Siirry sisältöön
Mustekala - kulttuurilehti

Mustekala.info | Art, politics, research and critique

Mustekala on riippumaton, ei-kaupallinen, poikkitieteellinen ja -taiteellinen verkkolehti. Mustekala pyrkii täyttämään pintaa syvemmälle menevän keskustelun puutteen eri taiteen aloilla sekä vastustamaan useissa valtamedioissa tapahtuvaa kritiikin alasajoa.

  • Etusivu
  • Teemanumerot
  • Kritiikit
  • Blogit
  • Sivusilmä
  • English edition
  • Info
  • Mainostajalle
  • Tue Mustekalaa
Julkaistu 20.3.2019

Veet syvät päilyvät – Merkintöjä Gaston Bachelardin materiaalisesta mielikuvituksesta, vedestä ja elokuvasta

  Oi värisevä liha / niin viehättävästi liikut / materia.                                     Raimo Hartzell Kaikki mitä sydän kaipaa, palaa veden hahmoon.                                     Paul Claudel

Viimeisimmät artikkelit

  • Leonora Carrington ilmaisee töissään kaipuuta vapaudesta 29.11.2022
  • Olohuoneen keskipiste? Kotimusisoinnista ja pianonsoiton sukupuolittuneesta kulttuurihistoriasta 24.11.2022
  • Bröyerismin paluu 14.11.2022
  • Esteettinen koodi 11.11.2022
  • ”Veitsi veitsi”, sanon hahmottaakseni mistä veisto alkaa 14.10.2022

