Youssef Nabil: Self portrait, Marseille
Minna Nurmi 20.3.2013
Ici, Ailleurs 12.1-31.3.2013
Tour-Panorama, Marseille
Vuoden 2013 kulttuuripääkaupunki Marseillella on monet kasvot. Eräänä sen monimuotoisuuden esityksenä voidaan nähdä Juliette Laffonin kuratoima kulttuurikaupunkiprojektin suurnäyttely, Ici, Ailleurs; täällä ja toisaalla. Entisen tupakkatehtaan tiloissa toimiva, raa´an viimeistelemättömäksi jätetty näyttelytila sijaitsee kaupungin vilkkaan ytimen ulkopuolella. Pihapiiriä hallitsevat värikkäät graffittimaalatut seinät, joihin kiteytyy kaupungin ominaislaatu: elämä ja taide ovat kaduilla, eivät suljettuina vain eliitille tarkoitettuihin galleria- ja museotiloihin. Saman ulkotilan jakavat skeittaava nuoriso ja korkeasti koulutettu, joskin kulttuurisesti monimuotoinen näyttelykävijäkunta. Välimerestä värinsä saavaa taivasta vasten nousevan rakennuksen seinään on spreijattu vaativin kirjaimin: ”lopettakaa imperialismi”.
Nelikerroksiseen näyttelytilaan on koottu 39 Välimeren alueelta lähtöisin olevan nykytaiteilijan teoksia. Toisiinsa kiinnittyvät temaattiset kokonaisuudet on rakennettu kerroksittain. Useilla näistä kansainvälisestikin tunnetuista taiteilijoista on siirtolais- tai pakolaistausta. Kulttuurien kohtaaminen, kulttuurista toiseen siirtyminen ja siihen kytkeytyvä identiteettityö nousevatkin näyttelyn tärkeimmiksi teemoiksi. Täällä ja toisaalla kertoo paikaltaan nyrjähtäneiden taiteilijanomadien kertomuksia.
Ensimmäisen kerroksen teokset käsittelevät ainakin löyhästi matkanteon, pakolaisuuden ja paikaltaan siirtymisen jännevälejä. Egyptiläissyntyisen Youssef Nabilin väritetyt valokuvat ovat omakuvia, joissa valkoiseen kaapuun pukeutunut yksinäinen hahmo katsoo poispäin katsojasta. Taustalla avautuva Marseille ja sen valkea rakennuskanta alkaa hahmon läsnäolon myötä näyttää yhä enemmän tunnistamattomalta arabikaupungilta. Värien aavistuksenomainen epäluonnollisuus on kiinnostavaa, sillä Marseillen taivaan ja meren syvän sininen väri on kuvissa vain hivenen kirkkaampi kuin todellisuudessa. Hienovireinen ristiriitaisuuden ja keinotekoisuuden vaikutelma syntyy taiteilijan yrittäessä sulautua osaksi postikorttimaista maisemaa.
Annette Messager: La mer echéleeAnnette Messagerin La Mer Echélee-installaatiossa matkustajalaiva on kaatunut pyrkiessään valloittamaan hengittävää hiusmerta. Feminiinisyys ja matkanteon problematiikka kietoutuvat toisiinsa tumman hiusmassan noustessa teoksen aktiiviseksi osaksi, joka haukkoo henkeään kuin kuivalle maalle heitetty kala. Merestä tulee hämärä rajatila, jossa Messagerin tuotannosta tutut kysymyksenasettelut yksityisen ja kollektiivisen vuoropuhelusta ja naisen asemasta jatkavat ikuista liikettään.
Toisen kerroksen teoksissa näyttelyn teemaa lähestytään konkreettisemmin. Taiteilija ei ole pelkästään nomadi, vaan yhteiskunnassa operoiva sosiaalinen olento, jonka tehtävänä on asettaa kysymyksiä ja tehdä huomioita mm. identiteettiin ja kansalaisuuteen liittyen. Esimerkiksi Djamee Kokenen Double Bind-teoksessa kapea oikeussalin siivu on nikkaroitu tuoreesta, käsittelemättömästä puusta ja Mohammed Bourouissan Résidus-teoksessa taiteilija on tulostanut 3-D tekniikalla sarjan saksalaisen työnhakijamiehen arkkityyppiä tutkivia veistoksia. Teokset käyvät käsiksi niihin rakenteisiin, joiden kanssa uuteen yhteiskuntaan saapuva joutuu tekemään tuttavuutta.
