Teksti: Saara Hacklin
Heinäkuun lopulla Aamulehti uutisoi nykytaidebuumista. Sara Hildénin museossa eletään erinomaista kesää. “Andy Warholin menestysnäyttely keräsi keväällä 2014 kolmen kuukauden aikana 42 000 kävijää. Mueck rikkoi ennätyksen reilusti alle kahdessa kuukaudessa.” (1) Miksi Ron Mueckin (s. 1958) ihmisveistokset viehättävät? Hildénillä kiertäessä on selvää, että ihmisen kuva edelleen kiinnostaa katsojaa. Mitä taitavampi tuo kuva on, sitä enemmän se kiehtoo.
Mueck tuo mieleen Duane Hansonin arkisten ihmisveistosten päivitettynä versiona. Molemmat asettuvat jatkumoon, jossa tavoitellaan läsnäolon tuntua. Aina antiikista nykypäivään kirjallisuus tuntee lukuisia kuvataiteilijoihin liittyviä myyttejä, joissa taiteilijan tekemä teos ja todellisuus sekoittuvat, esimerkiksi Ovidiuksen kertomus Pygmalionista, jonka veistämä patsas herää henkiin. Vaikka teoksen ihanteeksi ei enää aseteta näköisyyttä samalla tavalla kuin ennen, taiteen kyky jäljittää todellisuutta herättää edelleen ihailua.
Nukentekijänä alkujaan työskennelleen Mueckin teoksissa tekninen taituruus on viety huippunsa. Ne myös leikkivät mittakaavalla. Mueckin hahmot synnyttävät melankolisia katsauksia ihmisyyteen ja kytkeytyvät taidehistoriaan: erilaiset äiti ja vauva -variaatiot muistuttavat Madonna-teemasta, haavoja tutkiva nuori musta mies tuo mieleen Kristuksen kuvan. Teoksia leimaa erityisen vahva ruumiillisuus. Niissä ei näy ihannekehoja, vaan ruumiin paino ja ihon poimut saavat monumentaalliset mittasuhteet. Paradoksaalisesti näyttelyssä kiertäessä elämä tuntuu yhtä aikaa raskaalta, hauraalta ja täydeltä. Mueckin teokset saavat ajatukset vaeltamaan myös erilaisiin kuriositeettikabinetteihin ja lääketieteellisiin malleihin.
Mueckista kertovat lehtijutut ja kritiikit osoittavat, että teoksista on vaikea puhua huomioimatta niiden teknistä taituruutta. Toteutus todella kiinnostaa. Taiteilijan ollessa estynyt tulemaan näyttelyn avajaisiin hän lähetti paikalle teknikkonsa. Museokin on ennakoinut veistosten toteutuksen kiinnostavan katsojaa. Se on omistanut näyttelyn kaksi huonetta teosten valmistusprosessille. Valokuvista ja videoista voi nähdä, kuinka suuri työryhmä tarvitaan yksittäisen veistoksen tekoon.
Työskentelin aikoinaan taidemuseossa oppaana. Nykytaiteen teosten kohtaaminen eri ryhmien kanssa oli hyvä johdatus taiteen herättämiin kysymyksiin. Yksi monia katsojia vaivaavista huolista liittyi huijatuksi tulemiseen. Mitä jos taiteilija vain puijaa minua? Tämä katsojaa vaivaava kysymys kytkeytyy nykytaiteen tapaan purkaa erilaisia siihen liittyviä ennakkokäsityksiä. Tekninen taituruus ja taiteilijan rooli on ollut myös taiteessa kritiikin kohteena. Ready made -teokset, minimalismi, käsitetaide ja Fluxus-liike muiden muassa ovat osaltaan osoittaneet, ettei teosobjektin välttämättä tarvitse heijastaa tekijänsä suvereenia tekniikan hallintaa. Sen saattaa tehdä taiteeksi vain pelkkä esille nostamisen ele.
Entä mikä auttoi katsojien epäluuloon huijatuksi tulemisesta? Näyttelykierroksella teosten joukossa rauhoittavina esimerkkeinä erottuivat ne, joista katsoja saattoi nähdä, kuinka paljon työtä teos oli vaatinut. Tällöin hänen oli helpompi arvostaa teosta ja uskoa, että taiteilijan on täytynyt olla tosissaan (vaikkei kenties aina järjissään). Toisaalta aina tuota teknistä taituruutta tai vaivannäköä ei maallikko kyennyt erottamaan tuntematta tekniikkaa tarkemmin. Joskus taiteilija leikkii taidollaan: muun muassa Antti Oikarisen niukat, taiteen tekemiseen liittyvät veistokset johtavat katsojaa harhaan. Teosten puristimet ja sähköjohdot eivät ole sitä miltä näyttävät, vaan taidokkaasti rakennettuja illuusioita.
Sara Hildénin museossa on selvää, että Mueck hallitsee välineensä. Taidokkaiden, elävää muistuttavien teosten tekijä näyttäytyy keksijähahmona. Taidehistoria tuntee toki lukuisia esimerkkejä taiteilijan ja tiedemiehen sekoittumisesta. Yksi hahmon esikuvista on epäilemättä Leonardo da Vinci. Enää taiteilijaa ei ajatella samanlaisena yleisnerona. Mutta houkutus taitaa edelleen olla suuri.
Lähteet
(1) http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/jo-50-000-kavijaa-mueckin-jattiveistokset-vetavat-mielettomasti-kavijoita-tampereelle/; http://www.tampere.fi/sarahilden/nayttely.html