Leena Kuumola 21.12.2011
Markkinahenki näyttää asettuneen jäädäkseen myös taidemaailmaan. Aluksi se ironian muodossa hiipi sinne kuin huomaamatta, mutta tätä nykyä se kuuluu erottamattomasti mitä yllättävimpiin yhteyksiin. Sitä on aimo annos myös parhaillaan vireillä olevassa taidekoulutuksen uudistuksessa.
On täysin selvää, että taidekoulutuksen määrä on räjähtänyt hallitsemattomaksi ja sitä on syytä supistaa. Ongelman alkujuuret löytyvät niistä päätöksistä, joiden nojalla siirryttiin ammattikorkeakoulujärjestelmään. Sitä ennen jako oli selvä: oli valmistavia taidekouluja joista mahdollisuuksien ja kykyjen mukaan hakeuduttiin korkeammalle tasolle, viimeisenä Kuvataideakatemiaan. Oli myös mahdollista pysyttäytyä taiteen harrastajana ja saada opinnoistaan iloa muutenkin kuin yrittämällä väkisin tavoitella taiteesta ammattia, tai keskittyä niihin lukemattomiin aloihin joilla taiteentuntemus on suureksi avuksi.
Ammattikorkeakoulujen merkitys nähtiin demokraattisena, kenellä tahansa oli mahdollisuus opiskella taidetta. Mahdollisuus onkin aina hyvästä, vääristymä sai alkunsa ammattikorkeakoulujen luonteesta ammattiin valmistavina laitoksina. On tosiasia, että taideopinnot luovat hyvän pohjan maailman näkemiselle avoimin silmin, mutta taiteilijaksi ei noin vain ryhdytä. Taiteilijuus on monisyinen yhdistelmä joka edellyttää kiinnostuksen ja kyvykkyyden lisäksi intohimoa, jonka avulla yhdistää herkkyys sinnikkyyteen. Sen lisäksi että omaa kyvyn nähdä ja ymmärtää näkemänsä on syytä olla kärsivällinen ja pystyä elämään epävarmuudessa.
Tasapäistävä määrällinen runsaus enteili jo sitä ongelmaa joka vaivaa useimpia suuria oppilaitoksia: byrokratia kasvaa ja esiin nousevat täysin toisarvoiset seikat, joilla ei ole tekemistä taiteellisen sisällön kanssa. Mukaan tulee strategioita, ura-ajattelua ja valtakuvioita, opetukseen liitetään muusta yhteiskunnasta tarttuneita yrittäjyyteen ja mainostamiseen liittyviä sisältöjä. Opiskelijoita otetaan sisään suuria joukkoja sillä rahoitus on suoraan yhteydessä oppilaiden lukumäärään. Tämä taas johtaa suoranaiseen liukuhihnailmiöön.
Ulkoiseen muotoon perustuva suunnittelu on täysin tämän ajan hengen mukaista. Sitä on kaiken aikaa nähtävissä, myös siinä miten taidetta yritetään kovalla vimmalla tuotteistaa ja yhdenmukaistaa paremmin hallittavissa olevan muotoilun suuntaan. Halutaan harmitonta ja eleganttia ilmaisua, helposti markkinoitavaa ”vientitaidetta” Suomi-brändiksi ulkomaille.
Yhdenmukaisuus on kuitenkin taiteen opetuksen kannalta tuhoisa ratkaisu. Ammattikorkeakoulut suoltavat ulos ennennäkemättömiä määriä toiveikkaita taiteilijanalkuja, kriteerinä tuntuu olevan laadun sijasta määrä. Näin taidekenttä pullistelee keskinkertaisia tekijöitä joiden työt välillä muistuttavat erehdyttävästi toisiaan. Poikkeuksia löytyy mutta olisi vihdoin aika käsittää että taiteen luominen on jotakin aivan muuta kuin aineellisten kappaleiden tehtailua.
Siksi on hätkähdyttävää kuulla, että opetusministeriö esittää taidekoulutuksen supistamista juuri sieltä missä on keskitytty sisältöön muodon sijasta. Lopetuslistalla ovat Kankaanpään taidekoulu ja Lahden taideinstituutti. Molemmat ansiokkaita taidekouluja, joilla on kauan ollut suuri merkitys Suomen taidekentässä. Niiden pieni koko on nyt paradoksaalisesti koitumassa niiden tuhoksi. Halutaan, täysin vallalla olevien kokoon ja muotoon perustuvien kriteerien mukaan, antaa tilaa ainoastaan jättiläismäisille yksiköille jotka tuottavat tasapäistettyä massaa.
Merkityksellinen taideopetus syntyy pienimuotoisista ja omaperäisistä lähtökohdista. Se edellyttää riippumattomuutta ja mahdollisuutta yhdessä ja erikseen saada rauhassa perehtyä ja keskittyä taiteen olemukseen. Tätä on laitostuneissa jättiyksiköissä mahdotonta saavuttaa. Uudistuksen suunnittelijat tulisi lähettää opintomatkalle esimerkiksi Kokkolaan, jossa perinteikäs Pohjoismainen taidekoulu toimii erinomaisena valmistavana taidekouluna. Koulun toimintatavan, johon kuuluvat vierailevat opettajat ja luova ympäristö kaukana yhdenmukaistavista markkinastrategioista, soisi toimivan esimerkkinä suunnalle, johon taideopetusta pitäisi ohjata.