Erityisesti mieleeni jää Ziad Antarin valokuvasarja Portrait Of Territory, jossa taiteilija dokumentoi entistä kotimaataan Arabi-Emiraatteja. Kuvasarjassa väri- ja mustavalkokuva, urbaani ja ruraali, satamat ja joutomaat käyvät keskustelua keskenään. Sama horisontti jatkuu läpi kuvasarjan halkaisten taivaanrannan välillä nostalgisiksi ja välillä raaoiksi puutteen leimaamiksi sirpaleiksi. Näistä raja-alueista – yksinäisten renkaanjälkien viivoittamista periferioista- tulee paikkoja, joista toiseuksienkin on kenties mahdollista löytää kiinnittymisen mahdollisuus.
Kolmannen kerroksen teokset kytkeytyvät intiimin, julkisen ja niiden välissä operoivan muistin kysymyksiin. Lara Favaretton As if A ruin-veistos on prässätty paperisilppukuutio, joka väistämättä vähitellen ajan ja painovoiman vaikutuksesta hajoaa mustanpuhuvaksi silpuksi. Karnevaalin leikkisä juhlavuus yhdistyy epävarmuuden ja hajoavuuden ajatukseen, kulttuurisen jatkumon hiljaiseen pirstaloitumiseen.
Lara Favaretto: As if a ruinPalestiinalaistaiteilija Taysir Batnijin teos L´Homme ne vit pas seulement de pain leikittelee ylellisyyttä indikoivan Marseillensaippuan ja ihmisoikeusjulistuksen yhteen tuomisen synnyttämällä ristiriidalla. Marseillen nimikkotuotetta materiaalinaan käyttävä teos pohtii liikkumisen oikeuden ohella myös oikeutta pysyä paikallaan, jäädä sinne, minne kokee kuuluvansa.
Neljäs näyttelytila kokoaa synteesin omaisesti yhteen alempien kerrosten teemat. Reitti Panorama-torniin kulkee läpi terassin, josta avautuu näkymä Marseillen ylle. Täällä sijaitsee Sigalit Landaun teos Shelter, jossa tunnelimainen portaikko kipuaa kohti taivasta. Teoksesta tulee konkreettinen kurkistusaukko näyttelyssä nähtyihin matkanteon, nykyhetken ja muistin teemoihin.
Taiteilija käsittelee usein teoksissaan Palestiinan ja Israelin suhdetta. Tuulisella terassilla ja vasten valkoisena hohtavaa kaupunkia teos on mahdollista ymmärtää universaalimpana, kansallisuuksia yhdistävänä piilopaikkana. Miltä silloin lopulta suojaudutaan? Massiivisen kivirakennelman kylmästä ja kovasta pinnasta hohkaa surumielisyys.
Djamel Tatahin synkän surrealistisissa maalauksissa horisontti ja sininen taivas jatkuvat ulos näyttelytilan tornista, kaupungin ylle. Suljetun näyttelytilan ja katutilan erottelu purkautuu ainakin ajatuksen tasolla ja samat lohduttomat, paikkaansa hakevat hahmot jakavat sinisen taivaankannen. Talorivistöjen takaa pilkottaa Välimeri. Vaikutelma lähdön mutta myös saapumisen tunnelmasta, rajatilasta, on voimakas. Ollaan täällä ja samanaikaisesti jo jossain muualla.
Sigalit Landau: ShelterIci, Ailleurs-näyttely on kokonaisuudessaan monimuotoinen ja värikäs fondue-pata, osin kotikaupunkinsa Marseillen näköinen. Jään miettimään saapuessani huomaamaani seinäkirjoitusta, sen takaa avautuvaa ajatuspolkua ja Marseillen kulttuuripääkaupunkihankkeen osakseen saamaa kritiikkiä. Varsinaista rosoista yllätyksellisyyttä Ici, Ailleurs ei tarjoa, vaan se kattaa pöydän ajatuksia herättävillä mutta sisäsiisteillä teoksilla. Kulttuuripääkaupunkihanketta ja kansainvälisesti tunnettuja nykytaiteilijoita juhliva näyttely tulee väistämättä ja monin tavoin sulkeneeksi ulkopuolelleen. Samalla se kuitenkin onnistuu kyseenalaistamaan omia sulkeutuneita lähtökohtiaan ja legitimiteettiään ja kutsumaan mukaan tähän päättymättömään vuoropuheluun. Kulttuurisesti monimuotoiset paikaltaan olon kokemukset avautuvat vasten todellista kaupunkikuvaa ja johdattavat myös katsojan tarkastelemaan näiden todellisuuksien monimutkaisia rajapintoja. Pihalla skeittaavien poikien keskinäiset kannustushuudot kantautuvat kaikuen näyttelytiloja yhdistävään portaikkoon.