Teksti: Helmi Saukkoriipi
Kuva: Katri Naukkarinen
Anna Maria Häkkisen, Lotta Suomin ja Sanna Uutun koollekutsumassa Painissa Teatterikorkeakoulussa leikkimielisenä syntynyt parikymmenhenkinen painikerho on muuntautunut esitykseksi. Paini on peliä, leikkiä, läheisyyttä, kontaktia, ruumiinkulttuuria ja rajojen hakemista. Se rikkoo ainaiseen voitontavoitteluun kannustavan yhteiskunnan ja urheilun sääntöjä muuttaen painin kaikille kehoille mahdolliseksi, kaikenlaisten kehojen väliseksi, mielihyvää tuottavaksi mittelyksi. Paini ei yritä näyttää miltään, se on puhdasta puskemista, työntöä, tarraamista ja taipumista, ja juuri siksi se paljastaa kehosta ja sen liikkuvuudesta paljon altistuessaan uteliaalle, esteettiselle katseelle. Painissa kamppaillaan, muttei kilpailla. Painimaan mennään toista silmiin katsoen, hymyillen. Paini yllättää ja väsyttää. Se on jatkuvaa tarkkaavaisuutta omista ja toisen liikkeistä, vaistoa. Painissa ei ajatella, painissa reagoidaan. Paini tuntuu, niin painijoissa kuin katsojassakin.
Paini on kokonaisvaltaisen fyysistä. Painijat ovat läheisessä kontaktissa toisiinsa. He koskevat toisiaan kaikilla kehonsa osilla, ovat lähekkäin, vailla seksuaalista virettä. Painissa toinen päästetään lähelle, mutta samalla toista työnnetään kauemmaksi, työnnetään kohti maata, yritetään estää ja lukita tämän keho ja liike. Paini luo yhtä aikaa turvaa ja pelkoa. Kontakti ja läheisyys tuovat kehoon turvan tunnetta. Itsensä ja toisten satuttaminen, vahinko pelottaa.
Paini keskeytyy naurunremahduksiin niin painijoissa kuin yleisössäkin: oho, ei sattunu, oho, mitä just tapahtu, oho, voiko mun keho taipua näin, oho, lensin maahan, oho, mikä solmu me saatiin just raajoistamme aikaiseksi. Painiessa oman kehon rajat ja voimavarat tulevat esiin. Keho jaksaa, taipuu ja kestää. Painiessa voi kokeilla, mistä kaikkialta toista voi ottaa kiinni, tarttua tai työntää, mihin kaikkiin asentoihin keho on mahdollista saada. Painiessa hyödynnetään omaa ja toisen ruumiin painoa. Tasapainoa pyritään horjuttamaan. Toinen pyritään saamaan maahan, jumiin, lukkoon. Kehoa heitellään. Se kierii ja pyörii. Kentällä vaanitaan, hyökätään ja paetaan. Paini on täynnä adrenaliinia, mutta tyhjä aggressiosta.
Peilisolujen vaikutuksesta painin katsominen saa myös katsojan kehon jännittymään. Keho kuvittelee näkemiään asentoja itseensä. Voi kuinka kovasti haluaisin painimaan! Tatu Nenosen bassoääniin perustuva äänisuunnittelu korostaa tunnetta kehossa. Rintakehää puristaa, se hohkaa lämpöä. Kehittyvä bassonsyke tekee esityksestä rituaalin, kiihtyvän ottelun. Katsojaa myös jännittää. Päädyn mielessäni kannustamaan altavastaajia. Erikokoiset kehot törmäävät toisiinsa. Toisen kokoon ja voimaan pitää mukautua. Ketteryys haastaa voiman.
Lavalla painijat kilpailevat siitä, kuka saa painia kenenkin kanssa vuorollaan. Esitys rakentuu tiettyjen pelisääntöjen varaan: kuinka moni voi olla lavalla ja kuka menee lavalle seuraavaksi. Kiihkeiden, lyhyiden painimatsien vastapainona on painipari, jonka mittely kestää läpi koko esityksen. Kun lyhyet painit saavuttavat kiihkeimmän tason, ovat pitkää painia suorittavat jo uupuneita. Heidän kehoissaan näkyy väsyminen. Paini muuttuu pysähtyneemmäksi, kunnes keho riuhtaistaan jälleen intensiiviseksi, energiseksi.
Lopussa painikenttä tyhjenee, mutta muistikuvat painista, liikekaarista jäävät elämään. Ilmassa leijailee savua ja ihosta hohkannutta kosteaa hikeä.
Paini
Ensi-ilta 7.3.2017
Koollekutsujat: Anna Maria Häkkinen, Lotta Suomi, Sanna Uuttu
Suunnittelu ja esiintyminen: Wilhelm Blomberg, Sofia Simola, Tuomas Vaahtoluoto
Painikerho: Geoffrey Erista, Inka Haapamäki, Niina Hosiasluoma, Mia Jalerva, Ella-Noora Koikkalainen, Laura Kärkäs, Jermu Lakka, Louna-Tuuli Luukka, Marlon Moilanen, Iiro Näkki, Justus Pienmunne, Olivia Pohjola, Hanna Ryti, Pauliina Sjöberg, Laura Sorvari, Pietu Wikström
Ääni- ja tilasuunnittelu: Tatu Nenonen
Valo- ja tilasuunnittelu: Kristian Palmu
Valosuunnittelijan assistentti ja valoajo: Sofia Palillo
Pukusuunnittelu: Pauliina Sjöberg feat Kristian Palmu & Laura Jantunen
Painikerho dj:t: Ilmari Paananen, Konsta Ojala
Tuotanto: työryhmä, Zodiak – Uuden tanssin keskus
Otsikon sitaatti: Inka Haapamäki (käsiohjelma)