29.4.2009 Silvia Hosseini
Paris Berlin Helsinki 10.5.2009 saakka Galleria Jangvassa
Alexanderplatz, Berlin, 2008
Jukka Lehmuksen valokuvien aiheena ovat kaupunkimaiseman tavanomaisuudet ja arkiset yksityiskohdat. Yksityiskohtia onkin niin runsaasti, että kuvien sommittelu vaikuttaa sattumanvaraiselta ja viimeistelemättömältä. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että Lehmus nimenomaan pyrkii kuvaamaan sattumanvaraisuutta: ohikulkijoiden välille syntyviä jännitteitä, mainoksien ja kylttien spontaaneja vuoropuheluita.
Näyttelyn mustavalkoisissa kuvissa on liikettä, mutta niiden tunnelma on silti usein jollain tavalla pysähtynyt. Vaikutelma syntyy kuvassa esiintyvistä ihmisistä, jotka istuvat, seisovat tai kävelevät mietteissään. He eivät selvästikään tiedä olevansa kuvattavana. Kuvia katsoessa on kuin tarkkailisi ohikulkijoita puistonpenkillä tai kahvilassa. Vaikka ihmiset jäävät etäisiksi, heihin on helppo samastua. Kaupungin hälinän keskellä jokainen on joskus yksin tai ajatuksiinsa vaipuneena.
Monissa näyttelyn kuvissa ei ole lainkaan ihmisiä. Ihmisten läsnäolo välittyy kuitenkin, sillä tyhjätkin tilat pursuavat merkkejä ja viestejä: tahroja, mainoksia, graffiteja, tageja, tarroja, kylttejä, rekisterinumeroita, liikenneopasteita. Kaikessa on ihmisen jälki. Monissa kuvissa kaupunkilaisten läsnäolo välittyy myös tunnelmasta: on helppo kuvitella, minkälainen ihminen on juuri poistunut paikalta ja millaisia keskusteluja missäkin miljöössä on hetki sitten käyty.
Kuvien sattumanvaraisuuden vaikutelmaa korostaa näyttelyn ripustus: suurin osa teoksista on kehystetty, mutta osa Berliini-aiheisista kuvista on kiinnitetty kollaasimaisesti maalarin- ja ilmastointiteipillä. Vaikutelma on hieman suttuinen, mutta myös viehättävällä tavalla rento: tähän tapaan teippailin teini-ikäisenä minua inspiroivia kuvia huoneeni seinille. Kuvien merkitykset kasautuvat ja tiivistyvät, kun ne on aseteltu huolimattomasti lähekkäin, jopa päällekkäin: tätä kaikkea oli Berliinissä vuosina 2007–2008.
Virkistävää näyttelyn kuvissa on, että ne eivät millään tavalla romantisoi kaupunkimaisemaa, päinvastoin. ”Kuvia Pariisista” -sarjan nimen runollisuus on ristiriidassa kuvien esittämän arkitodellisuuden kanssa. Romanttisten kaupunkinäkymien sijaan kuvissa on autoja, liikennemerkkejä, roskakoreja ja selin olevia ihmisiä. ”Alexanderplatz, Berlin” synnyttää mielleyhtymiä 1920-luvun dekadenttiin kaupunkielämään, mutta myyttisen nimen saaneet kuvat avaavatkin panoraamoja tavallisuuteen: siivoojiin, lippalakkipäisiin nuorukaisiin ja käsikynkässä kulkeviin vanhuksiin. Kuviin vangitut hetket osoittavat, että tavallisimmillaankin kaupungit ovat oudon kiehtovia.
Kaupunkitilan merkit synnyttävät kuin itsestään vuoropuheluja, joiden myötä joihinkin kuviin tulee yhteiskuntakriittisyyttä. Esimerkiksi yhdessä Pariisi-sarjan kuvassa on keskellä Diorin glamouria uhkuva mainos – ja sen alla jätteitä pursuileva roska-astia. Yhden kuvan kaupunkimaisemassa kapitalismia kritisoiva juliste kommentoi katumainoksia. Kuvat näyttävät, mikä kaupungeissa on vetoavaa: monet äänet ja riitasoinnut eivät luo kakofoniaa, vaan monimuotoisuutta ja kutkuttavia jännitteitä.
Lehmus lähestyy kohteitaan hyvin neutraalista näkökulmasta eikä pyri ironisoimaan. Jotkin kuvat kuitenkin houkuttelevat ironiseen tulkintaan. Humoristinen on ainakin Helsinki-kuva, jossa puuhakkaat kristillisdemokraatit värjöttelevät vaaliteltan liepeillä sateisella, ankealla Narinkkatorilla.
Checkpoint Charlie, Berlin, 2008 Yksi näyttelyn kiehtovimmista kuvista on ”Checkpoint Charlie, Berlin, 2008”. Kuvassa kylmän sodan aikana tiukasti vartioidun rajanylityspaikan vanhat kyltit ovat näkyvissä, mutta ihmiset – eri maiden kansalaiset ja eri etnisten ryhmien edustajat – liikkuvat vapaasti. Samassa kuvassa vanhat lyhtypylväät seisovat taustanaan moderni lasiseinäinen rakennus. Yhdysvaltain tähtilippu ja nykyaikaiset mainokset heijastuvat ikkunoista ja keskustelevat vanhan sotilaskuvan kanssa. Lehmuksen kuvat vangitsevat myös kaupungin historiallisia kerrostumia ja muistuttavat siitä, miten moni asia voisi olla toisin kuin nykyään on.
Linkit