Sini Mononen 23.8.2015
Utopian tavoitellaan kun nykyisyys ei riitä. Rakkauden tavoittelussa etsimme utopiaa, joka korjaa nykyisyyden virheen yksinäisyydestä, surusta, kaipuusta ja kylmyydestä. Rakkaus on olemuksellisesti utopiaa: rakkauden löydettyäänkin rakastaja liittää rakastettuunsa utopistisen kauniita toiveita, kokee niiden toteutuvan rakkaudesta ja uskoo rakkauden utopian elävän myös huomisessa. Rakkauden etsiminen on kuitenkin muuttunut aikanamme mahdottomaksi tehtäväksi. Miten tavoitella utopiaa, joka tuodaan aina uusin kuvin silmien eteen? Sillä eiväthän kuvat voi esittää rakkauden utopiaa: rakkaus on kaikkia kuvia suurempaa, moninaisempaa ja ihmeellisempää. Siksi rakkauden täytyy olla kuvakiellon kohde.
Kuva: Sorbus-galleria
Galleria Sorbus on muuttunut elokuussa keskiaikaisen linnan huoneeksi. Takahuoneeseen johtaa matala holvikaarinen oviaukko, maalattia kahisee jalkojen alla ja ilmassa leijuu lannan tuoksu. Galleriaan astuessa katse kiinnittyy viiteen gobeliiniin, jotka kuvaavat rakastavaisia rakkauden asennoissa. Taiteidenyönä huoneeseen ilmestyi kaksi kanaa ja kukko, jotka tepastelivat galleriassa yleisön ihmetellessä lintujen oleilua suljetun gallerian ikkunan takaa.
Esillä on hollantilaisen vuonna 2013 perustetun kunstenaarsinitiatief beyoncé –taiteilijaryhmän The Crusade -teos. Elke Baggen, Lukas Hoffmann, Susan Kooi, Lot Meijers ja Nikki Oosterveen ovat tuoneet Sorbukseen esille The Crusadesta riisutun version. Amsterdamissa viime keväänä toteutettuun teokseen kuului kokonainen tapahtumasarja, joissa keskiaikaista elämää herätettiin henkiin; juhlissa tarjoiltiin ateria notkuvan pöydän ääressä, vanhan musiikin orkesteri esitti gobeliinien alla menneen maailman säveliä, projektiin kuului performansseja, elokuvaa, runonlausuntaa sekä linnan kanat.
The Crusade on oodi rakkaudelle. Sijoittamalla aiheensa keskiaikaan, teos kommentoi aikamme rakkauden kulttuuria. Keskiajalla keskustelua leimasi väittely kuvan kiellosta, ikonoklasmista. Kuvan kielto koski erityisesti pyhän esittämistä. Pyhän ajateltiin olevan todellisuuden eri alueelta kuin kuvan: pyhä kuuluu abstraktin alueelle, sillä ei ole muotoa, se on näkymätön. Kuva on tälle olemukseltaan vastakkainen. Kuvan muoto, materiaali ja tarkasti määrätty aihe pakenevat pyhän olemusta. [1] Kuvan kieltoa, erityisesti ikonoklasmin eli kuvan riiston tai tuhoamisen merkityksessä, on sovellettu uskonnolliseen kuvastoon. Kieltoa voidaankin lähestyä kahdella tavalla: joko kaikki kielletyt kuvat tuhoavana oppina tai filosofisena taiteen tekemisen eetoksena, jossa kuvaamisen kielto koskee aiheita, jotka ovat olemukseltaan kuvan tavoittamattomia. [2]
Kuva: Sorbus-gallerian Twitter-tili
Rakastuminen on etäisyyden uudelleen arviointia. Rakastunut mittailee rakkauden ristiretkellään itsensä ja rakastumisen kohteen välillä olevaa etäisyyttä ja arvioi sen milloin intiimiksi läheisyydeksi, joka luo rakastetun elävänä kangastuksena rakastuneen silmien eteen, milloin sietämättömän pitkäksi välimatkaksi, jolloin rakastunut kärsii rakastetun pois lipumisesta. Etäisyys voi kuitenkin myös vahvistaa rakkauden tunnetta. Trubaduuri lauloin kaukaisesta rakkauden kohteestaan [3]. Etäisyys on todellista, mutta myös metaforista. Metaforista rakastajat löytävät rakkauden lähteen, kiusauksen, inspiraation, kaipauksen sekä rakkauden ilmentymisen.
Tinderissä metafora on koeteltu. Tuleva rakastettu on joutunut koitokseen omakätisesti, selfien kautta. Rakastetun etsiminen ja rakastetuksi tuleminen on kamppailu kuvista. Ilman kuvaa rakkaudesta kilpaileva ei ole rakkauden pian koittavan nykyisyyden tavoitettavissa. Kuva luo utopian, sitä katsoessaan rakastaja uskoo astuvansa lähemmäs utopian satamaa. Hän ei kuitenkaan ymmärrä, että juuri kuva sysää utopian kauemmaksi ja tekee sen mahdottomaksi. Kuvakiellon filosofia pitää rakastetun kuvaamista rakkauden kuolemana. Kuva jähmettää rakastetun pysähtyneeseen hetkeen, jota kosija voi arvioida muuttumattomina piirteinä. Rakkaus on kuitenkin pyhän tavoin elävä voima ja kuvan ulottumattomissa. Siksi kuva voi olla vain haalea kangastus rakkauden utopiasta. Selfie on rakkauden kuolema, rakastajan ja rakastetun kuolemisen tapa.
