Johan Vestin 28.4.2012
Helvi Mustonen: Toiset lentää, Galleria BE19 (Uudenmaankatu 19–21, Helsinki) 18.4.–6.5.2012
Helvi Mustonen on syntynyt 1947 Kemissä ja asuu nykyään Hyvinkäällä. Hänellä on takanaan pitkä taiteilijaura, ja ansioluettelon ensimmäinen yksityisnäyttely ajoittuu vuodelle 1974. Ansioluettelosta ei löydy tietoa koulutuksesta, mutta taiteilijan kotisivut on otsikoitu ”Helvi Mustonen – Taiteilija Jumalan armosta”. Tänä päivänä ei ole kovinkaan tavallista, että ammattilainen kuvaa taiteilijuuttaan ylhäältä tulleena lahjana. Tämä osoittaa ihailtavaa luottamusta ja sitoutumista taiteeseen itseensä titteleiden sijaan. Oma tulkintani on, että Helvi Mustonen asettuu taidemaailmassa mielenkiintoiseen ITE- ja ammattitaiteilijoiden välimaastoon, jossa hän toimii julkisesti mutta omilla ehdoillaan.
Helvi Mustonen: Toiset lentää
Helvi Mustonen käyttää maalauksiaan signeeratessaan nimeä Hevi Mustonen, mikä kertoo paljon taiteilijan asenteesta: liikkuuhan Mustonen ihmismielen syvillä vesillä, ja sekä maalausten väriskaala että sisältö ovat sävyltään tummia. Silti kaiken tummuuden läpi paistavat myös huumori ja ilo. Helvi Mustonen kehystää maalauksensa tunnollisesti ja perinteikkäästi, mutta ne eivät silti sulkeudu raameihin. Teoksia on vaikea määritellä. Niissä on sekä naivismia, ekspressionismia, surrealismia että symbolismia. Kokonainen kirjo länsimaalaista taideperintöä taiteilijan omalla persoonallisella tavalla käsiteltynä.
Helvi Mustonen: Jänis ja sypressi
Mustosen tärkein aihe on ihminen, ja monesti mukana on myös jokin eläin, hevonen, jänis tai kissapeto. Nämä toimivat metaforina ihmisen tuntemuksille ja ajatuksille, jotka toisinaan voivat olla kuin petoja ja joita vastaan joutuu kamppailemaan. Tässä näyttelyssä on lisäksi muutama maisemakuva, jotka lähentelevät abstraktiota ja ovat siten mielenkiintoinen poikkeama kokonaisuudessa. Ne ovat ennemminkin mielenmaisemia kuin näkymiä reaalimaailmasta.
Mustosen maalausten lähtökohtia ovat mitä ilmeisimmin omakohtaiset kokemukset, ja hänen lähdemateriaaliaan on oma sisäinen maailma. Mustonen ei vaikuta tekevän tietoisesti teossarjoja, vaan hänen työtään johdattaa jumalallinen innoitus. Silti näyttelykokonaisuus tuntuu eheältä ja yhtenäiseltä. Maalauksissa on sekä voimaa että ihmisen haurautta. Ironia tai huumori, jotka myös ovat läsnä, ovat hienovaraisia. Mustonen ei piiloudu ironian taakse, vaan tekee teoksistaan helpommin lähestyttäviä sen avulla. Huumori riisuu katsojan torjuntamekanismeja, mikä saa hänet vastaanottavammaksi maalausten muille kerrostumille. Taiteilijan sisäänpäin kääntynyt katse ei tunnu itsekeskeiseltä eikä muita poissulkevalta, vaan avautumiselta, jonka edessä katsoja tunnistaa itsensä. Toisia ei välttämättä tavoita julistamalla yleispäteviä ”totuuksia” vaan raottamalla hieman omaa yksityisyyttään.
Kirjoittaja on helsinkiläinen kuvataiteilija ja freelancekirjoittaja.