Taidetyöläiset pitivät puheen Helsingissä 22.8. pidetyssä suurmielenosoituksessa, jossa protestoitiin hallituksen tekemiä leikkauksia vastaan. / The Art Workers spoke at a demonstration held in Helsinki on August 22nd, against the austerity practiced by Finnish Parliament.
Hello,
we are Art Workers.
By “Art Workers” we refer not only to artists but to all the professionals involved in the production and dissemination of art. Art Workers’ condition of work is highly precarious. Art workers struggle with irregular and insufficient income, with employment instability, unpredictability in our working schedules and constant uncertainty. In most of the cases, art workers are forced to work for free, which makes us rely on social services. And now, under these precarious conditions, Juha Sipilä’s government is expecting the Art Workers to produce well-being to the society. For us well-being is a condition of solidarity, the necessary preconditions of which are the abolition of class division and equality of rights in society to all its members without discrimination.
Hei,
Me olemme taidetyöläisiä.
Eli taiteilijoita ja muita taiteen ammattilaisia taiteen tuotannon ja levittämisen rakenteissa. Taidetyöntekijöiden työskentelyolosuhteet ovat hyvin epävarmat. Taidetyöläiset taistelevat epäsäännöllisen ja riittämättömän toimeentulon kanssa. Työsuhteemme ovat satunnaisia ja työtuntimme ennalta arvaamattomia. Usein taidetyöläisten täytyy tehdä työtään ilman palkkaa, ja olemme riippuvaisia sosiaalietuuksista. Näissä epävarmoissa työskentelyolosuhteissa Juha Sipilän hallitus odottaa meidän tuottavan hyvinvointia koko yhteiskunnalle. Meille hyvinvointi on solidaarisuutta, joka edellyttää yhteiskuntaa ilman luokkaeroja ja tasavertaisia oikeuksia yhteiskunnassa kaikille ilman syrjintää.
We must not forget that the welfare state was created as a necessary compromise born out of a struggle of the workers and the civil society. We demand the state to stop imposing forms of governance that fractures our social fabric by locating “public interests” on the service of corporate gains. As Art Workers we disagree with the general austerity politics. Significant cuts to the arts were already made during the last government. Even if art is now “saved” from cuts, there is not much left to cut anyway.
Emme saa unohtaa, että hyvinvointivaltio luotiin työläisten ja ulkoparlamentaaristen ryhmien taistelun välttämättömänä kompromissina. Me vaadimme valtiovaltaa lopettamaan sellaisen hallinnoimisen, joka “julkisen edun” nimissä palvelee ylikansallisia yrityksiä. Taidetyöläisinä me emme voi yhtyä tukemaan leikkauspolitiikkaa. Merkittävät leikkaukset taiteesta on jo tehty viime hallituskaudella ja jos siitä ei nyt leikata, niin siitä ei ole mitään leikattavissa ja aiemmat leikkaukset vaikuttavat vielä vuosia.
Art Workers rely on social care, free education, free kindergartens, public health care and occasional unemployment benefits. Cuts in social welfare affect us directly, as they affect all other members of society, particularly an increasing sector that is struggling with poverty and lack of job opportunities. However, the government instrumentalizes art and through a definition of culture that reinforces identity politics like nationalism, gender inequality, cultural segregation and gentrification. It also censors the voices that criticise these positions. So we would like to ask: what is their understanding of wellbeing? And, how do they think that art and the artists can mend the social problems that their policies produce?
Taidetyöläiset eivät pärjää ilman sosiaalihuoltoa, ilmaista koulutuksesta, ilmaisia päiväkoteja, julkista terveydenhuoltoa ja satunnaisia työttömyyskorvauksia. Kaikki leikkaukset sosiaalietuuksista vaikuttavat myös meihin suoraan niin kuin muihinkin yhteiskunnan heikko-osaisiin. Kuitenkin hallitus sanelee tehtäviä taiteelle ja määritellessään kulttuurin identiteettipolitiikan vahvistajana, erityisesti kansallistunteen, sukupuolierojen, kulttuurisen eristyneisyyden ja gentrifikaation, se pyrkii vaientamaan äänet, jotka kritisoivat näitä asetelmia. Haluaisimmekin kysyä, mikä on heidän käsityksensä hyvinvoinnista? Ja miten he pystyvät kuvittelemaan, että taide ja taiteilijat voisivat korjata yhteiskunnallisia epäkohtia, joita heidän politiikkansa aiheuttaa?
We stand alongside the demands for guaranteed basic security and dignity of all forms of life. We are against a government that supports fascist agendas and structural racism. Their silence regarding these issue means acceptance. We demand transparency in the administration of public funds. We demand equal access to spaces of knowledge, information, and education. They have to be secular, free from corporate interests, and free from political affiliations. We demand just and dignified basic income for all!
Taistelkaamme perusturvan ja kaikkien elämänmuotojen kunnioittamisen puolesta. Vastustamme hallitusta, joka puolustaa fasismia ja rakenteellista rasismia. Heidän hiljaisuutensa tämän asian suhteen tarkoittaa sen hyväksymistä. Vaadimme läpinäkyvyyttä julkisten varojen käytössä. Vaadimme tasa-arvoista mahdollisuutta tietoon ja koulutukseen. Sen täytyy olla uskonnoista, poliittisista suuntauksista ja yksityisten yritysten intresseistä vapaata. Vaadimme oikeudenmukaista ja kunnianarvoista perustuloa kaikille!