Teksti: Tuomas Tiainen 24.11.2014
Kuvat: Nordicomics Youth!
Marraskuussa Galleria Sarjakuvakeskuksen seinillä voi nähdä nuoren sarjakuvantekijäsukupolven taidonnäytteitä. Näyttelyyn on koottu Suomen Sarjakuvaseuran ja sen alaisen Nordicomics-projektin kesällä 2014 järjestämälle sarjakuvaleirille osallistuneiden tekijöiden töitä. Nordicomics Youth! leirille Espoon Luukin leirikeskukseen kokoontui kymmenen 17–25-vuotiasta nuorta opiskelemaan sarjakuvakerronnan perusteita ja hiomaan omaa ilmaisuaan. Mukana oli piirtäjiä Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Virosta.
Oppi tulee idästä
Galleria Sarjakuvakeskuksen seinille on liisteröity tulosteita seitsemästä projektin aikana syntyneestä sarjakuvasta. Lisäksi avataan projektin työskentelyprosessia. Se onkin oleellista asian ytimen hahmottamiseksi. Kyse on ennen kaikkea oppimisprosessista, nuorten tekijöiden ohjaamisesta.
Näyttelyyn valikoituneiden töiden perusteella japanilaisen sarjakuvan vaikutus on ilmeinen. Se voi tuntua vieraalta varttuneemman sarjakuvaharrastajan näkökulmasta, mutta tosiasia on, että sarjakuvan universaalia kieltä puhutaan maapallon toisella puolen hieman eri murteella. Ja usein unohtuu, että taidemaailmankin tunnustamat, omaleimaista jälkeä tekevät sarjakuvataiteilijat ovat hekin ammentaneet aiemmin tehdystä. Jotkut, kuten Kiasmassakin nähty Mari Ahokoivu, jopa parjatusta mangasta.
Ida Eva Neverdahl
Esille ripustetut sarjakuvat kumartavat perinteitä. Lajityypistä riippumatta ne ovat valtavirtaa, konventionaalista kerrontaa ja aiheita. Se on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon projektin pedagogisen aspektin. Nordicomics Youth! -sarjakuvaleirillä opiskeltiin sarjakuvan perusteita ja säännönmukaisuuksia. Vakiintuneiden käytäntöjen rikkomisen aika on myöhemmin, sitten kun koodisto on sisäistetty.
Toiminnan naiset ja miehet
Suuri osa näytille asetetuista sarjakuvista sijoittuu löyhän toiminta- tai seikkailusarjakuvan sateenvarjon alle. Parissa sarjakuvassa ammennetaan historiasta ja kansallisista myyteistä. Norjalaisen Jofrid Sandgren Østenstadin kiihkeätempoisessa näytteessä pohjalla on skandinaavinen mytologia. Niin ikään norjalainen Johanne Eikå Bergil hurmeisine miekkataisteluineen on saanut vaikutteita keskiajasta.
Ina Rosberg
Myös ruotsalainen tekijäpari Jennie Sörensen ja Sara Hernoldson kirjoittaa ja piirtää sarjakuvaa toiminnallisista lähtökohdista. Fall-sarjakuvan leijuvassa kaupunkimaailmassa on kaikuja steampunkista ja Hayao Miyazakin animaatioista. Tutunlaisia mantuja kolutaan myös suomalaisen Ina Rosbergin työssä.
Fantasiamaailmojen luomisen sijaan tarinallisia lähtökohtia voisikin löytyä omasta elämästä. Jos ritaritarinoihin on verrattain vaikea saada omaperäisyyttä ja lentoa, voi hyvin käsikirjoitetuista tylsemmistäkin omakohtaisista episodeista saada mielenkiintoista sarjakuvaa. Uskottavan syvän ja yksityiskohdiltaan tarpeeksi rikkaan mielikuvitusmaailman luominen kun ei ole helppoa kokeneellekaan tekijälle; reaalimaailma taas on aina lähellä ja läsnä. Tiukimmin nuoren ihmisen arjessa on kiinni Yrtti Taivaloja, jonka sarjakuvan pääosassa on lävistetty goottiteinityttö valkean koiransa kera.
Yöllisiä
Kaksi tekijää poikkeaa kaavasta. Virolainen Leore Klyszejko kuvittaa naivistisesti ja värittää helein sävyin. Oletettavasti jälki on suunnattu lapsille, sillä sarjakuvaa on ryyditetty tehtävin, joissa lukija pääsee itse osallistumaan tarinaan värittämällä, piirtämällä ja kirjoittamalla. Tarinan jatko jää kutkuttamaan. Persoonallisen tekijän soisi jatkavan samalla linjalla.
Leore Klyszejko
Norjalainen Ida Eva Neverdahl edustaa näyttelyn introspektiivisintä laitaa monologeineen. Yöllisiä luovuuden hetkiä käsittelevässä kauniisti kuvitetuissa sivuissa on vahva, henkilökohtainen tunnelma. Neverdahl tulee aihevalinnallaan ja sen herkällä käsittelyllä lähimmäksi lukijaa pohtien paperin taianomaista täyttymistä kuvilla ja sanoilla.
