24.8.2007 Sini Mononen
Jani Ruscican viisi variaatiota teemasta Huuto-galleriassa 22.8.-2.9.2007
Pimeässä kaikki muuttuu. Etäisyydet kasvavat, tutusta tulee outoa, eikä hapuillenkaan tahdo löytää perille. Jani Ruscican kaksiosainen Batbox/Beatbox käsittelee näkemisen problematiikkaa videotaiteen kautta. Kuinka näemme, mitä näemme ja millaisena näkemämme piirtyy tajuntaamme? Onko meistä tullut sokeita ympäristöllemme ja omalle kulttuurillemme?
Batbox/Beatbox rinnastaa biologisen ja kulttuurisen näkemisen. Batboxissa näkemistä lähestytään fysiologisena ilmiönä lepakoiden kautta, joiden kaikuluotausta Ruscica on kuvannut yhdessä Bristolin yliopistossa lepakoiden bioakustiikka tutkivan Jon Flandersin kanssa. Batbox vie katsojan Britannian jalopuumetsiin, joissa lepakot tekevät öisiä lentojaan. Ne muuttavat ’havaintonsa’ ääniaalloksi, joka kertoo niille hyvin fyysisellä tavalla ympäristön muodot.
Batbox sijoittuu teoksena jonnekin taide-elokuvan ja luontodokumentin välimaastoon. Kauniit erikoislähikuvat ovat kompositioltaan rauhallisia ja tasapainoisia. Niiden vastapainona on kuvaus lepakoiden lennosta, joka piirtyy ihmisen näkökenttään samalla tavoin kuin pitkällä valotusajalla kuvatut kaupungin yölliset valot. Ihminen on lepakoiden luonnollisessa elinympäristössä sokea. Pimeydestä nousee välillä esiin välähdyksenomaisia kuvia puista, horisontista ja kumpuilevasta maastosta. Lepakoille sysimusta yö ei ole ongelma. Ne tavoittavat jokaisen maiseman mutkan ja kaaren omalla erityisellä tavallaan.
Beatboxin ympäristönä on taas New Yorkin lähiön betonimetsä, jossa nuoret beatboxaajat Kid Lucky ja Shockwave sekä vokaalitaiteilija Vocab suunnistavat kulttuuristen merkkien avulla. Beatbox on alkujaan hip hopin alakulttuuria, joka on levinnyt myöhemmin myös sen ulkopuolelle. Siinä taiteilija muuntautuu eläväksi rumpukoneeksi luoden suullaan rytmejä ja beatteja. Vaikka beatboxaus voi sisältää myös melodioita ja lauluakin, rytmi nousee muiden musiikillisten elementtien yläpuolelle. Tavallaan beatboxauksessa on kyse akustisesti toteutetusta konemusiikista, eräänlaisesta a capella turn-tablesta. Taiteilija tulkitsee ympäristöään ja muuttaa sen rytmiseksi runoudeksi käyttäen instrumenttinaan omaa suutaan ja kehoaan. Ääneen ja rytmiin yhdistyy liike, joka luo paralleelin lepakoiden fyysiseen havainnointikykyyn.
Vocab tuo esiin beatboxauksen ja vokaalitaiteen ydintä, hän kertoo omasta todellisuudestaan, jota hän lukee ihmisten ja kaupungin iholta. Jokainen tupakan tumppi, halkeama, ryppy ja katse kertoo omaa tarinaansa ja historiaansa. Vocabin tapa havainnoida maailmaa muuttaa sen läpinäkyväksi paljastaen kulttuuristen merkkien takaa todellisuuksia, joita toisenlaisesta kulttuurista saapuva ei ole huomannut. Kyse on kielestä. Siitä, kuinka sitä luetaan ja välitetään eteenpäin. Kulttuurinen lukutaito ja kyky välittää lukemaansa on lahjakkuutta, jota voi kehittää kuten mitä hyvänsä muutakin taitoa. Katukulttuuri ja –taide ovat esimerkkejä siitä, kuinka oma kulttuurimme pitää sisällään vieraita koodeja ja kieliä, joille olemme muuttuneet sokeiksi.
Huuto –gallerian tila ei tuo esiin teoksen parhaita puolia. Videot esitetään pieneltä näytöltä ja niiden äänimaailma välittyy pöytäkaiuttimien kautta sekoittuen kadulta kuuluvaan muuhun hälyyn. Koin teokseen keskittymisen ja siihen sukeltamisen lähes mahdottomaksi. Galleriakäynnin jälkeen huomasin Batbox/Beatboxin jättäneen kuitenkin muistijäljen, joka nousi käyntiä seuranneiden päivien aikana esiin uudestaan ja uudestaan. Lopulta teoksen ympäristön heikkous osoittautui oudolla tavalla tarkoituksenmukaiseksi.
Vaikka teosta oli galleriassa vaikea nähdä ja kuulla, kokemuksen ongelmallisuus oli jo itsessään osoitus Ruscican sanoman oikeasta suunnasta. Ympäröivä elämä ja ääni tekivät minusta kuuron ja sokean teoksen edessä. Näkemäni merkitykset ja merkit peittyivät eräänlaiseen runsauden pulaan ja saivat tilaa vasta niihin toden teolla paneuduttuani.
Huuto-gallerian lisäksi Ruscican Beatbox-alternative take on nähtävinä installaationa Taidehallin studiolla 18.8.-16.9.2007.
Kirjoittaja on helsinkiläinen musiikkitieteilijä