Sosiaalinen media

Mustekalan kirjoittajakunta koolla pikkujoulutunne Mustekalan kirjoittajakunta koolla pikkujoulutunnelmissa. Aiheena kulunut vuosi ja ensi vuoden suunnitelmat. Tuleva vuosi on myös Mustekalan juhlavuosi, sillä lehtemme täyttää 20 vuotta!🥂🤶 #kulttuurilehtimustekala
Anni Reposen kritiikissä uppoudutaan brittiläism Anni Reposen kritiikissä uppoudutaan brittiläismeksikolaisen taiteilijan Leonora Carringtonin (1917–2011) retrospektiivisen näyttelyn maagisiin tiloihin. Näyttely on esillä Kööpenhaminan ARKENissa 15. tammikuuta asti. ”Noudatan Carringtonin ohjetta ja tunnustelen tunteita. Hänen töitään katsoessa monenlaiset tunteet nousevatkin pintaan – ne hätkähdyttävät, itkettävät ja naurattavat. Itseäni monien teosten mulkosilmäiset hahmot pitkine käsivarsineen ja naamoineen huvittivat ja ilahduttivat. Ne ovat epäsovinnaisesti omia itsejään ja huokuvat lapsellista riemua. Vapaita meidän maailmamme säännöistä ja kertoivat jostain epäsovinnaisesta, eli siis vapaudesta.” Kuva: Leonora Carrington, The Artist Traveling Incognito, 1949. Rowland Weinstein, Weinstein Gallery, San Francisco © Estate of Leonora Carrington / VISDA. Photo: Nicholas Pishvanov #kulttuurilehtimustekala #leonoracarrington @arkenmuseum
Lämmin kiitos vielä kerran kaikille Eläin taite Lämmin kiitos vielä kerran kaikille Eläin taiteessa ja eläin taiteilijana -teemanumeron tekijöille! Numeron julkkareita vietettiin reilu viikko sitten Arkkitehtuurimuseon kirjastolla. Kiitos @mfa_arkkitehtuurimuseo tilasta sekä osallistujille innostavista keskusteluista ja kohtaamisista sekä erityiskiitos Outimaija Hakalalle ja Matilda Aaltoselle, että saimme kokea tilaisuudessa videoteoksenne ”Lajienvälisiä kohtaamisia”. Skool!🥂 #kulttuurilehtimustekala
Tutkija Nuppu Koivisto kirjoittaa Mustekalan blogi Tutkija Nuppu Koivisto kirjoittaa Mustekalan blogissa pianon historiallisesta suhteesta yhteiskuntaluokkiin ja sukupuoleen sekä omasta pianosuhteestaan. Teksti liikkuu 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun maisemissa nostaen esille myös muutaman naispuolisen säveltäjän. Tässä suhteessa teksti sopii hyvin jatkeeksi edelliselle blogille, jossa Anne Rysti käsitteli unohtunutta tanssitaiteilija Martta Bröyeriä! ”Suomen Kuvalehti teki hiljattain (20.10.) jutun kaatopaikoille päätyvistä pianoista – soittimista, jotka ovat ehkä kulkeneet perheissä vuosia ellei vuosikymmeniä, mutta menettäneet käyttöarvoaan soittajien puutteessa. Jutussa avattiin hyvin pianonsoiton, pianoteollisuuden ja pianopedagogiikan vaiheita sotienjälkeisessä Suomessa. Pianon kulttuurisella merkityksellä olohuoneen keskipisteenä – tai ”leirinuotiona”, kuten jutussa kuvailtiin – on kuitenkin pitempi historia, joka liittyy erityisesti yhteiskuntaluokkaan ja sukupuoleen. Artikkeli herättikin pohtimaan sekä tätä historiallista kontekstia että omaa henkilökohtaista pianosuhdetta.” Kuva: Svenskt visarkiv #kulttuurilehtimustekala
Lämpimästi tervetuloa Mustekalan Eläin taiteess Lämpimästi tervetuloa Mustekalan Eläin taiteessa ja eläin taiteilijana -teemanumeron julkaisutilaisuuteen Arkkitehtuurimuseon kirjastolla la 19.11 klo 16-18 (Kasarmikatu 24). Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Kulttuurilehti Mustekala julkaisi 16.10 teemanumeron, jonka aiheena on "Eläin taiteessa ja eläin taiteilijana". Moninäkökulmaisessa teemanumerossa tarkastellaan muunlajisten eläinten roolia ja merkitystä taiteessa sekä eläinten oman taiteellisen toiminnan herättämiä kysymyksiä. Numeron toimituksesta vastaavat Mustekalan toinen päätoimittaja ja estetiikan tohtorikoulutettava Alonzo Heino sekä vieraileva päätoimittaja Outimaija Hakala, joka tekee taiteellista väitöstutkimusta muunlajisten eläinten kertomisesta ja huomioon ottamisesta kuvataiteessa. Teemanumeron muut kirjoittajat ovat eri alojen tutkijoita ja taiteilijoita. Eläinaihetta käsitellään muun muassa kirjallisuuden, kuvataiteen, musiikin ja arkkitehtuurin näkökulmista. Numeron kuvituksesta vastaa taiteilija Tuija Teiska. Teemanumeron julkaisua on tukenut Niilo Helanderin säätiö. Julkaisutilaisuudessa Heino ja Hakala esittelevät numeron taustoja ja lähtökohtia sekä haastattelevat paikalla olevia numeron kirjoittajia. Myös yleisöllä on mahdollisuus osallistua vapaamuotoiseen keskusteluun. Tilaisuudessa katsotaan myös taiteilija Matilda Aaltosen ja Hakalan videoteos "Lajienvälisiä kohtaamisia" (11 min). Lämpimästi tervetuloa! Kuva: Tuija Teiska – ”Love Is Creature” (mustepiirros, 2022) #kulttuurilehtimustekala #niilohelanderinsäätiö @mfa_arkkitehtuurimuseo
