Anna Jensen 6.3.2012
Taide rakentaa Raumaa
Rauman taidemuseo
18.2.-6.5.2012
Katariina Mannio: Sinistä, vihreää (2007)Rauman taidemuseo on aina pyrkinyt esittelemään raumalaisten taiteilijoiden taidetta, ja nyt Rauma-aiheinen taide valtaa koko museon kevään ajaksi. Rauman Taiteilijaseuran ja Rauman Taidegraafikoiden säännöllisiä, lähes vuosittaisia näyttelyitä on järjestetty yli neljänkymmenen vuoden ajan. Nyt näyttelyssä mukana on myös Raumars ry – Rauman kansainvälinen taiteilijavierasohjelma, jonka kanssa taidemuseo tekee jatkuvaa yhteistyötä. Museon alakerrassa on veistoksia, videoita ja maalauksia, yläkerran valtaa grafiikka.
Näyttelyn teema Taide rakentaa Raumaa syntyi Rauman Taiteilijaseuran ajatuksesta. Lähtökohtana on ollut rakentamisen ja rakenteellisuuden merkitykset taiteessa. Tämä lähtökohta ei kuitenkaan oikeastaan näy näyttelyssä, joka on hajanainen ja vaikuttaa teemattomalta. Lehdistötiedote kertoo laajasti taiteen ja kulttuurin merkitystä yhteiskunnan ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta, mutta näyttelyä leimaa epäpoliittisuus.
Näyttelyssä on mukana 37 taiteilijaa, ja näyttelyn kerrotaan vahvistavan taiteilijoiden yhteishenkeä ja esittelevän laajasti raumalaista kuvataidetta yleisölle. Raumalaisten taiteilijoiden yhteishengen vahvistaminen on hieno asia, mutta minulle ulkopuolisena näyttelystä jäi tyhjähkö olo. Raumalaisia kiinnostanee kotiseudun kuvaus. Lukko-aiheinen video houkuttelee museoon yleisöä, joka sinne ei välttämättä normaalisti eksyisi.
Giulia Filippi: Öljy, menetyksen kronikka
Näyttelyn vahvinta antia on Raumarsin osuus. Giulia Filippi käsittelee teoksissaan elävää ja elotonta luontoa ja luonnon ja kulttuurin kohtaamisia. Öljy, menetyksen kronikka 20.4.-02.08.2010 on valkoisista kangasnenäliinoista, öljystä ja bitumista rakennettu installaatio. Öljyläikät leviävät 103:lle kangasnenäliinalle muotoina, jotka kuvaavat öljyn leviämistä Deepwater Horizon-öljynporauslautan onnettomuudessa Meksikonlahdella 2010. Vulkaaninen henkäys, 2011, on hiivalla kohotettua pikimustaa marmorijauhetta, ”yritys kohottaa kivi”, veistos joka hämmentää ollessaan yhtä aikaa orgaaninen ja epäorgaaninen, esittävä ja käsitteellinen.
Alessandro Mancassola: Fanit (2011)
Barbara Ceriani Basilico ja Alessandro Mancassola kuvaavat Fanit, 2011 videolla Rauman Lukon kannattajia. Fanius on kiinnostava ilmiö ja aiheena kiehtova. Erilaisia tapoja sen tutkimiseen ja käsittelemiseen voi käydä tarkastelemassa esimerkiksi parhaillaan esillä olevasssa Kiasman Thank You for the Music – Kuinka musiikki meitä liikuttaa näyttelyssä. Espoon modernin taiteen museo EMMA esitteli fanijoukkoja töissään kuvaavan Candice Breitzin töitä laajemminkin vuonna 2010. Fanius määrittää persoonaa, kohteen valinta voi olla puhtaasti tyylikysymys ja halua samastua tietynlaisiin tyylillisiin valintoihin. Tilanne kuitenkin muuttuu kun kysymyksessä on pienen kaupungin ainut jääkiekkojoukkue. Mahdollisuudet valintojen tekemiseen ovat vähäiset ja ryhmäpaine on kova. Video osoittaakin Lukon yhdistävän hyvin erityyppisiä raumalaisia.
Silti faniuden ydin, intohimoinen rakkaus johonkin asiaan, ei videossa oikein välity, vaan asiaa tarkastellaan etäisyyden päästä, neutraalisti.
Alessandro Mancassola: Fanit (2011)
Edukseen näyttelyssä erottuivat myös Eeva Tryggin pienet goyamaiset grafiikat Tuskan hetki ja Nälkä , 2011 sekä Aila Salon Matkalla muutokseen, 2012, jossa virkatut hahmot seilaavat virkatulla veneellä kohti jotakin uutta. Myös grafiikan menetelmiä ja työtapoja esittelevä video yläkerrassa on kiinnostava, ja näyttelyyn liittyvät Rauman taidegraafikoiden kierrokset ja työpajat kuulostavat hauskalta ja osallistavalta idealta. Jokainen kerta sisältää tutustumisen näyttelyssä eri grafiikan menetelmiin sekä työpajan, jossa tutustutaan ja kokeillaan kulloinkin vuorossa olevaa menetelmää.
Museoretki Raumalle on mukava kokemus. Kaunis rakennus, pieni mutta hauskan valikoiman käsittävä museokauppa ja Vanhan Rauman tunnelma palkitsevat vierailijan.