2000-luvulla ääneen on törmännyt kuvataiteen puitteissa yhä useammin ja äänisuunnittelun rooli esittävissä taiteissa on korostunut. Ääni myös vaikuttaa meihin jatkuvasti erilaisten medioiden, kulttuuristen merkitysten ja materiaalisuuksien kudelmana. Numero pureutuu ääneen, sen tutkimiseen, taiteellisiin sovelluksiin ja vaikuttamisen tapoihin.
Numeron on toimittanut kriitikko ja vapaa kirjoittaja Petteri Enroth. (Kannen kuva: Kira Leskinen – Keltenem, 2024)
“Ajatukseni ääneen keskittyvästä Mustekala-teemanumerosta nousi alkujaan kahdesta havainnosta: kuvataiteen puitteissa törmää yhä todennäköisemmin äänielementteihin, ja esittävissä taiteissa äänisuunnittelu tapahtuu aiempaa useammin teknisen suorittamisen sijaan taiteellisena osallistumisena. Näihin ilmiöihin pureutuvaa kirjoittamista ja keskustelua ei ole näkynyt samassa suhteessa, joten kattavasti ääntä eri taiteissa valaiseva teemanumero alkoi tuntua tarkoituksenmukaiselta.”
“Suunnittelu käynnistyy keskusteluista Sinin kanssa. Sinin teoksissa ei ole juuri mitään konkreettista äänimateriaalia: ei tuulta, ei kopinaa tai muuta kuva-alasta lähtevää luonnollista ääntä. Keskustelemme sen sijaan yhdessä niistä teemoista, jotka Siniä kiinnostavat.”
“Valtavirrasta poikkeavien tai moraalisesti ladattujen tutkimusaiheiden äärellä korostuu kulttuurintutkimuksen eetos ei-arvottavana, mahdollisimman monenlaisia kulttuurisia käytäntöjä ja merkityksiä tarkastelevana alana. […] Kuuntelen ja katson kahta amatööripornovideota ja kysyn, miten niissä käsitellään ääntä, äänen ja musiikin välistä suhdetta sekä amatööripornoon liitettyä autenttisuuden ideaalia äänellisenä elementtinä.”
“Aloin tajuta, mitä tarkoittaa radiofonia. Ymmärsin, ettei kaikkea tarvitse sanoa, vaan voimakkaita tunnelmia ja mielikuvia voi luoda äänillä ja musiikilla. Niistä ja puhesisällöstä muodostui kokonaisuus, joka oli kuin sävellys ja kaunokirjallinen elämys yhtä aikaa. Koska siitä puuttui kuva, mielikuvitukselle jäi reilusti tilaa luoda se.”
“Omasta mielestäni äänitaide tarkoittaa teoksia, jotka kertoo äänestä jotain, tai jotka todella sanovat jotain taiteena – eli ei vain sitä, että sinulla soi musiikkia galleriassa”
“Kysymys ‘mitä levyjä soittaisin’ kääntyi kysymykseksi siitä, miten levyjä voisi soittaa, jotta saamme esiin sen äänen, jota todella haluamme. Hiphop merkitsi levyjen käyttämistä instrumentteina ja lähdemateriaalina. Tämä oli sekä aito taiteellinen läpimurto että uusi hetki afroamerikkalaisten kyvyssä luoda maailmaan tilaa omille nautinnoilleen, ruumiilleen ja kulttuurilleen.”