten äärellä voimakkain vaikutelma onkin tietty määrittämättömyys, se että katsojan on vaikeaa päättää mitä oikein näkee, tilaa vai muodon, vai toisin päin. Rissanen toteaakin lehdistötiedotteessa, kuinka teoksissa on ”tilaa täynnä kappaleita, kappaleita täynnä tilaa, tyhjiä tiloja täynnä tilaa, ja nekin ilman kappaleita”.
Constructed Landscapes näyttelyn töissä Rissanen on edennyt aikaisempaa avarampiin, maisemallisempiin tunnelmiin. Teoksissa on voimakkaasti myös läsnä maalauksen tietoisuus itsestä, joka ilmenee viimeistään Rakennusohjeita maisemille -teosparissa. Rissasmaiseen maisemaan on sijoitettu pienoismaalaus, joka toistaa taiteilijan rakennuspalikoita, koodikieltä, jossa kieli muuttuu muodoiksi. Näissä ”maalaus maalauksessa” töissä on annettu sijaa myös siveltimenjäljille, se alleviivaa pienen maalauksen maalausmaisuutta, mutta vilkkuu myös taustalla muistuttamassa ”maiseman” maalauksellisuudesta. Sivellin on läsnä myös Paluu toiseen maailmaan -teoksessa, jossa nähdään Rissaselle epätyypillistä värinkäsittelyä.
Galleria Heinon maalaukset voivat äkkiseltään tuoda mieleen optisen taiteen, mutta tarkemmin katsottuna viite on liian steriili Rissasen leikittelevän työskentelytavan rinnalla. Maalausten väri- ja muotokieli liikkuu paljon laajemmalla skaalalla: mukana tuntuu olevan niin pop-taidetta kuin populaarikulttuuria, sarjakuvaa, ja tietokonepelejä. Pelkistetyissä muodoissa ja vahvoissa väreissä on myös jotain naiivia. Voisin esimerkiksi hyvin kuvitella italialaisen raidallisen piirroshahmon Scacciapensierin alias Stripyn sekkailemaan Rissasen töihin. Tämä psykedelian, komiikan ja yksinkertaisesti ärsyttävän rajamailla liikkuva kissamainen otus tekee väsymättömän optimistisesti kiusaa mustavalkoiselle, paksulle viiksiukolle. Hmm. Mitähän esimerkiksi herra Josef Albers pitäisi Rissasen teoksista?
Linkkejä:
Galleria Heino http://www.galleriaheino.fi/
Markus Rissanen http://www.markusrissanen.com/
Stripy http://www.youtube.com/watch?v=TJKwj7xmivI