Irmeli Hautamäki
Pekka Himasen innovaatioraportti ”Suomalainen unelma” on kuulema herättänyt paljon keskustelua kotimaassa. Pekka Himanen esittää rikastavien yhteisöjä ratkaisuna unelman realisoimiseen. Esimerkkeinä hän mainitsee jotkut perinteikkäät yliopistot, kuten englantilaisen Cambridgen, joissa työskennellään kollegiaalisessa ja läheisessä vuorovaikutuksessa. Kollegat muodostavat kriittisen massan, jossa monet merkittävät tieteen keksinnöt on luotu. Yhteinen teema ja vuorovaikutus ovat rikastavien yhteisöjen tunnusmerkkejä. Tämä on varmasti totta.
Bay Arean Silicon Valley josta Pekka Himanen puhuu, ei käsitykseni mukaan kuitenkaan ole ihan verrannollinen Cambridgeen saati Platonin akatemiaan, joissa keskustelu kävi luovassa, kollegiaalisessa hengessä. Läheisen vuorovaikutuksen lisäksi piilaaksolaisten unelmaa luonnehtii hillitön taloudellisen menestymisen nälkä. Sen kääntöpuolena tulee helposti koko elämän pyhittäminen työlle, mikä johtaa köyhtyvään yhteisöön. Vähitellen käy nimittäin niin, että vähemmän ansaitsevat akateemiset ihmiset, taiteilijat, kirjailijat, suunnittelijat ja muut luovat ihmiset sekä laajat keskiluokan kerrokset joutuvat luovuttamaan ja lähtemään muualle. Vuosien mittaan asumiskustannukset ovat muuttuneet suurella osalla Bay Areaa sietämättömiksi.
Asuntojen äkillinen hinnannousu johtui ICT –kuplan puhkeamisesta 2000-luvun alussa, mikä ohjasi sijoitukset kiinteistöihin. Tavallinen kolmen makuuhuoneen talo hyvän koulun läheisyydessä maksaa täällä tällä hetkellä jo miljoona dollaria, one million dollars.
90-luvun ICT –boomin aikana yritykset valtasivat San Franciscon taiteilijoiden työtiloja. Monelle köyhälle taiteilijalle tämä oli tietysti onnenpotku. Kaupungin taide-elämälle se oli taas suonenisku. Entäpä nuoret taiteen tekijät? He ovat siirtymässä kaupungin eteläpuolen teollisuusalueille sekä viereiseen Oaklandin kaupunkiin. Oakland tunnetaan mustien kaupunkina, Mustat Pantterit ovat saaneet alkunsa siellä. Sen tiettyjen osien maine on paitsi hurja, myös surullinen loputtoman katuväkivallan takia. Oaklandin keskusta on tyhjillään ja siellä on runsaasti vapaata tilaa taidegallerioille ja työpajoille.
Oaklandin keskustaan onkin syntynyt Taidemurinat, ArtMurmur, niminen tapahtuma. Kerran kuussa pienet vaihtoehtogalleriat pitävät yhtaikaa avajaiset ja kolkossa downtownissa on silloin säpinää. Myös poliisi on paikalla vahtimassa, ettei kukaan vain juo olutta kadun puolella. Tapahtuman keskus on Mama Buzz kahvila, jonka seinillä esitellään nuorten taidetta. Osa gallerioista on ammattimaisempia, osa on vaihtoehtoryhmien ylläpitämiä. Taidemurinoissa on aina musiikkia, videoita ja viimeksi demonstraatio pyöräilyn puolesta. Tunnelma on välitön ja ystävällinen, jopa kohtelias.
Avajaiset Art Mur Mur
Samanlainen vaihtoehtogallerioiden syntymisen trendi on nähtävissä myös Helsingissä ja entisessä Itä-Berliinissä. Luovat ihmiset kamppailevat elintilasta. Silicon Valleyn luovuus ja taiteellinen luovuus eivät viihdy yhdessä. On vaikea sanoa vielä, mikä on Oaklandin taidemurinoiden tulevaisuus. Ainakin nämä nuoret murisevat yhdessä, sen sijaan että kukin valittaisi työtilojen kalleutta tai puutetta yksinään. Murinayhteisössä on voimaa.