22.12.2008 Veli-Matti Saarinen:
Aloitimme syksyllä 2008 mustekalassa keskustelun taideyliopistoissa paljon ajatuksia herättäneestä taiteellisen tutkimuksen luonteesta ja suhteesta yliopistojen humanistien taiteentutkimukseen. Julkaisemissamme kirjoituksissa esiin pääsi ennen kaikkea Kuvataideakatemian tohtorintutkintoon liittyvä taiteellinen tutkimus ja toisaalta filosofinen taiteentutkimus.
Taiteellisen tutkimuksen luonne herättää keskustelua kuitenkin myös muissa taideyliopistoissa. Täydennämme nyt keskustelua julkaisemalla säveltäjä Pasi Lyytikäisen kommentin Sibelius-akatemian näkökulmasta.
Lyytikäisen käsityksen mukaan taiteellinen työskentely ja teoreettinen tutkimus pidetään Sibelius-akatemiassa yleensä toisistaan selkeästi erillään. Tutkimuksen oletetaan täyttävän perinteisen musiikkitieteellisen tutkimuksen kriteerit. Lyytikäinen erittelee artikkelissaan myös mahdollisuuksia, joita säveltäjällä on tuottaa aivan erityistä tietoa, ikään kuin tekijän tietoa ilman pyrkimystä autoritääriseen objektiivisuuteen.
Saara Hacklin tarjoaa keskusteluun lisän hollantilaisen Jan van Eyck -tutkimuskeskuksen näkökumasta. Tässä ”keskuksessa taiteesta, designesta ja taideteoriasta valmistuneille” on päätetty tietoisesti keskittyä erilaisiin projekteihin sen sijaan, että tavoitteena olisi tohtorintutkintoon tähtäävät opinnot. Keskus pyrkii välttämään tilanteen, jossa työskenneltäisiin hierarkkisesti opiskelijoina ja opettajina.
Tavoitteena on, että kaikki toimivat projekteissa rinnakkain ja että tällainen rakenne edistäisi kunkin yksilön ajattelua ja työtä mahdollisimman vapaasti ja pakottomasti. Samalla keskuksen toimintaa näyttää kannattelevan ajatus, että asiat, erilaisten projektien sisällöt ja toiminta ovat loppujen lopuksi tärkeämpiä kuin yksittäisten taiteilijoiden ja tutkijoiden meriitit ja pyrkimykset tavoitella arvovaltaa ja parempia asemia urakilpailussa.