Turun Kutomolla jo kymmenettä kertaa vietetyillä XS-festivaaleilla koettiin sekä upeita kantaesityksiä että valitettavia peruutuksia. Lauantain peruuntuneen esityksen tilalla nähtiin MSL:n & Jaakko Pallasvuon videoteos Bridge Over Troubled Water (2016), joka kiinnittyi yllättävällä tavalla festivaalin muuhun ohjelmistoon.
Siinä missä Bridge Over Troubled Water pohjautuu Simon & Garfunkel -yhtyeen samannimiseen albumiin vuodelta 1970, keskiviikkoiltana nähdyn Pedestrian Ballet – Variations –teoksen yhtenä toteutusalustana on hyödynnetty Princen kappaletta ”Purple Rain” vuodelta 1984.
Popin aikasidonnaisuus joutsentanssin kehyksenä
Joutsenlaulu ja joutsentanssi ovat kuolemaa edeltäviä rituaaleja. Esityksessä Pedestrian Ballet – Variations kuolemantanssia on nimensä mukaisesti varioitu pilkkomalla koreografia kollaasinomaiseksi sarjaksi ja tuomalla sen yhteyteen myös viittauksia ei vain Princen hittiin, vaan myös pop-kulttuuriin ylipäänsä.
Rea-Liina Brunoun lähes staattinen koreografia istuu kuin valettuna tanssija Maija Reeta Raumannin linnunolemukselle. Esityksen visuaalinen suunnittelu on Piia Rinteen, äänisuunnittelu Miki Brunoun käsialaa.
Esitys rinnastaa kaksi kuoleman lähestymistä käsittelevää teosta. Princen ”Purple Rain” -kappale käy vuoropuhelua Anna Pavlovan & Mikhail Foikinen baletin Kuoleva joutsen (1905) kanssa. Princen nostalgista musiikkia on hyödynnetty esityksessä eräänlaisena välineenä. Se näyttäytyy aikasidonnaisuutena, joka korostaa olemassaolon hetkellisyyttä.
Esityksen aloitus on hätkähdyttävän intensiivinen. Esitys alkaa täydellisestä pimeydestä, jonka kesto saa katsojan epäilemään näköaistiaan. Strobovalot ja disco-musiikki käynnistyvät ja yhdistyvät popcorn-masiinan pyörimiseen ja paukkumiseen sekä neonväreihin sonnustautuneen tanssijan hillittyyn istuma-asentoon. Viittaukset ”poppiin” eivät lopu vain Princen poprock-hittiin, kun rasvassa paistuvat popparit lentävät kaaressa ympäri lattiaa kuin groteski discopallo, jota strobon välkkyvä valo heijastaa.
“Purple Rain” -kappaleen sanoituksia Prince on selittänyt näin: ”When there’s blood in the sky – red and blue = purple… purple rain pertains to the end of the world and being with the one you love and letting your faith/god guide you through the purple rain.”
Princen kappaleen sanat käyvät hyvin yksiin Kuoleva joutsen -baletin joutsentanssin kanssa. ”Purple Rain” tarjoaa tukea rajan ylittämiseen.
”Honey I know, I know, I know times are changing. / It’s time we all reach out for something new, / That means you too. / You say you want a leader, / But you can’t seem to make up your mind. / I think you better close it, / And let me guide you to the purple rain. // Purple rain, purple rain. / Purple rain, purple rain. // If you know what I’m singing about up here. / C’mon raise your hand. // Purple rain, purple rain.”
Nostalgian vetovoima valjastettuna ilmastopuheeseen
Performanssiryhmä MSL:n (Antti Jussila & Jari Kallio) ja Jaakko Pallasvuon videoteos leikittelee ajan nopeudella ja taiteilijarooleilla. Teoksessa matkataan 1960-luvulta ensin vuoteen 2015, sitten 2515 ja lopulta vuoteen 10000 jKr. – vai onko sittenkin vuosi 10000 eKr.?
Videoteoksessa kuvatut maisemat ovat paikoin asuttamattomia, ihmiskäden ulottumattomissa pysyneitä karuja kallioita ja Lapin tuntureita. Teoksessa todetaankin osuvasti, että kun katsoo maahan tarpeeksi korkealta, alkavat ihmiset ja kaikki ihmisen tuottamat rakennelmat vaikuttaa roskilta luonnon puhtaiden muotojen ja linjojen keskellä.
Bridge Over Troubled Water kertoo hyvin suorasanaisesti ilmastonmuutoksesta ja etenkin siitä, kuinka vaikeaa ilmastonmuutoksesta on puhua. Teoksessa Paul Simon ja Art Garfunkel kuvaavat eräänlaista videopäiväkirjaa kiertueestaan konserttilavoilla ja jakavat videoklipeillä huolensa ympäristön tilasta.
Teosta leimaa epätietoisuus ja epäluotettavuus. On vaikea olla varma mistään, eikä mikään vaikuta pysyvältä: kun 1960-luvun Ruissalosta heittäydytään äkisti Lapin tuntureille, voi vuosi olla mikä tahansa.
Videossa muusikkoduo Simon & Garfunkel toimii teoksen nostalgisena välineenä. Legendaarinen kaksikko on heitetty keskelle ilmastokriisiä, jonka aiheuttamaa ilmapiiriä heijastetaan kaksikon keskinäiseen dynamiikkaan ja sen rakoilemiseen.
Epävarmuuden ilmapiiri saa aikaan turhautuneisuutta, mikä puolestaan johtaa hätäisiin ratkaisuihin. Tämä rinnastuu luonnollisesti myös ilmastopuheeseen. Nostalgia toimii teoksen vetovoimana, jonka avulla ilmastotematiikkaa lähestytään kriittisesti ironialla.
Teksti: Emmi Ketonen
Kansikuva: Hertta Kiiski
***
Ehkä-tuotanto: XS Vol.10 – Uuden tanssin ja esitystaiteen festivaali
21.–24.11.2018
Pedestrian Ballet – Variations
Koreografia: Rea-Liina Brunou
Tanssi: Maija Reeta Raumanni
Visuaalinen suunnittelu: Piia Rinne
Äänisuunnittelu: Miki Brunou
Tuotanto: Ehkä-tuotanto ja Rea-Liina Brunou
Residenssi: Ehkä-tuotanto/Kutomo
Tukija: Läntinen tanssin aluekeskus
Bridge Over Troubled Water
Käsikirjoitus, ohjaus, kuvaus ja äänisuunnitelu: MSL ja Jaakko Pallasvuo
Esitys: MSL
Tuotanto: MSL ja Jaakko Pallasvuo