Lavastamalla rakkauden tapahtumapaikaksi keskiaikaisen linnan, The Crusade kirjoittaa rakkauden historiaa [4]. Gobeliinien kukka- ja eläinhahmot kantavat rakkauden sen ensimmäiseen ympäristöön; paratiisi hehkuu toisiinsa kietoutuneiden parien ympärillä, luonto todistaa heidän rakkauttaan. Gobeliinissa rakastajan kuva asettuu tekijänsä yläpuolelle. Keskiajalla taiteilija oli käsityöläinen, hän palveli itseään suurempaa päämäärää; jumalallista, kuninkaallista.
Siinä missä etäisyys kiinnittää rakastuneen rakkauden kohteeseen, gobeliiniin solmittu kuva ankkuroi rakkauden jumalalliseen. Nyt kuva piilottaa sisäänsä jumalallisen voiman: jumala on kuvan inspiraatio ja alkulähde ja siten jumalallisen voima tulee näkyväksi kuvassa. [5] Rakastettu on käsityönä suoritetun rituaalin jumala ja jumalatar. Hänen kuvaansa ei voi kukaan muovata, eikä hänestä voi laulaa tyhjentävästi. Rakkaus on kohdettaan suurempaa. Se muuttaa rakastetun toiseksi, laulun aiheeksi. Rakastajan katse ei tarvitse todisteita. Se on sokea ja kaiken näkevä yhtä aikaa.
Näyttelytiedotteessa kerrotaan, että gobeliinit kuvaavat työryhmän jäseniä vakituisten partnereidensa kanssa. Valittu elämänkumppani on punottu langoin hovitekstiilin pintaan. Tämä on lahja, omistuskirjoitus: ”Lahja on koskettelua, aistillisuutta: kosketat esinettä jota minä olen koskettanut, meitä yhdistää kolmas iho.” [6] Rakkauden aistillisuus on ihon kosketuksessa, rakkauden tuoksussa, rakkaudesta päihtymisessä [7], parien alla olevan maan läheisyydessä. Gallerian maalattia ja vieno lannan tuoksu muistuttavat maailmallisuudesta. Rakkauden paratiisin pimeällä puolella on utopian hauraus, paluu raadollisuuteen, yksinäisyyteen, pimeyteen ja rakkauden poissaoloon. Alati vaaniva rakkauden kuolema ja kaiken rajallisuuden muistaminen tekevät rakkaudesta merkityksellistä. Vain rakastamisen ohimenevyyden ja sen ainutlaatuisuuden tiedostaminen mahdollistavat huimaavan huumauksen ja rakkauden utopian. Rakkaus on yhtä aikaa täällä ja toisaalla.
The Crusade, ristiretki, on matka rakastetun luo. Paratiisi, jota tavoitellaan, on gobeliinien kuvauksissa tarujen paikka; taruna, joka ei kuulu tähän maailmaan, mutta jota kohti kuljetaan, se on yhtä aikaa kätketty ja paljastettu. Rakkauden oikea hetki ei ole koskaan täällä, sen on aina silmien edessä kangastuksena. Rakkaus asettuu tulevaisuuteen, pian koittavaan huomiseen, hetkeen ”aivan kohta”.
Näyttelytekstiin johdattaa lainaus Petrarcan runosta Africa. Renessanssille tyypilliseen tapaan keskiaika ja mennyt kuvataan pimeänä. Aikamme kuviin vangittu rakkaus vapautuu vielä kahleistaan. Pian on koittava uusi nykyisyys, vallankumouksen aika; rakkauden utopia.
”My fate is to live amid varied and confusing storms. But for you perhaps, if as I hope and wish you will live long after me, there will follow a better age. This sleep of forgetfulness will not last forever. When the darkness has been dispersed, our descendants can come again in the former pure radiance”
[1] Barasch, Moshe 2000 [1985], Theories of Art 1. From Plato to Winckelmann. New York & London: Routledge. 52.
[2] Lampela, Kalle. ”Theodor W. Adornon Bilderverbot ja mustan modernismin imu.” Niin & Näin. 1/2015. (101–106)
[3] ”Clémence määrittelee kaipauksen, joka kohdistuu aina johonkin, joka ei ole tässä ja nyt ja käyttää käsitettä outremer, ”meren takana”. Clémencen repliikissä kolmannen näytöksen lopussa oopperan teema tiivistyy: ’Olen runoilijan merentakainen maa ja hän minun merentakainen maani’.” Hautsalo, Liisamaija 2008, Kaukainen rakkaus. Saavuttamattomuuden semantiikka Kaija Saariahon oopperassa. Helsinki: Suomen musiikkitieteellinen seura. 164.
[4] ”Yeah, history in the making [–] I look and stare so deep in your eyes, I touch on you more and more every time.” Beyoncé (feat. Jay-Z), Crazy in Love, albumilta Dangerously in Love. Columbia. 2003.
[5] Barasch, Moshe 2000 [1985], Theories of Art 1. From Plato to Winckelmann. New York & London: Routledge. 50.
[6] Barthes, Roland 2010 [1977], Rakastuneen kielellä. Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Nemo. 199.
[7] ” Boy your lips taste like a night of champagne. As I kiss you again, and again, and again and again.” Beyoncé, Love on Top, albumilta 4. Parkwood, Columbia. 2011.
k.i. beyoncé
The Crusade
Sorbus-galleria
30.8.2015 asti