Teksti: Nuppu Koivisto 13.10.2014
Vanhaan eurooppalaiseen taiteeseen erikoistunut Sinebrychoffin taidemuseo tarjoilee harvinaisia herkkupaloja jälleen tänä syksynä. Ruotsalaisen Pehr Hilleströmin (1732–1816) maalauksia esittelevä näyttely on monipuolinen katsaus sekä taiteilijan tuotantoon erityisesti että kustavilaiseen elämäntyyliin yleisesti.
Ajankuvaa rakentamassa
Hilleströmin laajan elämäntyön esitteleminen kattavasti muutamassa näyttelysalissa ei ole helppo tehtävä. Gobeliinien parissa aloittanut ja sittemmin Kustaa III:nnen hovimaalarina toiminut taiteilija ehti pitkän uransa aikana kuvata kaikenlaisia teemoja tehdaselämästä museointeriööreihin ja asetelmista oopperakohtauksiin. Sinebrychoffin museo onnistuu tässä erinomaisesti johdattamalla kävijää systemaattisesti eri teemojen – esimerkiksi seurapiirielämän tai kansankuvausten – mukaan jaoteltujen osioiden kautta.
Lukutuokio Drottningholmin linnassa, 1779
Hajanaisuuden riskin näyttely välttää sitä kuljettavan selkeän punaisen langan kautta: Hilleström esiintyy näyttelyteksteissä ennen kaikkea oman aikakautensa mentaliteettien ja tapakulttuurin tulkkina, eräänlaisena kustavilaisuuden keskittymänä. Tämän kulttuurisen ja semioottisen kontekstin ymmärrystä näyttely pyrkii herättelemään nostamalla esiin Hilleströmin sosiaalisia verkostoja, erityisesti tämän yhteyttä säveltäjä Carl Michael Bellmaniin. Historiallista symboliikkaa ja Hilleströmin ajan maalaustaiteen konventioita tuodaan ansiokkaasti esille esimerkiksi Lukutuokio Drottningholmin linnassa (1779) -teoksen esittelyssä, jossa katsojan huomio kiinnitetään Katariina Suureen viittaaviin kuvallisiin vihjeisiin.
Ilmeikkyys ja intimiteetti
Hilleströmin maalaukset esiintyvät edukseen nimenomaan Sinebrychoffin museon kaltaisissa pienehköissä ja sopusuhtaisissa puitteissa. Taiteilijan tuotannon kantavin voima on nimittäin katsojaan kohdistettu intimiteetin tuntu. Oli kysymys sitten aamutoilettessaan lukevasta porvarisrouvasta (Rouva istuu lukemassa ja kamarineito tuo teen, 1775) tai suuren mittakaavan kansanjuhlasta (Heinäntekojuhla Svartsjössä, n. 1780), Hilleströmin kuvat ovat aina ikään kuin juuri tapahtumassa, keskellä liikettä ja muutosta, jota katsoja pääsee vaivihkaa tirkistämään.
Tätä illuusiota voimistaa taiteilijan kuvaamien hahmojen ilmeikkyys. Eleiden ja ilmeiden luonnehdinnassa Hilleström on mestarillinen, mikä nousee esille erityisesti Kulkukauppias-teoksessa (1773), jossa ahneen kaupparatsun ja nyöriostoksiin uppoutuneen nuoren naisen välinen tunnelma on suorastaan käsinkosketeltavan tiivis. Samaa eloisuutta henkii kauttaaltaan jo taiteilijan varhainen Omakuva (1771), joka Hilleströmin ensimmäisenä tunnettuna maalauksena avaa itseoikeutetusti koko näyttelyn.
Rouva istuu lukemassa ja kamarineito tuo teen, 1775
Monesti taiteilijan käyttää yksityistä tunnelmaa luodessaan hyväkseen myös hahmojensa selkäpuolia. Hilleströmin maalauksissa on silmiinpistävän paljon henkilöitä, jotka ovat joko kääntyneet tai kääntymässä katsojasta poispäin. Erinomainen esimerkki tästä on maalaus Nainen hakee valon äärellä kirppuja vaatteistaan (n. 1800), jonka nimihenkilö on kuvattu sivulta katsoen ja hämärässä, lähes huonetta jakavan sermin takana.