Valmiiden töiden lisäksi esillä on myös tekijöiden ennen kurssia tekemiä sarjakuvamuotoisia toivomuksia leiriviikon sisällöstä. Sivun mittaisista ennakoista huokuu ilo ja innostus, jano uuden oppimiseen. Sama tunne välittyy kurssilaisten sarjakuvapäiväkirjamerkinnöistä. Opin tie on avoin.
**
Leirielämää
Nordicomics Youth! -projektin keskeisin osa oli kesällä vietetty viikko Luukin leirikeskuksessa Espoossa. Hankevastaava ja leirin pääopettaja Karri Lehtonen, kuinka leirille osallistujat valittiin?
– Leirille haettiin lähettämällä meille esimerkkejä omista aikaisemmista sarjakuvista. Tämän lisäksi halusimme myös lyhyen suunnitelman tekstimuodossa leirillä toteutettavasta sarjakuvasta. Tämä oli ensimmäinen vaihe leirin kolmivaiheisesta hakuprosessista.
– Toisessa vaiheessa osallistujat lähettivät meille sarjakuvan, jossa he kertoivat mikä heitä sarjakuvan tekemisessä kiinnostaa ja minkälaisia toiveita heillä oli leirin opetussisällöistä. Näiden toiveiden pohjalta rakennettiin leirin opetussisällöt.
– Kolmannessa vaiheessa meille lähetettiin tarkemmat käsikirjoitukset ja sivuluonnoksia, joita Sarjakuvakeskuksen väki kommentoi. Tarkoituksena oli valmistella osallistujia leiriä varten. Halusimme, että jokaisen leiriläisen työ olisi mahdollisimman hyvässä vaiheessa tarinan ja idean osalta leirin alkaessa. Näin päästiin suoraan tekemisen pariin eikä tarvinnut lähteä täysin tyhjältä pöydältä.
Millaisia asioita leirillä opetettiin?
– Minä toimin leirin toisena opettajana. Karri Laitinen oli vierailevana opettajana maanantaista keskiviikkoon ja Anni Nykänen opetti torstaina. Myös Petri Koikkalainen vieraili useampana päivänä leirillä, antoi arvokasta palautetta opiskelijoiden töistä, ja toimi yhtenä iltavalvojana kanssani.
– Karri Laitinen piti maanantaina luennon Aristoteleen tarinankerrontamallista ja perinteisistä hahmotyypeistä, joiden kautta tarinaa kerrotaan. Tiistain käytimme Karrin kanssa osallistujien käsikirjoitusten viilaamiseen. Keskiviikkona paneuduimme ruutusommitteluun, taustoihin ja perspektiivipiirustukseen. Torstaina Anni Nykänen piti työpajan tekstin käytöstä sarjakuvassa sekä luennoi sarjakuvataiteilijana toimimisesta. Perjantaina viimeisteltiin se mitä ehdittiin ja lähdettiin kotia kohti.
– Osallistujat jaettiin leirillä tutor-pareihin. Tutor-parit antoivat leirin aikana palautetta toisilleen. Päivän päätteeksi järjestettiin aina iltakeskusteluja leirikeskuksen pihassa ollessa grillikodassa. Jokainen kertoi päivän kulusta, jaettiin onnistumiset ja epäonnistumiset.
– Leirin tavoitteena oli luoda hyvä ja luovuutta ruokkiva ilmapiiri. Painotimme itsenäistä työskentelyä.
Tehtiinkö sarjakuvat valmiiksi asti? Onko luvassa julkaisua?
– Suurin osa osallistuneista ei saanut leirin aikana omaa sarjakuvaansa kokonaan valmiiksi. Päämääränämme oli tutustuttaa osallistujat pitkän tarinan tekemiseen ja auttaa heitä käynnistämään työskentely. Jokainen osallistuja sai työnsä kuitenkin hyvin käyntiin ja annoimme myös eväitä jatkotyöstöä varten.
Onko projektille luvassa jonkinlaista jatkoa?
– Ensi kesäksi on suunnitteilla kaksi leiriä. Toinen tapahtuu Suomessa Turussa ja toinen Virossa Tartossa. Projektit ovat vielä alussa, emmekä osaa sanoa tarkemmasta sisällöstä. Käytämme kuitenkin Nordicomics Youth! –sarjakuvaleiriltä oppimiamme asioita hyödyksi seuraavien leirien suunnittelussa ja hakuprosessi järjestetään mukaillen aikaisempi kokemuksia.
Nordicomics Youth!
9.–26.11.2014
Galleria Sarjakuvakeskus
Hämeentie 150
00560 Helsinki
Ma–pe 10–18, la 12–16