Anne Rysti kirjoittaa Mustekalan blogissa unohdetu Anne Rysti kirjoittaa Mustekalan blogissa unohdetun tanssitaiteilija Martta Bröyerin elämästä sekä hänen kehittämästä tanssimuodosta, bröyerismistä. "Martan aiempi kiinnostus lausuntaan ja sanataiteeseen yhdistyi hänen liikekieleensä ja syntyi bröyerismi – tanssia runonlausunnan säestyksellä. Ensimmäisen kerran tätä Martan ns. omaa taidemuotoa nähtiin Kino Palatsin lavalla 3.4.1927. Martta ammensi juuri bröyerismissä paljon etnografisista aineksista ja käytti teoksissaan runoja mm. Kalevalasta ja Kantelettaresta. Bröyerismi sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton eivätkä kritiikit ja arviot erityisesti parantuneet Martan tanssiuran aikana. Siitä huolimatta Martta itsepintaisesti harjoitti bröyerismiä ja opetti sitä myös omassa tanssikoulussaan aina 60-luvun alkuun asti." Kiinnostuneille tiedoksi, että bröyerismiä –tai ainakin nykypäivän tulkintaa siitä – on mahdollista ihailla Teatterimuseossa ke 16.11. klo 18 Tiia Hämäläisen ja Marika Hyvärisen esittämänä! Arkistokuva: Helsingin kaupunginmuseo Esityskuva: Marika Hyvärinen (vas.) ja Tiia Hämäläinen (oik.) esittämässä teosta ”Runo – Näky – Huumaus” Ruiskumestarin talolla kesällä 2022. Kuvaaja: Jaakko Simola #kulttuurilehtimustekala @teatterimuseo @helsinginkaupunginmuseo
Tanja Parkkonen pohtii blogitekstissään ohjelmoi Tanja Parkkonen pohtii blogitekstissään ohjelmoinnin ja estetiikan yhteyksiä. Parkkonen tarkastelee erityisesti ns. "vihreän koodin" merkitystä. "Termin 'vihreä' liittäminen ohjelmointiin on pitkällä tähtäimellä merkittävä askel. Ehkä yhdistelmän keksijät eivät itse sitä ihan edes ole ymmärtäneet. Termistöä voisi kehittää vieläkin pidemmälle. Esteettinen koodi olisi enemmän kuin vain silmää hivelevä vihreys. Arjen estetiikan näkökulmat tuovat mukanaan oletuksia ja vaatimuksia toimivuudesta sekä sopivuudesta luontoarvojen arvostuksen lisäksi. Tällainen oikea ja syvällisesti esteettinen koodi huomioisi käyttäjänsä, ympäristönsä ja toimintaan liittyvät eettiset ja moraaliset näkökulmat." Kuva: Tanja Parkkonen: "Heinäkuu" (2019, etsaus, akvatinta, mezzotinto) #kulttuurilehtimustekala
Olemme kuluneiden viikkojen aikana nostaneet vuoro Olemme kuluneiden viikkojen aikana nostaneet vuorollaan esille kaikki Mustekalan "Eläin taiteessa ja eläin taiteilijana" -teemanumeron tekstit ja sisällöt. Vielä viimeisenä on kuitenkin syytä ottaa erikseen esille numeron hieno ilme. Tästä on kiittäminen taiteilija Tuija Teiskaa (s. 1985), jonka piirrokset somistavat valtaosaa numeron teksteistä. Teiska on valmistunut Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi. Hänen taiteellinen työnsä on painottunut piirustuksiin ja veistoon. Teiskan tekniikoiltaan monipuolista työskentelyä yhdistävät ääriviivat, äärimmäisyys, keholllisuus, muisti ja seksuaalisuus, jotka toistuvat teoksissa. Luonto on ollut tärkeä osa taiteilijan kasvuympäristöä ja sillä tavalla eläimistä tuli osa hänen identiteettiään jo varhain. Tällä hetkellä Teiskan elämään kuuluu kissa nimeltä Milla-Magia Diana Pantteri, jonka läsnäolo vaikuttaa myös taiteilijan työhön omalla kissamaisella tavallaan. "Milla ymmärtää taidetta paremmin kuin monet tietämäni ihmiset. Hän ilmaisee kiinnostusta työhöni ja on hyvin utelias siitä mitä teen. Milla osaa myös itse tehdä taidetta. Millaa kiinnostaa äänet ja maalaus. Millalla on oma ukulele, jota hän soittaa venyttämällä hampailla sekä tassulla. Hän reagoi ääniin voimakkaasti ja ilmaisee mielipiteensä myös ihmisten musiikista. Milla rauhoittuu jazz- ja rap-musiikista. Maalaukset pitää toisinaan tehdä kahdesti, kun niihin ilmestyy pieni tassun jälki, mutta ajattelen sen hyvänä harjoituksena. Kotona käytän vain myrkyttömiä vesivärejä ja mustetta Millan takia." Tuija Teiskan teoksia voi nähdä pian Kajaanin taidemuseossa Musta tuntuu (rakkaus) -näyttelyssä, joka on auki 1.12.2022– 5.2.2023. Kuva: Tuija Teiska "Jazz" (mustepiirros, 2022) #kulttuurilehtimustekala @tuija_teiska @kajaanintaidemuseo
Alonzo Heino käy eläin-teemanumeron viimeisessä Alonzo Heino käy eläin-teemanumeron viimeisessä tekstissä läpi 1700-luvulla käytyä keskustelua ihmis–eläin-erottelusta ja eläinten taidokkuudesta. Ajanjakso on kiinnostava, sillä sekä eläimen että taiteen käsitteet olivat tuolloin vasta matkalla moderniin muotoonsa. Esittelemäänsä historiallista taustaa vasten Heino pohtii eläinten taiteilijuutta koskevan kysymyksen merkitystä ja mielekkyyttä. "Mieleeni on hiipinyt eräs epäilys: kun me moderniin länsimaiseen taidekäsitykseen kasvaneet ihmiset katsomme muunlajisten eläinten tekemiä maalauksia ja kysymme ’voiko eläin olla taiteilija?’, niin kysymmekö me itse asiassa salaa: ’voisiko eläin olla ihminen?'” Kuva: Tuija Teiska "Kananmuna" (mustepiirros, 2022) #kulttuurilehtimustekala
Lisää Seuraa

Arkistot

Developed by Roplin