Hilleströmin kuvat edustavat juuri intiimiydessään oman aikansa erityispiirteitä. 1600- ja 1700-lukujen estetiikalle ominainen affektien – tunteiden tai tuntemusten – korostaminen tiettyjen esityskonventioiden kautta näkyy oivallisesti esimerkiksi Hilleströmin kuvaamissa oopperakohtauksissa. Esimerkiksi Pluto ja Proserpina-oopperakohtausta kuvaavassa maalauksessa (1799) huomio kiinnittyy nimihenkilöiden sijasta automaattisesti yhteen ainoaan vauhkoontuneen hevosen silmään, joka välittää hurjistuneisuudessaan koko helvetinlieskoihin ajavan valjakon mielenmaiseman.
Yllättävä moderni
Myös modernin murroksessa syntynyt uudenlainen, kahviloiden kaltaisten urbaanien instituutioiden muovaama julkinen tila asettuu kiintoisasti sekä osaksi taiteilijan kuvaamia kuninkaallisia spektaakkeleita että vastakohdaksi hänen kuvaamilleen yksityisille ja arkipäiväisille tapahtumille. Hilleströmin monumentaalisimmissa maalauksissa nämä kaksi ulottuvuutta kohtaavat silmiinpistävällä tavalla. Niinkin erilaisia tilanteita kuvaavissa teoksissa kuin Kortinpeluuta valtiosihteeri Elis Schröderheimin luona (1782) ja Vieraita Söderforsin ankkuripajalla (1782) taiteilija sommittelee tilanteen, jossa korkea-arvoisten vieraiden saapuminen tuntuu keskeyttävän vilkkaan ajanvietteen tai arkisen aherruksen. Molemmissa tapauksissa maalauksen oikeasta reunasta nouseva juhlallinen saattue rikkoo seremoniallisuudessaan kuvassa muutoin vallitsevaa kotoisan touhukkuuden ilmapiiriä.
Tulipalo Tukholman Roslagtorgetilla, n. 1800
Erityisesti valon ja valaistuksen suhteen Hilleström on hämmästyttävän moderni sanan toisessa merkityksessä. Taiteilijan tuotannosta löytyy runsain mitoin tehdasahjojen loimotusta, tulipaloja tai Tukholman juhlavalaistuksia, joita kuvatessaan Hilleström ei arkaile korostaa kipinöiden ja kynttilöiden loistetta ronskilla otteella. Teos Sisäkuva Falun hytistä, jossa sulatetaan kuparia (1781) taas muistuttaa pelkistetyltä siveltimenjäljeltään suorastaan symbolistista taidesuuntausta. Rautaruukkien kohdalla Hilleström oli myös aihevalinnaltaan uranuurtaja: tehdastyöläisten uurastuksen kuvaamisen voi nähdä ennakoivan 1800-luvun lopun realismia.
Vaikka näyttely sinänsä keskittyy lähinnä Hilleströmin maalauksiin, mukaan mahtuu myös yleisväläyksiä 1700-luvun taide-elämästä. Museon alakertaa jakavaan kapeammassa käytävätilassa on nähtävillä aikakauden ruotsalaista, ranskalaista ja brittiläistä grafiikkaa William Hogarthin ja itse Kustaa-kuninkaan kaltaisten nimien siivittämänä. Toiseen soppeen on puolestaan koottu kustavilaisista huonekaluista kotoisa interiööri. Laajan ajankuvan tiivistäminen rajalliseen näyttelytilaan on aina ongelmallista, mutta tässä yhteydessä kuriositeettimainen ratkaisu toimii varsin hyvin. Toki Hilleströmin kaltaisen taiteilijan aatehistoriallista kontekstia olisi mahdollista ruotia loputtoman syvälle, ja kenties yksityisen ja julkisen tilan välisen problematiikan nostaminen vielä näkyvämmin osaksi näyttelytekstejä olisi tuonut kiinnostavan lisäsävyn kävijän kokemukseen. Tärkeintä kuitenkin on, että tälläkin hetkellä mieleen jää päällimmäiseksi kiehtova ja kirkas kuva Hilleströmin taiteesta kustavilaisen maailman välittäjänä.
Pehr Hilleström – välähdyksiä 1700-luvun elämästä
4.9.2014–11.1.2015
Sinebrychoffin taidemuseo
Bulevardi 40, 00120 Helsinki
Ti ja pe 10–18, ke-to 10–20, la-su 10–17
Kuvat:
Rouva istuu lukemassa ja kamarineito tuo teen, 1775: Nordiska museet, Stockholm
Lukutuokio Drottningholmin linnassa, 1779: Nationalmuseum, Tukholma/Stockholm
Tulipalo Tukholman Roslagtorgetilla, n. 1800: Göran Sehlstedt, Stadsmuseet